Nykyisen ulcomaan Sodan alusta Ja lewenemisestä...
| Nykyisen ulcomaan Sodan alusta Ja lewenemisestä... Kirjoittanut Abraham Achrenius |
Nykyisen ulcomaan Sodan alusta / ia lewenemisestä: nijn myös Preussin Waldacunnan woiton edes ja tacaisin käymisestä.
Weisatan cuin: Ah surutoin coscas synnistä, 2c.
JOs sodan alcuu tahdot muistutella;
Niin arwa wuosi, jona hirmuisella,
Maan järistyxel waiwui
Lisabon, Sen jälken sota nousi
mahdotoin.
2. Englandi ensin Sodan töitä alwoi,
Franckrijkin aluxita wäijyi, calwoi, Joc’
händä wastan nouse Sotaan jäll’, Ja sodan
julki julist’ ajall’ täll’.
3. Tai sodan puhti merell' liickui aiwan
Wäsytti, turmel, monen nopian laiwan,
Yx, toinen woitt' aluxen tawarat, Waan
ei en'st cuiteng käsittänet maat.
4. Ja wijmein waiwui England wähitellen
Americas Franckrijki osott' hellen,
Ja sästningit Englandild pojes ott' Ja woittons
aina ylömmäll uhott'.
5. Mutt suurin suitzu sodast sitten langeis
Juur keski mereen, siel Franckriki ängäis
Englandin aluxet Gibraltarijn, Jotc'
meri sodas pahoin turmeldin.
6. Minorcan luoton taas Franckriki
culki Englandin woiman sieldä ulossulki:
Ja stromin cautt' sen Linna sisäl ott' Englandin
sotawäki pääsit cohtt'.
7. Se luoto ol' nijncuin Englandin
warwas, Jong tähden siel kyll oli mieli carwas,
Se wiha yhden päälle paiscattin,
Amrali Bing Englandis mistattin.
8. Nijn sotcutan Jumalan wihan cuoppa,
Ei taida warjel, waicka hywän suopa:
Waan wiha lange juur nijn camalast, Ett'
weri cuohu aiwan suitzijn ast.[1]
9. Sill wijna marjat owat aiwan kypsät,
Wijn'oxan werset leicatan, ei lypset;
Cosc' HERran duomio hetken edes toi Ett'
maan pääl täytetän se colmas woi.[2]
10. Jos sijrtyi sota wähitellen näihin,
Franckrikin cautta, aina liki maihin: Keisarin
cansz Franckriki lijton saa, Täst syndyä
sitten sota cauhia.
11. Sen lijton tähden Preussi sodan nosta,
Ja pytä yxin lijton neuwot costa: I[t]z
sodan alca, woitta ensimmäld Eik woimust
otet pois nijn pian häld'.
12. Yx Cuningas täs wuowa colmee wastan
Sill Ryssän Keisarinna myös ol' hastan,
Keisarin puoleld olla sotimas, Näin
sota lewi ajas ahtahas.
[s. 5]13. Enst Preussi läpi Saxin maata culke,
Ja Saxin leirin pijrittä ja sulke;
Ain siihen ast, ett' arpa heitettin,
Accordin cautta caick fangix otettin.
14. Sill Pirnan tykön' leiris ahdistettin
Saxin maan sota jouck', ja waiwutettin,
Ett sodan fangix itzens anda saa
Aina wijstoistakymmend tuhatta.
15. Mutt Puolan Cuningas cuin oli joucos
Läx' Puolaan pojes pijritettyin louckast:
Näin Preussi waiwutt' Curi-Saxin
maan, Joc' ei sitt rauha ol' täs sodas saan'.
16. Waan sodan jalcain alla on cowin
maannut, Siel rascat werolascut ei ol' laannut:
Tai cowus Preussin sodan turmeli,
Ja monda Saxin awux kehoitti;
17. Sill' waiwutetui pyyttän aina autta,
Eli omal awul eli muitten cautta;
Jost sota paisu aina enämmäx,
Ja costo joutu sodan sikiäx.
18. Wiel Preussi tästä aina culke woittain
Ja on mond' kertaa woiton postei soittan,
Cosc' culki täld nyt wastan Keisari,
Ja woitti wiel ain wastoin sotiwij.
19. Seitzemän kertaa Preussi ensin woitti,
Nijn cauwain suuri myötäkäymys coitti,
Endises sodas, ja nyt tähän ast:
Cahdexas kerta käwi camalast;
20. Sill' cosca Pragijn culki woiton reisul;
Nijn Pragin caupungit' ei woitet weisul,
Waick monda bombi huoet häwittä,
Ja pijritetyi cowin häkyttä,
21. Ei saada maahan täsä wahwat
[s. 6]muurit, Jong' rakennuxet niele kiwet suuret;
Nijn Preussi huckan tätä pijrittä,
Cosc' paenneita pyytä wäsyttä.
