Kalevala - Seitsemäsneljättä runo
- Se on seppo Ilmarinen naista itki illat kaiket,
- yöt itki unettomana, päivät einehettömänä;
- aamut aikaisin valitti, huomeniset huokaeli,
- kun oli kuollut nuori nainen, kaunis kalmahan katettu.
- Eipä kääntynyt käessä vaskinen vasaran varsi,
- kuulunut pajasta kalke yhen kuuhuen kululla.
- Sanoi seppo Ilmarinen: "En tieä, poloinen poika,
- miten olla, kuin eleä. Istun yön eli makoan,
- äijä on yötä, tunti tuhma, vaivoja, matala mahti.
- "Ikävät on iltaseni, apeat on aamuseni,
- äsken yöllä äitelämpi, havatessa haikeampi.
- Ei ole iltoja ikävä, ei apea aamujani,
- mure muita aikojani: ihanaistani ikävä,
- apeainen armastani, mure mustakulmaistani.
- "Jo vainen iällä tällä use'in minun utuisen
- keskiöisissä unissa koura tyhjeä kokevi,
- käsi vaalivi valetta kupehelta kummaltaki."
- Seppo naisetta elävi, puolisotta vanhenevi.
- Itki kuuta kaksi, kolme. Niinpä kuulla neljännellä
- poimi kultia mereltä, hope'ita lainehilta;
- keräsi kekosen puita, kolmekymmentä rekoista;
- puunsa poltti hiililöiksi, hiilet ahjohon ajeli.
- Otti noita kultiansa, valitsi hope'itansa
- sykysyisen uuhen verran, verran talvisen jäniksen.
- Työnti kullat kuumentohon, ajoi ahjohon hopeat,
- pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan.
- Orjat lietsoi löyhytteli, palkkalaiset painatteli
- kintahattomin kätösin, hatuttoman hartioisen.
- Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi,
- pyyti kullaista kuvaista, hope'ista morsianta.
- Ei orjat hyvästi lietso eikä paina palkkalaiset.
- Se on seppo Ilmarinen itse löihe lietsomahan.
- Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella
- katsoi ahjonsa alusta, lietsehensä liepehiä,
- mitä ahjosta ajaikse, tungeikse tulisijasta.
- Uuhi ahjosta ajaikse, lähetäikse lietsehestä,
- karva kulta, toinen vaski, kolmas on hopeakarva.
- Muut tuota ihastelevi, ei ihastu Ilmarinen.
- Sanoi seppo Ilmarinen: "Se susi sinuista toivoi!
- Toivon kullaista sopua, hope'ista puolisoa."
- Siitä seppo Ilmarinen uuhen työntävi tulehen.
- Liitti kultia lisäksi, hope'ita täytteheksi,
- pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan.
- Orjat lietsoi löyhytteli, palkkalaiset painatteli
- kintahattomin kätösin, hatuttoman hartioisen.
- Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi,
- pyyti kullaista kuvoa, hope'ista morsianta.
- Ei orjat hyvästi lietso eikä paina palkkalaiset.
- Se on seppo Ilmarinen itse loihe lietsomahan.
- Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella
- katsoi ahjonsa alusta, lietsehensä liepehiä,
- mitä ahjosta ajaikse, lähetäikse lietsehestä.
- Varsa ahjosta ajaikse, lähetäikse lietsehestä,
- harja kulta, pää hopea, kaikki vaskesta kaviot.
- Muut tuota hyvin ihastui, ei ihastu Ilmarinen.
- Sanoi seppo Ilmarinen: "Se susi sinuista toivoi!
- Toivon kullaista sopua, hope'ista puolisoa."
- Siitä seppo Ilmarinen varsan työntävi tulehen.
- Liitti kultia lisäksi, hope'ita täytteheksi,
- pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan.
- Orjat lietsoi löyhytteli, palkkalaiset painatteli
- kintahattomin kätösin, hatuttoman hartioisen.
- Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi,
- pyyti kullaista kuvoa, hope'ista morsianta.
- Ei orjat hyvästi lietso eikä paina palkkalaiset.
- Se on seppo Ilmarinen itse loihe lietsomahan.
- Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella
- katsoi ahjonsa alusta, lietsehensä liepehiä,
- mitä ahjosta ajaikse, lähetäikse lietsehestä.
- Neiti ahjosta ajaikse, kultaletti lietsehestä,
- pää hopea, kassa kulta, varsi kaikki kaunokainen.
- Muut tuota pahoin pelästyi, ei pelästy Ilmarinen.
