Totisen kääntymisen harjoitus/Kappale 11

Praktika, eli Totisen Kääntymisen Harjoitus

1. Mikä kääntymys on. Totisen kääntymisen harjoitus Kirjoittanut Arthur Dent

2. Totisen katumuksen ja parannuksen omaisuksia ja hedelmiä

"Katumus ja kääntymys on sisällinen murhe, ja alinomainen sydämen ja omantunnon kipu, valitus ja hämmästys, tehtyin syntein ylitse ja tähden, ynnä lujan ja epäilemättömän turvan kanssa Jumalan armon, ja Jesuksen Christuksen ansion ja vanhurskauden päälle; niin myös sekä sisällinen, että ulkonainen uudistus." Ps. 51: 5.

Sisällinen uudistus, sanon minä, seisoo sydämen, ajatusten ja liikutusten muutoksessa; Ulkonainen, sanain ja töiden muutoksessa pahasta hyvään. Senkatainen katumus ja kääntymys on ilman epäilemättä Kuningas Davidin ollut, joka, koska hän Propheetalta Nathanilta salaisesti nuhdeltiin, ja synnit silmäin eteen asettetiin, ei paduttanut sydätänsä, eikä seisonut Jumalaa vastaan, ei edesvastannut syntejänsä, ei myöskään jonkun estelemisen kautta tahtonut niitä kaunistella, salata ja peittää; vaan huusi sydämmensä ahdistuksessa, ja ulos puhkeis näihin sanoihin; "Minä olen syntiä tehnyt," 2. Sam. 12: 13. Ja tämän päälle on hän sen 51 Psalmin kirjoittanut; joka psalmi totisesti on täynnä ahdistusta, voi- ja valitus-sanoja, joilla Propheeta valittaa lankemustansa, itkee syntiänsä, ja rukoilee uutta sydäntä, uutta henkee, uusia ajatuksia, uusia himoja, uutta aikomusta, ja tosin koko elämänsä parannusta: niin että me Davidissa taidamme havaita sen oikian sisällisen murheen, ja suuren sydämellisen katumisen ja kivun, niin myös, että hän laittaa ja valittaa, niin hyvin sisällisiä puutoksiansa ja rikoksiansa, kuin ulkonaisiakin syntejä ja pahoja tekoja; niin kuin se myös läpimiten Psalmeissa avaralta selitetään, ja jäsen jäseneltä niinkuin anatomiassa taikka jäsenten erillensä ottamisessa, näytetään. Havaitkaat sentähden tästä, mikä totinen katumus ja kääntyminen on.

Pyhä Apostoli Petari samalla muotoa koska hän pelvosta oli Herransa ja lunastajansa Christuksen pois kieltänyt, löysi sydämessänsä ja omassatunnossansa musertavaisen mielikarvauden, kovin polttavan ja purevan kivun; sillä koska hän kukon laulusta heräis, ja Jesus katsahti hänen päällensä, meni hän ahdistetulla omalla tunnolla ja särjetyllä sydämellä, Ylimmäisen Papin kartonasta, ja itki katkerasti, Matth. 26: 75. Ja on hän sitte alati hamaan kuoleman hetkeen asti, rohkiasti Jesuksen tunnustanut. Havaitse jällensä tässä, o syntinen! mitä oikiaan katumukseen ja parannukseen vaaditaan.

Koska Prophetat Wanhassa Testamentissä, uppiniskaisia Judalaisia neuvoit katumukseen, mainitsit he sen sillä Hehrealaisella sanalla Schuhhah [], joka merkitsee niin paljo, kuin kääntäkäät teitänne, kääntykäät takaisin, eli tulkaat takaperin; jolla puheen parrella Jumalan Henki on tahtonut tietä antaa, että joka väärälle tielle, kauvas oikialta tieltä joutunut on, mahtaa kohta kääntyä ja takaisin oikialle tielle itsensä laittaa.

Niin on myös kaikille tarpeellinen tehdä, jotka totiselta jumalisuuden tieltä pimiöille ja kadottavaisille synnin polvuille eksyneet ovat; tosin niin suurella kiiruhulla ja pikaisuudella pitää heidän itsensä takaperin antaman pahoilta teiltänsä, kuin he ennen, lihallisilta himoiltansa, haukutellut ja vedetyt niitä teitä matkustaneet ovat, ja sillä samalla muuttaman ja uudistaman koko elämänsä, että heidän katumuksensa ja parannuksensa niin olis totinen kääntymys Jumalan tykö sydämmellä, sielulla ja mielellä.

