Kun ilta jo kaukometsät
16. Kun ilta jo kaukometsät. Kun vienoinna aamu hohti Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna |
- Kun ilta jo kaukometsät
- Ja lahdelmat purppuroi,
- Ja tunnelman ihmeen hienon
- Se hämärin piirtein loi,
- Niin nauttivi herkkä mieles
- Sopusointua näytelmäin;
- Kaikk’ ihmeen ehjästi tunnet
- Tosi-innoin ja haavepäin.
- Saa hehkua lausees silloin,
- Soi sointuina vastineet,
- Ja arki-ihmiset luonas
- Niin ihanteellisiks teet.
- Mut kaikkea kaihoin peittää
- Kuin empimys sanomatoin:
- Sä melkeinpä pelkäät näyttää,
- Miten helposti petyit noin.
Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.