Kun vienoinna aamu hohti

Kun vienoinna aamu hohti.

Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna


Kun vienoinna aamu hohti,
Ja usvat siinnossa näin,
Rusomaininki purttani johti
Kevätunten impehen päin.
Mä näin, miten tieltäni luisti
Hän rannan rimpien taa
Ja kaihoten tukkaa puisti
Hajakutria, kiiltoisaa.
Kun kyntörastas jo puussa
Univalvein lauluhun käy,
Kun veet heräs salmen suussa,
Niin häntä ei enää näy.
Sanotaan, jos kuoleva kohtaa
Yliluonnollisen näin,
Tiet vaaroihin häntä johtaa,
Vaikk’ kääntyisi kuinka päin.
Mut vaara on oma rinta,
Hän ei sitä välttää voi,
Kuvasarjaa vaarallisinta,
Min mielikuvitus loi.


  1. Soi laulelo lounahan mailta
  2. Koen sorjasti kietoa yhteen
  3. Jos säteen ma tavottaisin
  4. Täss’ istun ma yössä myöhään
  5. Etköpä sulkea halaa
  6. Hetki hetkeltä
  7. Saa siivet, sa sorja
  8. Välin haipuvat, vienot äänet
  9. Miten lempemme on käyvä vielä
  10. Ja kun syämeni liekutetuksi nyt sait
  11. En mä usko sanaa, silmää
  12. En tarttua sinuun voinut
  13. Älä luule mun tuhanten lailla
  14. En suontani kaupaks saata
  15. Mua likell’ olit vainen
  16. Kun ilta jo kaukometsät
  17. Verkkaan kuin hohde illalla haipuu


Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.