Koska P. Johannes Kastaja ja Apostolit Uudessa Testamentisä neuvoit parannukseen ja kääntymiseen, niin on heillä ollut se Grekalainen sana, Metanoija [], joka merkitsee mielen muutosta; ja tapahtuu tämä muutos ymmärryksessä, tiedossa ja tahdossa, niin muodoin, että ne, jotka oman hulluudensa ja sokeudensa kautta ovat syöstyt ja upotetut synnin syvään mutaan, niinkuin vimmauksesta taidollensa tulevat, ja ymmärryksessänsä valistuvat, lisäntyvät tässä tunnossa enämmin ja enämmin, ja erinomaisella vireydellä, surulla ja ahkeruudella karttavat itsiänsä, ettei he syntiin jällensä syvemmin lankeis, niinkuin sananlasku kuuluu: palanut lapsi pelkää aina tulta. Minä toivon teidän tästä käsittävän, mitä oikia katumus ja parannus on.

Katumus ja parannus ei ole jokainen murhe, kuin sydämmessä ylös nousee; vaan se on murhe ja ahdistus, tehtyin syntein ylitse ja tähden: ei senkaltainen murhe, joka heiten päälle seisoo; vaan aina: ei päivää, vaan lakkaamatta: ei vikkoa, mutta koko elinkauden.

1. Moni luulee jokaitsen murheen olevan kääntymisen; mutta jos niin olis, niin tämän mailmankin lapset, usein itsensä kääntäisit.

2. Toiset ovat siinä ajatuksessa, että jokainen vähäinen huokaus, joka synnin ylitse vuodatetaan, on totinen kääntymys; mutta sillä tavalla olis Kuningas Pharaokin kääntänyt itsensä 2 Mos. kirj. 9: 27. 2 Mos. kirj. 10: 16, 17.

3. Muutamat ajattelevat paljan itkemisen ja kynelitten vuodattamisen tehtyin syntein ylitse, olevan totisen ja täydellisen kääntymisen; mutta jos se tosi olis, niin Cain, Esau ja Judas olisit itsensä totisesti kääntäneet.

4. Yksi osa on siinäluulossa että ulkonainen nöyryttäminen Jumalan edessä on täyden tekevä katumus; mutta niinmuodoin olis Achahikin itsensä oikein kääntänyt. 1 Kuning. kirj. 21: 27.

5. Muutamat luulevat, että ulkonainen siveys sanoissea, ja paljas aikomus kääntyä, on pidettävä kelvollisena kääntymisenä; muita jos niin olis, niin kaikki jumalattomat ulkokullatut ihmisetkin itsensä käänäisit.

6. Tässä löytyy niitäkin, jotka luulevat, että, koska ihminen auksi huutaa Jumalaa, hänen armonsa osallisuudesta, että se on täydellinen kääntymys; mutta sillä tavalla jokainen tyhmäkin ihminen itsensä käännäis.

Niin nähdään siis tästä kuinka usiat ne ovat, jotka tässä erehtyvät, ja aivan vähän, elikkä ei ollenkaan tiedä, mistä luonnosta ja omaisuudesta katamus ja parannus on. Mutta jos todessa tietää tahdotte, mitä totiseen . ja täydelliseen katumukseen ja kääntymiseen tarvitaan, niin havaitkaat mitä tässä edes pannan; sillä joka täydellä todella kääntyä tahtoo, ei hänen tule käydä rippuvalla päällä niinkuin kaisilan ja sen ainoastansa yhdeksi päiväksi- ja antaa sitte sillänsä olla, Esai 58:5.

Elikkä huutaa suulla ainoastansa: Herra armahda minun päälleni! ja antaa siihesn jäädä; vaan meidän pitää asettaman Jumalan Lain silmäimme eteen, ja visulla ja tarkalla tutkimisella, koko ohitse menneen ikämme, ja kaikki työmme ja toimituksemme läpitse käymän, niinkuin David tekee, Psalm. 119: 59: Minä tutkin minun teitäni, ja käännän minun jalkani sinun todistustes puoleen: niin pitää jokaitsen ihmisen, joka itsensä kääntää tahtoo, menemän yksinäiseen paikkaan, kääntämän itsensä juuri niinkuin itsensä sisälle, tarkasti, ja niin paljo kuin mahdollinen olla taitaa, tutkiman sydämmensä ja koko elämänsä läpitse, perkaaman ja puhdistaman omantuntonsa, ja salliman sydämellensä musertavan ahdistuksen ja kivun synteinsä ylitse; niinkuin Jumalan seurakunta syntinsä tunnustaa Prophetan Danielin tykönä, Dan. 9: 5, 6, 7, 20.

