Sivu:Nykyisen ulcomaan Sodan alusta Ja lewenemisestä.djvu/13

Tätä sivua ei ole oikoluettu

[s. 13]Nijns woiton saat JEsuxen cuolemas,
JEsuxen waldacunnas armias.

* * *


76. Jo tule JEsu yxin Herrain HERra,
Tee caikist surkijst sodist loppu kerran;
Ja hengelliseen sotaan warusta,
Caick jotca syndi pyytä cuoletta.

77. Ett' pääsisit hirmuisest synnin wallast,
Ja saisit woiton sinun woittos alla:
Ah auta JEsu näändyneitä jo,
Sun runsan armos apu edes tuo.

78. Pääst synneist caikist surkiat synnin orjat,
Cuin cuollon warjos owat fangit corjat,
Cuin ylpeilewät synnin siteistä,
Eik usco ett' ne samat cuolloon wie.

79. Ah awa silmät näkemähän nijtä,
Cuin tahtons jälken heitä fangin pitä;
Ett' peljäistyisit rumain siteist jos,
Ja pakenisit woiton HERran luon.

80. O Rauhan Päämies JEsu tule auta,
Saat' rauhas ilmei sinun pijnas cautta,
Ja waldacundas rauha rakenna,
[A]l anna sodan caicki murenda.

81. Ann sodat waipu metelittens cansza,
Weriset waattet polta tuleilansa,
Tee sinun cansas paljon, ilo suo,
Cuin elon aica ilon caikil tuo.[1]

82. Cuin saalin jaco ilon catowaisen,
Maalisis anda myöskin moninaisen:
Nijn hengellisen elon aicaisen,
Ann' ilon joutu sangen suloisen.

83. Ja

  1. Es. 9: 3, 4, 5, 6.