Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 3. Sotamiehen sormet
| 2. Miten sodan aikana voipi yljän saada | 3. Sotamiehen sormet. Satanen muistelmia Pohjanmaalta Kirjoittanut Sara Wacklin |
4. Lupaus kuolin-vuoteella |
Revolahden tappelussa oli tykin kuula katkassut eräältä suomalaiselta sotamieheltä kaikki oikian käden sormet.
Sotamies lähetettiin Oulun sairas-huoneesen muitten rikottujen kanssa. Tämä esimiestensä päätös, joka vaan koski viittä sormea, oli sotamiehestämme ihan tarpeeton. Kuitenkin meni hän kaupunkiin ja kun sattui käymään atteikin ohitse niin meni hän sinne sisään. Tylysti löi hän haavotetun kätensä pöytään anoen vähän laastaria nyt ihan kelvottomille sormillensa. Pääkäyttäjä käski sotamiehen kiiruusti hankkimaan leikeparantajan, sillä laastari ei kelpaa noin kauheaan haavaan. No kaikkea muuta, sanoi hän, ja veti vasemmalla kädellänsä tupestansa terävän puukon, jolla sukkelaan katkasi haavotetut sormensa. Sitten sanoi hän: hyvästi nyt! ja aikoi mennä. Mutta pääkäyttäjä huusi kiivaasti hänen peräänsä tulemaan kumminkin sormensa korjaamaan ja kiiruhti sitomaan miten paraiten taisi särjettyä kättä.
Sotamies lausui nauraen: Nyt tuot’en kelpaa muuksi kun urkujen polkaksi.