- Siitä seppo Ilmarinen takoi kullaista kuvoa,
- takoi yön levähtämättä, päivän pouahuttamatta.
- Jalat laati neitoselle, jalat laati, käet kuvasi:
- eipä jalka nousekana, käänny käet syleilemähän.
- Takoi korvat neiollensa: eipä korvat kuulekana.
- Niin sovitti suun sorean, suun sorean, sirkut silmät:
- saanut ei sanoa suuhun eikä silmähän suloa.
- Sanoi seppo Ilmarinen: "Oisi tuo sorea neito,
- kun oisi sanallisena, mielellisnä, kielellisnä."
- Saattoi siitä neitosensa utuisehen uutimehen,
- pehme'ille pääaloille, sulkkuisille vuotehille.
- Siitä seppo Ilmarinen lämmitti kylyn utuisen,
- laati saunan saipuaisen; vastat varpaiset varusti,
- vettä kolme korvollista, jolla peiponen peseikse,
- pulmunen puhasteleikse noista kullan kuonasista.
- Kylpi seppo kyllitellen, valelihe vallotellen.
- Neien vierehen venähti utuisehen uutimehen,
- teltahan teräksisehen, rankisehen rautaisehen.
- Siinä seppo Ilmarinen heti yönä ensimäisnä
- kyllä peitettä kysyvi, vaippoja varustelevi,
- kahet, kolmet karhuntaljat, viiet kuuet villavaipat,
- maata kera puolisonsa, tuon on kultaisen kuvansa.
- Se oli kylki kyllä lämmin, ku oli vasten vaippojansa;
- ku oli nuorta neittä vasten, vasten kullaista kuvoa,
- se oli kylki kylmimässä, oli hyyksi hyytymässä,
- meren jääksi jäätymässä, kiveksi kovoamassa.
- Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei tämä hyvä minulle!
- Vienen neien Väinölähän Väinämöiselle varaksi,
- polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi."
- Viepi neien Väinölähän. Sitte sinne tultuansa
- sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie vanha Väinämöinen!
- Tuossa on sinulle tyttö, neiti kaunis katsannolta,
- eik' ole suuri suun piolta, kovin leuoilta leveä."
- Vaka vanha Väinämöinen katsahti kuvoa tuota,
- luopi silmät kullan päälle. Sanan virkkoi, noin nimesi:
- "Miksi toit minulle tuota, tuota kullan kummitusta?"
- Sanoi seppo Ilmarinen: "Miksi muuksi kuin hyväksi!
- Polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi."
- Sanoi vanha Väinämöinen: "Oi on seppo veikkoseni!
- Tunge neitosi tulehen, tao kaikiksi kaluiksi,
- tahi vie Venäehelle, saata Saksahan kuvasi
- rikkahien riian naia, suurien soan kosia!
- Ei sovi minun su'ulle, ei minullen itselleni
- naista kullaista kosia, hope'ista huolitella."
- Siitä kielti Väinämöinen, epäsi suvannon sulho,
- kielti kansan kasvavaisen, epäsi yleneväisen
- kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta.
- Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:
- "Elkätte, pojat poloiset, vasta kasvavat urohot,
- ollette elonkeraiset elikkä elottomatki,
- sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana
- naista kullaista kosiko, hope'ista huolitelko!
- Kylmän kulta kuumottavi, vilun huohtavi hopea."
| Kalevalan runot | ||
| Kirja: Kalevala Ensimmäinen | Toinen | Kolmas | Neljäs | Viides | Kuudes | Seitsemäs | Kahdeksas | Yhdeksäs | Kymmenes | Yhdestoista | Kahdestoista | Kolmastoista | Neljästoista | Viidestoista | Kuudestoista | Seitsemästoista | Kahdeksastoista | Yhdeksästoista | Kahdeskymmenes | Yhdeskolmatta | Kahdeskolmatta | Kolmaskolmatta | Neljäskolmatta | Viideskolmatta | Kuudeskolmatta | Seitsemäskolmatta | Kahdeksaskolmatta | Yhdeksäskolmatta | Kolmaskymmenes | Yhdesneljättä | Kahdesneljättä | Kolmasneljättä | Neljäsneljättä | Viidesneljättä | Kuudesneljättä | Seitsemäsneljättä | Kahdeksasneljättä | Yhdeksäsneljättä | Neljäskymmenes | Yhdesviidettä | Kahdesviidettä | Kolmasviidettä | Neljäsviidettä | Viidesviidettä | Kuudesviidettä | Seitsemäsviidettä | Kahdeksasviidettä | Yhdeksäsviidettä | Viideskymmenes |