En tarttua sinuun voinut
12. En tarttua sinuun voinut. Kun vienoinna aamu hohti Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna |
- En tarttua sinuun voinut
- Käsin rohkein rakastajan,
- En tohtinut vertas syttää
- Tulen kiihkeän valtahan.
- Olit kalliimpi verrattomasti
- Kuin juhlien tenhotar vain,
- Niin kaiketi kalliimpi muita,
- Joit’ yhdytin matkallain.
- Olit vestaalin kylmänä itse, –
- Ei sanaa, et katsonut päin!
- – Sanat, katseet ja voittoja muita
- Sait multa, missä sun näin.
- Niin toinen se tulee tuosta,
- Reaalisempi kuin mä,
- Hänen silmissänsä ei sulla
- Ole vestaalin pyhyyttä.
- Hän ei sua olennoks tiedä,
- Jota saisi syleillä kai
- Vain kaunein laulajan aatos,
- Min kärsimys kiiraaks sai.
- Et itsekään sitä tiedä,
- Ja muuten et pyrkivän näy
- Vain henkeväks ihanteeksi,
- Mihin kenkään kourin ei käy.
- Niin ristityin käsin seison,
- Luon silmäni maahan vain,
- Kun templihin kolm’jalka sortuu
- Tulen vestalta sammuttain.
Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.