Sisaren sukkelus/Kymmenes Kohtaus
| Yhdeksäs Kohtaus | Sisaren sukkelus Kymmenes Kohtaus Kirjoittanut J. F. Granlund |
Yhdestoista Kohtaus |
Kymmenes Kohtaus.
Karoliina. (yksin akkunassa).
Tuolla Ulla nyt menee köyryssä seljin kyttäämällä kun kissa hiirtä. ... Siihen työhön neittyet oikein halullisia ovat: siihen ovat oikein luonnikkaitakin, jonka vuoksi ei heitä siihen tarvitte kahdesti käskeekkän. ... Oikeen arvasinkin; he olivat menneekkin ruoho-penkillen ... Jo Ulla on takana. ... Oi jos minä nyt olisin Ullan s[i]jassa, että saisin omin korvin ja silmin kuulla ja nähdä, jos Kalle saa tuon kylmä-kiskosen Luutnantin itteensä rakastumaan. ... Mutta, kah! ... jopa Ulla juoksee hyssyttää takasin ... Olisko Kalle jo sill ä välillä saanut sen myöntymään, jota en minä paremmilla lahjoillani ole saanut edes onnahtamaankan! ... Ohhoh? jopa sitä siinä olisi ihmetelläkkin.