22. Itz suuttu wijmein, mene toiseen paickaan,
Keisarit wastan, nijncuin wälin aican',
Keisarin puolell silloin woitto käy.[3]
Caick sota surkiax täsä paicas näy.
23. Sijn paicas Preussild lyötin paljo wäke,
Ett jocainen tacaisin käywän näke
Sen menestyxen cuin ol' tähän ast:
Joc' sodan alca waipu camalast.
24. Jotc' mieckaan rupe, miecal hucutetan,[4]
Sen puoleld woitto mones eritetän;
Näis HERran duomiot rauhaan curitta,
Ja sotaan [nosnen] usiast waiwutta.
25. Sen hetken peräst Preuss [] käwi wastan
Waick' ennen oli muita sotaan haastan:
Franckriki woitti jäll Hannoweris,
Englandin joucon Saxan-maan sodis.
26. Sill Englandis' oli nijncuin awux culken,
Torjumaan maildans, waan tul' itze sulcuun,
Ett pijritettin sotajouckons cansz,
Gewärit laske maahan olaldans.
27. Ett päästä wapax; sowinnon nijn teke;
Cosc' caikild curild pijritetyx näke:
Nijn Preussin puoleld waiwui apu tai
Franckriki woiton täsä paicas sai.
28. Wiel Ryssän Keisarinna samoil aiwoil
Tul' Preussi wastan uusil sodan waiwoill;
Ja woitti suuren sodan capinas,
Nijn Preussi täsä waiwutettin taas.
[s. 7]
29. Wijmeisil a[iwo]il aica ombi tärcki,
Nijn monda sota yhteen suween kerki:
Juur HERran duomioist rangaisemaan mait,
Ihmisten woim' ei miecan kärke tait'.
30. Ihmisten apu aiwan pian näändy
Sek myöt' ett' wastoin onni äkist käändy:
Sill ohjat HERran kädest hallitan,
Cuin HERra suo, wast rauha nautitan.
31. Woi Saxan maat! nyt sodan jalcain alla,
Siel monda joucko maan ytimen talla:
Siel wäke sotaan kijndiäst ajetan Preussild;
waick ol'sit nuorucaiset waan.
32. Mailman sodis weri wuodatetan,
Tuhansin luguin Sielui hucutetan:
Cuing' monda synnis juoxe sotahan,
Siel syndi caswa monel taiwal maan.
33. Täs' Sielun waaras moni sitten häly,
Ain siihen ast, ett' surman nuoli sääly
Syndisen Sielun ruumist eroitta,
Yx surkia parcu elon lopetta.
34. Ei caadu sodas yx ja toinen hengi,
Eick' sadoin luguin cuollon tiehen kängi
Cuoleman ota, syndi surkia;
Waan tuhansin ain luguin hucutta.
35. Ei woitettu ainoast' täsä mista;
Waan woittawainen myös saa surman listan;
Sek' ylhäiset, ett' alammaiset myös
Gen'ralit, knichtit waipu sodan työs.
36. Mik' surkeus on haawoitettuin cansza,
Se jää cuin jää, se wiedän haawoisansa,
Jos hywän eli pahan helberin,
Wiel sitteng sijrtän toisin paickoihijn.
[s. 8]37. Siel sodan maas, maacunnat waiwutetan
Ain weron lascuil: toinen kidutetan,
Cosc joutu toisen hijden helman ald,
Waick saman wuonna maxoi corkiald.
38. Siel pellon ruocot häwitetän aina,
Ja wijnamäet, puutarhat, sota paina:
Caupungit, kylät sota häwittä,
Joc' kynsist päse, pacoon ennättä.
39. Siel wiherjäiset nijtul ratzas miehet,
Ei wicaittimel lyömän heini liehet:
Waan hewoisillans sotke turmele,
Ja teuras naudoi[x] carjan repeile.
40. Täs' laki wäsy, wahwistetut kirjat,
Ei warjel' maita: monet töisäns wirjät
Nyt jouteld sinne tänne pakene,
Mond' ricast culcu cansax joutune.
41. Woi sodan juoni! cuca woipi nijtä
Caick nimittel: eick usco wielä sitä
Cuin tupans werhos rauhaa nautitze,
Ja yhdel werol wuoden selittä.
42. Sijs Ruotzin maasta läxi sammuttamaan
Ulcomaan sotaa: rauhax lämmyttämä[ä]n,
Suur sotajoucko: äkist caicki käy,
Eick woitto Preussil tähän asti näy.
43. Sill' Ruotzi myös on pian woittan' linnat,
Jotc' Preussi mistais ilman walmit hinnat,
Ain rauhan suosioon curitetan waan
Joc ombi suureen, sotaan yldyn saan.