Ja ei sitä lyhykäisillä ja lienteillä sanoilla; vaan kiivalla ja yksitotisella ulos puhkeemisella, niinkuin kokoin yhtä toisen päälle, jonka kautta sydän enämmin mahtais musertua. Sillä ei siinä ole kyllä ainoastansa sanoa: minä olen syntiä tehnyt; vaan meidän pitää vielä kovempiinkin sanoihin ulos puhkeeman, ja tunnustaman: minä olen suuresti väärin tehnyt, minä olen vastahakoisesti, vapaalla ehdolla ja omaatuntoa vastaan syntiä tehnyt: minä olen monella muotoa rikkonut ja horjahtanut, siinä ja siinä paikassa, siinä ja siinä huoneessa, siinä ja siinä seurassa, sinä ja sinäkin päivänä, sillä ja sillä hetkellä; siinä ja siinäkin loukossa ja kulmassa olen minä tehnyt huorin ja avios-käskyni uskollisuuden rikkonut, siinä luulossa, ettei kukaan minua nähnyt.

Siinä ja siinäkin kammiossa riettautta harjoittanut, sentähden kannettaan myös nyt minun päälleni omalta-tunnoltani; siinä ja siinäkin seurassa olen minä Jumalan lahjoja väärin käyttänyt, ylönsyömiseen ja juopumukseen; olen pilkannut Jumalan sanaa; olen ylönkatsonut ja häväisnyt Jumalan sanan palveljoita ja opettajita: olen Jumalan pyhän nimen vannomisella, valoilla ja kirouksilla usein häväisnyt, sopimattomilla jaarituksilla ja riettaalla puheella sen hyvän Jumalan vihoittanut, ja lähimmäiseni pahentanut. Ah! mikä kauhistava peto, viheliäinen eläin olen minä siis? Minä seison nyt tässä sinun edessäs, Herra minun Jumalani! peräti alastoinna ja sokiana, täynnä haavoja, vaivanen, onnettoin ja viheljäinen, joka kyllä, tuhansin kerroin olen ansainnut kadotettaa, jos tahtoisit oikeudelle käydä minun kanssani, ja vanhurskaan tuomios jälkeen minua rangaista: sentähden rukoilen minä sinua, o minun Jumalani! osota minulle laupiudes ja pitkämielisyydes; vuodata sinun armos puhdistava öljy minun synteini julmiin haavoihin, valista minun silmäni, etten minä kuolemaan nukkuis; peitä minun alastomuudeni häpy tee minua köyhää rikkaaksi, vahvista minua heikkoa; ylös auta minua langennutta; ah Herra, älä minua hyljää!

Wähäinen lapsi tosin itkullansa ja huudollansa äitinsä sydämen liikuttaa; poika liikuttaa isänsä sydämmen hartailla kyyneleillänsä, ja palvelia Herransa mielen nöyrällä rukouksellansa: etkö sinä siis minun Jumalani! annais minun viheljäisyyteni sydämelles käydä? Minä soisin, että jokainen, tällä ja senkaltaisella tavalla Jumalan eteen tahtois omantuntonsa asettaa ja niin muodoin itsensä koetella; niin hän epäilemättä vihdoin löytäis, olevansa oikialla katumuksen tiellä.

Mutia Jumala paratkoon! Eikö se mahda olla ihmeteltävä, että mailman petolliselta muodolta sovaistut, ja himoin myrkylliseltä makeudelta vimmatut ihmiset, tästä niin vähän huolivat, jotka itsensä pettävät paljaala katumuksen ja parannuksen nimellä; mutta pois kieltävät kaiken sen voiman. Totisesti moni taitaa katumuksesta ja parannuksesta syviä ja viisaita puheita edes tuoda; mutta sangen harvat ne ovat, jotka totisen kääntymisen tiellä vaeltavat: moni siitä puhuu; mutta harvempi sen oikein ymmärtää. Moni kirjoittaa totisesta kääntymisestä; mutta harvoilla on siitä oikia tieto; sillä tämä on peitetty, salattu ja suljettu mailmalta; mutta ilmoitettu ainoastansa Jumalan lapsille; moni luulee sen itsellänsä olevan sangen vahvasti, joilla ei ole kuitenkaan muuta, kuin vähäinen varjo ainoastaan siitä. Katumus ja parannus on niin korkia, että harvat siihen ulottuvat: niin syvä, että harvat sen taitavat ulos-tutkia; niin ahdas, että harvat siihen sisälle tulevat; avara, että harvat sen taitavat käsittää; niin liukas, että harvat taitavat sen kiinnipitää; niin salattu, että harvat sen löytävät. Sentähden rukoilkaamme totisella sydämmen nöyryydellä sitä uskollista Jumalaa taivaassa, että hän tahtois ilmoittaa meille, mitä mailmalta salassa on; että me mahtaisimme sen totuudessa käsittää, tuta ja löytää ijankaikkiseksi ja loppumattomaksi lohdutukseksemme, Jesuksen Christuksen tähden.

Amen.