Sisaren sukkelus/Yhdeksäs Kohtaus

Kahdeksas Kohtaus Sisaren sukkelus
Yhdeksäs Kohtaus
Kirjoittanut J. F. Granlund
Kymmenes Kohtaus



[s. 2]

Yhdeksäs Kohtaus.

Karoliina. Ulla.

Ulla (tulee sisällen).

Karoliina. Vaikk’ei kennenkän tulisi käydä kuultelemassa, niin ei tämmösissä erinomasissa tapauksissa ole sillä sentään suurta väliä, vaikka vähän kuultelisi ja kurkisteliskin ... juokse nyt siis, Ullaseni, hiljaa varpaisillas, kummankan huomaamata, tuohon lähimmäiseen tammistoon, kattomaan mitä siellä askaroitteevat. He istuuvat, luullakseni, ruohopenkillä, oikialle puolen kryydimaata. Joudu sitten takasin juttelemaan minullen näkös ja kuulos. ... Joudu nyt joudu, että saamme nähdä, kuinka tuo poika on naisena luonnistunut?

Ulla. [K]yllä, varsin mielelläni, oitis oikopäätä. (juoksee).