Kalevala - Neljäskolmatta runo
- Jo nyt on neiti neuvottuna, morsian opastettuna.
- Vielä virkin veijolleni, sulholleni suin puhelen:
- "Sulho, viljon veikkoseni, vielä veikkoa parempi,
- emon lasta armahampi, ison lasta lauhkeampi!
- Kuulesta, ma kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen
- tästä liinalinnustasi, saamaisestasi kanasta!
- "Kiitä, sulho, onneasi hyvän saaman saamastasi!
- Kun kiität, hyvinki kiitä! Hyvän sait, hyvän tapasit,
- hyvän Luojasi lupasi, hyvän antoi armollinen.
- Lue kiitokset isolle, emoselle viel' enemmin,
- ku tuuti tytön mokoman, niin mokoman morsiamen!
- "Puhas on neiti puolellasi, neiti kirkas kihloissasi.
- Valkeainen vallassasi, soreainen suojassasi,
- tytär riski rinnallasi, vereväinen vieressäsi,
- tytär riski, riihenpuija, hempulainen heinänlyöjä,
- pulski poukkujen pesijä, varski vaatevalkaisija,
- kensti rihman kehreäjä, karski kankahan kutoja.
- "Niin sen piukki pirran ääni, kuin käki mäellä kukkui;
- niin sen suihki sukkulainen, kuin on portimo pinossa;
- niin sen käämi käännähteli, kuin käpy oravan suussa.
- Ei kylä sike'in maannut, linnakunta uinaellut
- neien pirran pirkeheltä, sukkulan surinehelta.
- "Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen!
- Tao viikate terävä, vaali vartehen hyvähän,
- veistele veräjän suussa, kannon päässä kalkuttele!
- Kun tulevi päiväpaiste, viepä neiti nurmen päälle:
- näet, kuin heinä herskähtävi, kova heinä korskahtavi,
- vihviläinen viuskahtavi, suolaheinä suiskahtavi,
- mätäs myötähän menevi, vesan kanta katkeavi.
- "Kun tulevi toinen päivä, hanki suora sukkulainen,
- pirran-päällinen pätevä, käärinlauta laaullinen,
- vuoli suksekset soreat, hanki kaikki kangasneuvot!
- Laita neiti kangaspuille, pirran-päällinen piohon:
- äsken pirta piukkoavi, kangaspuut kamahtelevi,
- kuuluvi kylähän kalske, pirran pirske loitommalle.
- Akat tuosta arvelevat, kysyvät kyläiset naiset:
- 'Kuka kangasta kutovi?' Sinun vastata sopivi:
- 'Oma kultani kutovi, herttaiseni helskyttävi.
- Laskiko lapoja kangas, päästi pirta piitämiä?'
- 'Ei laske lapoja kangas, päästä ei pirta piitämiä:
- on kuin Kuuttaren kutoma, Päivättären kehreämä,
- Otavattaren osaama, Tähettären täyttelemä.'
- "Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen!
- Kun nyt lähet kulkemahan, saat tästä ajelemahan
- kera nuoren neitosesi, kanssa kaunihin kanasi,
- ellös vainen varpuistasi, tätä liinalinnuistasi,
- ellös vieruhun ve'elkö, aian kolkkihin ajelko,
- kaa'atelko kannon päähän, kivilöihin kiskotelko!
- Ei ennen ison ko'issa, emon kaunon kartanoilla
- neittä vieruihin ve'elty, aian kolkkihin ajeltu,
- kaa'ateltu kannon päähän, kivilöihin kiskoteltu.
- "Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen!
- Ellös viekö neioistasi, kuletelko kullaistasi
- nurkkihin nuhajamahan, soppihin sohajamahan!
- Ei neiti ison kotona, emon entisen tuvilla
- eip' on nurkissa nuhannut, ei sohannut soppiloissa:
- aina istui ikkunoissa, keikkui keskilattioilla,
- illat taattonsa ilona, aamut äitin armahana.
- "Ellös vainen, sulho rukka, ellös sie tätä kanaista
- viekö vehkahuhmarelle, panko parkin survontahan,
- olkileivän leivontahan, petäjäisen pieksäntähän!
- Ei neittä ison kotona, emon kaunon kartanossa
- viety vehkahuhmarelle, pantu parkin survontahan,
- olkileivän leivontahan, petäjäisen pieksäntähän.
- "Vieös sä tätä kanoa, vieös viljamättähälle,
- ru'ispurnun purkajaksi, ohrapurnun ottajaksi,
- leivän paksun paistajaksi, oluen osoajaksi,
- vehnäleivän leipojaksi, taikinan taputtajaksi!
- "Sulho, viljon veljyeni! Ellös sie tätä kanoa,
- ellös meiän hanhoistamme ikävillä itketelkö!
