Täss’ istun ma yössä myöhään

4. Täss’ istun ma yössä myöhään. Kun vienoinna aamu hohti Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna

Täss’ istun ma yössä myöhään,

Ja mieleni aprikoi:

Sa, vaiko äitini mulle

Elon todellisuuden toi.

Ja viehkeimmät lapsenhaaveet

Käy hiipien vuotees luo;

Suo niiden viipyä siinä,

Älä pelkää, ei häiritse nuo!

Vain kuvailla unees ne tahtois

Mun piirteeni näkyviin

Ja kuunnella hengittämättä,

Joko sydämes säpsähti niin.

Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.