[s. 9]raa,
Cuin taita sodan rauhax muutta kerran,
Ett' HERra heit myös waarois warjelis:
Nijncuin itz'asut omis kynnyxis.
46. Ett sull' on rauha, sodan menot hyljä,
Ja älä lähimmäistäs aina nylje
Waick lain muodon ja myös warjon all,
Tai sota hedelmöittä cuolemall.
47. Sill' monet synnit rijdoist aina syndy,
Jumalan Sanan turmellan myös kyndö
Sun sydämesäs: ja myös laitumen
Sen wiherjäisen sotke syndinen.
48. Jos woitat eoli woittamatoin olet,
Cuitengin rijdoist Sielun puolest cuolet:
Sill' wihan suopa ambo murhamies,[1]
Ja Sielun elo loppu synnin ties.
49. Täs parannus ja usco häwitetän,
Rackaus kylmen ulosjuuritetan:
Wäärys ja walhe pääse wallan pääl,
Ja coston pyyndö wiherjöitze tääl.
50. Ja nijncuin sodis monet owat juonet,
Nijn coston pyynnos wääryden on suonet,
Cuin lähimmäisen usein waiwutta:
Nijn sodan menot sull on cotona.
51. Sun wahingoxes usein asiat taipu,
Joc' rijdan alca rijdois itze waipu:
Ja yhdest rijdast nouse usiammat,
Joill' toinen toistans wihas polkewat.
52. Ja se cuin ensist yhdes lais woitta,
Waick toiseen ast myös asians cadotta,
Cuin oikeus saa wihdoin wallita.
53 Ja
- ↑ I. Joh. 3: 15.
