Sisaren sukkelus/Kahdeksas Kohtaus
Seittemäs Kohtaus | Sisaren sukkelus Kahdeksas Kohtaus Kirjoittanut J. F. Granlund |
Yhdeksäs Kohtaus |
Kahdeksas Kohtaus.
Karoliina (yksin).
Hah, hah, hah! Oli mar hän Kallellen oikeen nöyrä ... tuskin oli minua enää näkevänänsäkkän ... Mutta älkää huoliko, hyvä Luutnantti, kyllä siitä lakkaatte, jahka saatte häpiäksenne nähdä ketä olette simaillut. Mutta kuin petos ilmaantuu sittenkös minä vasta nauran ja pititän. ... Mutta tekisi sentään mieleni tietää, kuinka he tuolla oleskeleevat; -jos tuo myrkyn elävä saa Luutnantin rakastumaan itteensä. ... Hah, hah, hah! Koska minua oikein naurattaa! mutta naurettava se onkin, kuin mies miestä naiskentelee. ... Jos nyt panen Ullan heitä, kattomaan. (huutaa). Ulla! ... Ulla!