- Tulisiko tuhma tunti, saisi neiollen ikävä,
- pistä puuru puikkoloihin tahi valkko valjahisin,
- tuo neittä ison kotihin, emon tuttavan tuville!
- "Ellös sie tätä kanaista, ellös liinalinnuistamme
- oletelko orjanasi, palkanpiikana pi'elkö,
- elä kiellä kellarista eläkä aitasta epeä!
- Ei neittä ison kotona, emon kaunon kartanossa
- oleteltu orjan arvon, palkanpiikana pi'elty,
- ei kielletty kellarista eikä aitasta evätty:
- aina viilti vehnäsiä, katseli kananmunia
- maitotiinun tienohilla, olutpuolikon povella,
- aamut aittoja avellen, illat luhtia lukiten.
- "Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen!
- Kun neittä hyvin pitelet, niin hyväksi tunnetahan:
- kun tulet apen kotihin, luoksi ainoan anopin,
- itseäsi syötetähän, syötetähän, juotetahan,
- hevosesi riisutahan, tallihin talutetahan,
- syötetähän, juotetahan, kauravakka kannetahan.
- "Ellös vainen neioistamme, tätä liinalinnuistamme
- sanoko su'uttomaksi, laatiko lajittomaksi!
- Onpa tällä neiollamme suku suuri, laji laaja:
- kappa ois kylveä papuja, jyvä kullenki tulisi,
- kappa panna pellavaista, kuitu kullenki tulisi.
- "Ellös vainen, sulho rukka, neioista pahoin pi'elkö,
- opastelko orjan ruoskin, nahkaruoskin nau'utelko,
- vitsoin viisin vingutelko, vajan päässä vangutelko!
- Eipä neittä ennenkänä, ei ennen ison kotona
- opasteltu orjan ruoskin, nahkaruoskin nau'uteltu,
- vitsoin viisin vinguteltu, vajan päässä vanguteltu.
- "Seiso seinänä e'essä, pysy pihtipuolisena:
- elä anna anopin lyöä eläkä apen torua,
- elä vierahan vihata, talon toisen soimaella!
- Pere käski pieksämähän, muu väki mukittamahan:
- ethän raahi raukaistasi etkä henno hertaistasi.
- vuosin kolmin kuultuasi, ainoisin aneltuasi!
- "Neuvo, sulho, neitoasi, opeta omenoasi,
- neuvo neittä vuotehella, opeta oven takana,
- vuosikausi kummassaki, yksi vuosi suusanalla,
- toinen silmän iskennällä, kolmas on jalan polulla!
- "Kun ei sitte siitä huoli eikä tuostana totelle,
- ota ruoko ruo'ostosta, karvakorte kankahalta!
- Sillä neuvo neitoasi, neuvo neittä neljäs vuosi,
- korahuta korttehella, saran syrjällä syseä;
- viel' elä siimalla sivalla, neittä raipalla rapoa!
- "Vaan jos sitte siit' ei huoli, viel' ei tuostana totelle,
- veä vitsa viiakosta, koivu korpinotkelmosta
- tuopa turkin helman alla, talon toisen tietämättä:
- sitä näytä neiollesi, hepäise, elä sivalla!
- "Kun ei vielä siitä huoli, ota tuostana totella,
- neuvo neittä vitsasella, koivun oksalla opasta!
- Neuvo nelisnurkkaisessa, sano sammalhuonehessa,
- elä nurmella nukita, pieksä pellon pientarella:
- kuuluisi kumu kylähän, tora toisehen talohon,
- naisen itku naapurihin, metsähän iso meteli.
- "Aina hauo hartioita, pehmitä perälihoja,
- elä silmiä sivele eläkä korvia koseta:
- kuppi kulmalle tulisi, sinimarja silmän päälle.
- Tuostapa kyty kysyisi, tuosta appi arveleisi,
- kylän kyntäjät näkisi, nauraisi kyläiset naiset:
- 'Onko tuo soassa ollut, talununna tappelossa,
- vai onko suen repimä, metsän karhun kaapaisema,
- vai susiko sulhasena, karhu kanssakumppalina?'"
- Olipa ukko uunin päällä, mieronkierto kiukahalla.
- Lausui ukko uunin päältä, mieronkierto kiukahalta:
- "Ellös vainen, sulho rukka, nouatelko naisen mieltä,
- naisen mieltä, kiurun kieltä, kuin minä, poloinen poika!
- Lihat ostin, leivät ostin, voit ostin, oluet ostin,
- kalat ostin kaikenlaiset, särpimet monensukuiset,
- oluet omilta mailta, vehnät mailta vierahilta.
- "En sillä hyveä saanut enkä siistiä tavannut.
