Kun vienoinna aamu hohti

Kun vienoinna aamu hohti. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna

Kun vienoinna aamu hohti,

Ja usvat siinnossa näin,

Rusomaininki purttani johti

Kevätunten impehen päin.

Mä näin, miten tieltäni luisti

Hän rannan rimpien taa

Ja kaihoten tukkaa puisti

Hajakutria, kiiltoisaa.

Kun kyntörastas jo puussa

Univalvein lauluhun käy,

Kun veet heräs salmen suussa,

Niin häntä ei enää näy.

Sanotaan, jos kuoleva kohtaa

Yliluonnollisen näin,

Tiet vaaroihin häntä johtaa,

Vaikk’ kääntyisi kuinka päin.

Mut vaara on oma rinta,

Hän ei sitä välttää voi,

Kuvasarjaa vaarallisinta,

Min mielikuvitus loi.

1. Soi laulelo lounahan mailta
2. Koen sorjasti kietoa yhteen
3. Jos säteen ma tavottaisin
4. Täss’ istun ma yössä myöhään
5. Etköpä sulkea halaa
6. Hetki hetkeltä
7. Saa siivet, sa sorja
8. Välin haipuvat, vienot äänet
9. Miten lempemme on käyvä vielä
10. Ja kun syämeni liekutetuksi nyt sait
11. En mä usko sanaa, silmää
12. En tarttua sinuun voinut
13. Älä luule mun tuhanten lailla
14. En suontani kaupaks saata
15. Mua likell’ olit vainen
16. Kun ilta jo kaukometsät
17. Verkkaan kuin hohde illalla haipuu

Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.