44. O Suomen maa sull on nyt hywä rauha,
Catz' cuing' nyt mual sota surkiast pauha:
Sun rauhas HERra taita lewittä;
Waick mual sota surkia häwittä.
45. Sun sota wäkes edest, rucoil'
[s. 9]HERraa,
Cuin taita sodan rauhax muutta kerran,
Ett' HERra heit myös waarois warjelis:
Nijncuin itz'asut omis kynnyxis.
46. Ett sull' on rauha, sodan menot hyljä,
Ja älä lähimmäistäs aina nylje
Waick lain muodon ja myös warjon all,
Tai sota hedelmöittä cuolemall.
47. Sill' monet synnit rijdoist aina syndy,
Jumalan Sanan turmellan myös kyndö
Sun sydämesäs: ja myös laitumen
Sen wiherjäisen sotke syndinen.
48. Jos woitat eoli woittamatoin olet,
Cuitengin rijdoist Sielun puolest cuolet:
Sill' wihan suopa ambo murhamies,[5]
Ja Sielun elo loppu synnin ties.
49. Täs parannus ja usco häwitetän,
Rackaus kylmen ulosjuuritetan:
Wäärys ja walhe pääse wallan pääl,
Ja coston pyyndö wiherjöitze tääl.
50. Ja nijncuin sodis monet owat juonet,
Nijn coston pyynnos wääryden on suonet,
Cuin lähimmäisen usein waiwutta:
Nijn sodan menot sull on cotona.
51. Sun wahingoxes usein asiat taipu,
Joc' rijdan alca rijdois itze waipu:
Ja yhdest rijdast nouse usiammat,
Joill' toinen toistans wihas polkewat.
52. Ja se cuin ensist yhdes lais woitta,
Waick toiseen ast myös asians cadotta,
Cuin oikeus saa wihdoin wallita.
[s. 10]53. Ja jos nijn on ett' jumalatoin aina,
Tääl woiton sais: ett toden alas paina:
Nijn suurin waara duomiopäiwänä,
Händ wijmein cuiteng' caikis käsittä.
54. Älä sijs kerska woitoist ensimmäisist:
Yx woitto suurin ombi caickinaisist:
Se cuin tääl woitta estet autuuden,
Ja woiton saa juur aiwan ijäisen.
55. Sill hurscas duomar cosca duomiol culke,
Caick wäärintekiät elost ulos sulke;
Ja wohten seast lambat erittä,
Jotc' petost' ei ol' tehn' ja wääryttä.[6]
56. Sijs ajattel, o synnin ihmis parca,
Sun elos loppu! älä rijtoin carca,
Wäsymään naburis ja tuttawaas,
Eick toinen tistans pyytä cumollans.
57. Jo lapset mahdais wanhemmitans säästä,
Wanhemmat jällens lapsens rijdoist päästä:
Jo weli mahdais suoda sisarell',
Caiken cuin oikeudel tule häll'.
58. Cosc' rackaus wijmeisill' aiwoill' puuttu,[7]
Nijn rauhan suosioon aiwan monda suuttu,
Ja wäärys saapi wallan surkian,
Sentähden juostan rijdoin saunahan;
59. Siel wihtoimisen ison palcan anda:
Jos kelpais sowinnox täs coto randa,
Sais saman edun ilman mitän wiel,
Ja ystäwyden woitais caupan pääl.
60. Jos rauhas soweis sowinnosa elä,
Eik rijdan halull juosta sodan tielle;
Sijs sowi nopiast rijta weljes cansz,
Cuin ridoin si[t]eist pyytä wallallans.
[s. 11]61. Ja etzi ensin hengellistä rauhaa,
Äl' anna synnin sydamesäs pauha:
Waan käänny, käänny pojes syynnin tield,
Jumalan ty'ö, ja etzi armo hä'ld.
62. Ah tutki: JEsux ristin päälle cuoli,
Ettei su['] tappais synnin surman nuoli:
JEsus on rauhan callin rakendan,
Jos rauhan tien sä ymmärräisit waan.
63. Sydämen käändymises rauha löyttän:
Waan tämä käändymys on harwoin näyttän
Nyt hedelmäns: o Sielu joudu jo,
Ja parannuxen hedelmitä tuo.
64. Säästetty olet sodan suurist waiwoist,
O Suomen maa! endisist pääsnyt aiwoist:
Sijs tule hengellisen rauhan tiel,
Nijn tahto Jumal armias olla wiel.
65. Ot' Sanast waari, usco toden tietä,
Nijn HERran Hengi tahto tygös rietä,
Ja anda armon hartast rucoilla,
Nijns löydät käändymisen tarpeita.
