Verkkaan kuin hohde illalla haipuu

17. Verkkaan kuin hohde illalla haipuu.
Kun vienoinna aamu hohti
Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna

Taa vesitaipalen välkkyvän vyön,

Hiljaa kuin tuuli aaltohon untuu,

Loitolla, siinnossa tummuvan yön,

Myöhään kuin kaiku, saaristoneidon

Laulujen laattua, loppuhun soi,

Unhotan lemmen, mi hohdetta eloon,

Raitista tuulta ja lauluja toi.

Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.