- Nainen kun tuli tupahan, tuli kuin tukan repijä,
- muotoansa mullistellen, silmiänsä väännitellen;
- aina äyhki ähmissänsä, vihoissansa virkkaeli,
- kutsui kuppeloperäksi, haukkui halkohakkuriksi.
- "Jopa muistin uuen mutkan, toki toisen tien osasin:
- kun kolotin koivun oksan, jo likisti linnuksensa;
- kun karsin katajan latvan, jo kumarsi kullaksensa;
- kun vielä panin pajuilla, jo kapusi kaulahani."
- Neito parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse,
- itse itkulle hyräytyi. Sanan virkkoi, noin nimesi:
- "Lässäp' on nyt muien lähtö, liki saanut muien liitto,
- minun lähtöni lähemmä, minun liittoni likemmä,
- vaikk' on läyli lähteäki, erota tukala tunti
- tästä kuulusta kylästä, kaunihista kartanosta,
- jossa kasvoin kaunihisti, ylenin ylen ehosti
- kaiken kasvantoikäni, lapsipuolen polveani.
- "Enkä tuota ennen luullut enkä uskonut ikänä,
- en mä luullut luopuvani, uskonut eroavani
- tämän linnan liepeheltä, tämän harjun hartiolta.
- Jo nyt luulen, jotta luovun, jopa uskon ja eroan:
- ero- on tuopit tyhjettynä, ero- juotuna oluet,
- kohta korjat käännettynä päin ulos, perin tupahan,
- lappe'in ison latohon, kalten karjahuonehesen.
- "Millä nyt erotessani, lähtiessäni, katala,
- millä maksan maammon maion sekä taattoni hyvyyen,
- millä veikon armauen, mielisiivot siskoseni?
- "Kiitän mä, iso, sinua entisistäni eloista,
- murkinoista muinaisista, parahimmista paloista.
- "Kiitän mä, emo, sinua nuorna tuuiteltuasi,
- pienoisna pi'eltyäsi, rinnoin ruokkieltuasi.
- "Vielä kiitän veikkoseni, veikkoseni, siskoseni,
- kostelen koko perehen, kaikki kasvinkumppalini,
- joien joukossa elelin, kasvoin kanssa kasvinaian.
- "Ellös nyt, hyvä isoni, ellös, ehtoinen emoni,
- tahi muu sukuni suuri, heimokuntani heleä,
- tuosta huolelle ruvetko, saako suurelle surulle,
- jos menenki muille maille, kulkenen johonkuhunki!
- Paistanevi Luojan päivä, kuu Luojan kumottanevi,
- tähet taivon välkynevi, otavat ojentunevi
- ilmassa etempänäki, maailmassa muuallaki,
- ei yksin ison pihoilla, näillä kasvinkartanoilla.
- "Lähen nyt tästä kuin lähenki, tästä kullasta ko'ista,
- ison saamasta salista, äitin kestikellarista.
- Heitän suoni, heitän maani, heitän heinikkopihani,
- heitän valkeat veteni, heitän hiekkarantaseni
- kylpeä kylän akoille, pasikoia paimenille.
- "Heitän suot sorehtijoille, maat heitän maleksijoille,
- lepiköt lepeäjille, kanervikot kaahlajille,
- aitavieret astujille, kujavarret kulkijoille,
- pihat pitkin juoksijoille, seinävieret seisojille,
- siltalauat siivojille, lattiat lakaisijoille.
- Pellot heitän peuran juosta, salot ilveksen samota,
- ahot hanhien asua, lehot lintujen levätä.
- "Lähen tästä kuin lähenki toisen lähtijän keralla
- syksyisen yön sylihin, kevä'isen kierän päälle,
- jottei jälki jäällä tunnu, jalan isku iljangolla,
- hangella hamosen toimi, helman hiepsintä lumella.
- "Sitte toiste tultuani, kotihini käytyäni
- eipä äiti ääntä kuulle, iso ei itkua tajunne,
- jos ma kulmilla kujerran, päälaella laulattelen:
- jo on nousnut nuori nurmi, kasvanut katajapehko
- iholle imettäjäni, kasvopäille kantajani.
- "Minun toiste tullessani näille pitkille pihoille
- muut ei tuntene minua kuin ne kaksi kappaletta:
- alimainen aian vitsa, perimäinen pellon seiväs,
- nuo on piennä pistämäni, neitona vitsastamani.
- "Emoni mahova lehmä, minun nuorna juottamani,
- vasikkana vaalimani, ammoa rikottelevi
- pitkillä piharikoilla, talvisilla tanterilla:
- tuntenevi tuo minua kotoiseksi tyttäreksi.
- "Isoni ikioronen, minun piennä syöttämäni,
- neitona apattamani, hirnua rikottelevi
- pitkillä piharikoilla, talvisilla tanterilla:
- tuntenevi tuo minua kotoiseksi tyttäreksi.