66. Sill' HERra tahto rucouxet cuulla,
Cosc palat synnist sydämel ja suulla,
Ja sanot näin: an andex Jumalan,
Nijn uhran huulden mullit ainian.[8]
67. Täs' käändymises coscas HERraa huudat,
Nyt ota catumuxen oikiat luudat,
Ja käwäis pojes uscos totises,
Jos wäärys, wilpi, wiel on sydämes.[9]
[s. 12]68. Jos hawaitze sijn wäärin saadun jäljet,
Ja cuollon odan hirmuisemmat weljet,
Ne pane pois: ann' ryöstet' tacaisin,[10]
Caick wäärin saadut, saanen helmoihin.
69. Sill Jumal wiha wäärytt', ja ei päästä
Su' ennen synnin tuscast ja hädästä:
Elletz Nijn cadu, etti wilpi jää,
Sun sydämees: Nijn on se oikia tie.
70. Jumalan Laki täsä walon anda,
Ja wäärin saadun tundos pääle canda:
Nijn hawaitze ett's syndijn olit myyt,
Eik ansiox mitän sulle ole syyt.
71. Waan synnin ansio suurex tule aiwan,
Cuin meren pauhu joca murta laiwan;
Täs HERran pelcoon ensin alun saat,
Ett Sielus pyytä wältä cuolemat'.
72. Sitt' Evangelium' jällens uscon anda,
Ja sulan armon sinun tygös canda,
JEsuxen Weren puhdistuxesa;
Ah huuda sijs, o JEsu armahda!
73. Jos syndis paina, JEsus sen poisotta,
Cuins uscot armon lupausten totta,
Ja otat JEsust wastan sydämees,
Hän sitten on sun, Sielus, elämäs.
74. Jos usco puuttu, JEsus uscon anda,
Ja Isän armoon sinun Sieluus canda,
Sun syndis heittä meren sywyteen,[11]
Ett's armoitettu olet ylipään.
75. Nijn käänny sijs Jesuxen puoleen cohta,
Ettz' waattet saisit jotca silkist hohta:
[s. 13]Nijns woiton saat JEsuxen cuolemas,
JEsuxen waldacunnas armias.
76. Jo tule JEsu yxin Herrain HERra,
Tee caikist surkijst sodist loppu kerran;
Ja hengelliseen sotaan warusta,
Caick jotca syndi pyytä cuoletta.
77. Ett' pääsisit hirmuisest synnin wallast,
Ja saisit woiton sinun woittos alla:
Ah auta JEsu näändyneitä jo,
Sun runsan armos apu edes tuo.
78. Pääst synneist caikist surkiat synnin orjat,
Cuin cuollon warjos owat fangit corjat,
Cuin ylpeilewät synnin siteistä,
Eik usco ett' ne samat cuolloon wie.
79. Ah awa silmät näkemähän nijtä,
Cuin tahtons jälken heitä fangin pitä;
Ett' peljäistyisit rumain siteist jos,
Ja pakenisit woiton HERran luon.
80. O Rauhan Päämies JEsu tule auta,
Saat' rauhas ilmei sinun pijnas cautta,
Ja waldacundas rauha rakenna,
[Ä]l anna sodan caicki murenda.
81. Ann sodat waipu metelittens cansza,
Weriset waattet polta tuleilansa,
Tee sinun cansas paljon, ilo suo,
Cuin elon aica ilon caikil tuo.[12]
82. Cuin saalin jaco ilon catowaisen,
Maalisis anda myöskin moninaisen:
Nijn hengellisen elon aicaisen,
Ann' ilon joutu sangen suloisen.
[s. 14]
83. Ja jaa saalit wihollisten julmain,
Sun woittos palcat, aina maanärten culmain:
Et iloitzisit murhes näändynet,
Ja iloisesti culkis elon tiet.
84. Sull' ylistyxet ijancaickisexi,
Jong' haawoist rauhan ilo caicki läxi;
Joc werelläs meit olet lunastan:
Sull kijtos olcon JEsu ainian!
Nijn te saatte cuulla sotia, ja sanomita sodista, catzocat ettet te peljästy: Sillä caicki nämät pitä tapahtuman: mutta ei wielä ole loppu. Sillä Cansan pitä Cansaa wastan nouseman, ja waldacunnan waldacundaa wastan: ja tule ruttotauti ja nälkä, ja maan järistys moneen paickaan.
Sowi nopiast rijtaweljes cansza, coscas wielä hänen canszans tiellä olet: ettei rijtaweljes sinua anna joscus Duomarille, ja Duomari anda sinun palweljalle, ja sinä heitetän tornijn.
––––Nijn että jumalatoin pandin anda jällens, ja märä mitä hän on warastanut, ja elämän sanan jälken elä, ettei hän paha tee, nijn hän saa totisest elä, ja ei pidä cuoleman. Caicki hänen syndins jotca hän tehnyt on, pitä unhotettaman: Sillä hän teke mikä hywä ja oikia on, sentähden hän saa totisest elä.