Sivu:Nykyisen ulcomaan Sodan alusta Ja lewenemisestä.djvu/8

Tätä sivua ei ole oikoluettu

[s. 8]37. Siel sodan maas, maacunnat waiwutetan
Ain weron lascuil: toinen kidutetan,
Cosc joutu toisen hijden helman ald,
Waick saman wuonna maxoi corkiald.

38. Siel pellon ruocot häwitetän aina,
Ja wijnamäet, puutarhat, sota paina:
Caupungit, kylät sota häwittä,
Joc' kynsist päse, pacoon ennättä.

39. Siel wiherjäiset nijtul ratzas miehet,
Ei wicaittimel lyömän heini liehet:
Waan hewoisillans sotke turmele,
Ja teuras naudoi[teksti epäselvä] carjan repeile.

40. Täs' laki wäsy, wahwistetut kirjat,
Ei warjel' maita: monet töisäns wirjät
Nyt jouteld sinne tänne pakene,
Mond' ricast culcu cansax joutune.

41. Woi sodan juoni! cuca woipi nijtä
Caick nimittel: eick usco wielä sitä
Cuin tupans werhos rauhaa nautitze,
Ja yhdel werol wuoden selittä.

42. Sijs Ruotzin maasta läxi sammuttamaan
Ulcomaan sotaa: rauhax lämmyttämä[a]n,
Suur sotajoucko: äkist caicki käy,
Eick woitto Preussil tähän asti näy.

43. Sill' Ruotzi myös on pian woittan' linnat,
Jotc' Preussi mistais ilman walmit hinnat,
Ain rauhan suosioon curitetan waan
Joc ombi suureen, sotaan yldyn saan.

44. O Suomen maa sull on nyt hywä rauha,
Catz' cuing' nyt mual sota surkiast pauha:
Sun rauhas HERra taita lewittä;
Waick mual sota surkia häwittä.

45. Sun sota wäkes edest, rucoil' HER-

raa,