- "Veikkoni ikuinen koira, minun lasna syöttämäni,
- neitona opastamani, haukkua rikottelevi
- pitkillä piharikoilla, talvisilla tanterilla:
- tuo minua tuntenevi kotoiseksi tyttäreksi.
- "Muut ne ei minua tunne kotihini tultuani,
- vaikk' on vanhat valkamani, entiset elosijani,
- sijoillansa siikasalmet, asemillansa apajat...
- "Jää nyt, pirtti, terveheksi, pirtti lautakattoinesi!
- Hyvä on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni.
- "Jää nyt, sintsi, terveheksi, sintsi lautasiltoinesi!
- Hyvä on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni.
- "Jääpä, piha, terveheksi, piha pihlajaisinesi!
- Hyvä on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni.
- "Jätän kaikki terveheksi: maat ja metsät marjoinensa,
- kujavieret kukkinensa, kankahat kanervinensa,
- järvet saoin saarinensa, syvät salmet siikoinensa,
- hyvät kummut kuusinensa, korpinotkot koivuinensa."
- Silloin seppo Ilmarinen koppoi neien korjahansa,
- iski virkkua vitsalla, sanan virkkoi, noin nimesi:
- "Jää hyvästi, järven rannat, järven rannat, pellon penkat,
- kaikki mäntyset mäellä, puut pitkät petäjikössä,
- tuomikko tuvan takana, katajikko kaivotiellä,
- kaikki maassa marjan varret, marjan varret, heinän korret,
- pajupehkot, kuusenjuuret, lepän lehvät, koivun kuoret!"
- Siinä seppo Ilmarinen läksi Pohjolan pihoilta.
- Jäivät lapset laulamahan; lapset lauloi jotta lausui:
- "Lenti tänne musta lintu, läpi korven koikutteli,
- suostutteli meiltä sorsan, maanitteli meiltä marjan,
- otti tuo omenan meiltä, vietteli ve'en kalasen,
- petti pienillä rahoilla, hope'illa houkutteli.
- Ken nyt vie ve'elle meitä, ken joelle juohattavi?
- Saapi saavit seistäksensä, kolataksensa korennot,
- olla sillat siivomatta, lattiat lakaisematta,
- pinttyä pikarin laiat, tuopin korvat tummentua."
- Itse seppo Ilmarinen nuoren neitonsa keralla
- ajoa kahuttelevi noita Pohjan rannikoita,
- simasalmien sivutse, hietaharjun hartioitse.
- Somer soitti, hiekka helkki, reki vieri, tie vilisi,
- rahe rautainen ramasi, jalas koivuinen kolasi,
- kapla patvinen pasasi, vemmel tuominen tutasi,
- vinkui vitsaiset saverkot, vapoi vaskirenkahaiset
- juostessa hyvän hevosen, hyvän laukin laukatessa.
- Ajoi päivän, tuosta toisen, ajoi kohta kolmannenki,
- käsi ohjassa orosen, toinen neien kainalossa,
- jalka laialla rekosen, jalka toinen viltin alla.
- Virkku juoksi, matka joutui, päivä vieri, tie lyheni.
- Päivänäpä kolmantena aletessa aurinkoisen
- jo sepon koti näkyvi, tuvat Ilman tuulottavi.
- Noki nousi nuoraisena, savu paksuna pakeni,
- tuprusi savu tuvasta, ylös pilvihin kohosi.
| Kalevalan runot | ||
| Kirja: Kalevala Ensimmäinen | Toinen | Kolmas | Neljäs | Viides | Kuudes | Seitsemäs | Kahdeksas | Yhdeksäs | Kymmenes | Yhdestoista | Kahdestoista | Kolmastoista | Neljästoista | Viidestoista | Kuudestoista | Seitsemästoista | Kahdeksastoista | Yhdeksästoista | Kahdeskymmenes | Yhdeskolmatta | Kahdeskolmatta | Kolmaskolmatta | Neljäskolmatta | Viideskolmatta | Kuudeskolmatta | Seitsemäskolmatta | Kahdeksaskolmatta | Yhdeksäskolmatta | Kolmaskymmenes | Yhdesneljättä | Kahdesneljättä | Kolmasneljättä | Neljäsneljättä | Viidesneljättä | Kuudesneljättä | Seitsemäsneljättä | Kahdeksasneljättä | Yhdeksäsneljättä | Neljäskymmenes | Yhdesviidettä | Kahdesviidettä | Kolmasviidettä | Neljäsviidettä | Viidesviidettä | Kuudesviidettä | Seitsemäsviidettä | Kahdeksasviidettä | Yhdeksäsviidettä | Viideskymmenes |