Sivu:Nykyisen ulcomaan Sodan alusta Ja lewenemisestä.djvu/7

Tätä sivua ei ole oikoluettu

[s. 7]
29. Wijmeisil a[teksti epäselvä]il aica ombi tärcki,
Nijn monda sota yhteen suween kerki:
Juur HERran duomioist rangaisemaan mait,
Ihmisten woim' ei miecan kärke tait'.

30. Ihmisten apu aiwan pian näändy
Sek myöt' ett' wastoin onni äkist käändy:
Sill ohjat HERran kädest hallitan,
Cuin HERra suo, wast rauha nautitan.

* * *


31. Woi Saxan maat! nyt sodan jalcain alla,
Siel monda joucko maan ytimen talla:
Siel wäke sotaan kijndiäst ajetan Preussild;
waick ol'sit nuorucaiset waan.

32. Mailman sodis weri wuodatetan,
Tuhansin luguin Sielui hucutetan:
Cuing' monda synnis juoxe sotahan,
Siel syndi caswa monel taiwal maan.

33. Täs' Sielun waaras moni sitten häly,
Ain siihen ast, ett' surman nuoli sääly
Syndisen Sielun ruumist eroitta,
Yx surkia parcu elon lopetta.

34. Ei caadu sodas yx ja toinen hengi,
Eick' sadoin luguin cuollon tiehen kängi
Cuoleman ota, syndi surkia;
Waan tuhansin ain luguin hucutta.

35. Ei woitettu ainoast' täsä mista;
Waan woittawainen myös saa surman listan;
Sek' ylhäiset, ett' alammaiset myös
Gen'ralit, knichtit waipu sodan työs.

36. Mik' surkeus on haawoitettuin cansza,
Se jää cuin jää, se wiedän haawoisansa,
Jos hywän eli pahan helberin,
Wiel sitteng sijrtän toisin paickoihijn.

A 4

37. Siel