Suomen pappilat 1700-luvulla:Sisällysluettelo

Suomen pappilat 1700-luvulla
Sisällysluettelo
Kirjoittanut Gunnar Suolahti

I Pappila ja kylä

1. Pappilan asema. Yhteisviljelys kylän kanssa. Viljelystavat ja luonnonkäitys. Merkkipäivät. Kuun vaihdosten ja tähtiasentojen vaikutus. Kehitys kokemusperäiseen luonnonkäsitykseen. Yhteisviljelyksen lakkaaminen. – 2. Pappilan ja kirkon läheinen naapuruus. Kirkonympäristön merkitys. Vallasväki ja köyhälistö kirkon luona. Kirkkomatkat ja kirkkotallit. Kapakoiminen kirkolla, uskonnollisten juhlien vietto juomingeilla katolisena ja pakanuudenaikana. Kapakan vaikutus jumalanpalvelukseen, Pappilan siirtyminen kylän ulkopuolelle. siv. 1

II Viljelykset

1. Pappilan viljelysten synty. Niittypalstat ja heinävero. Viljelysten laajuus. Kaksi- ja kolmivuorojärjestelmä. Länsi- ja itäsuomalainen viljelyspiiri. Kaskeamisen vaikutus viljelystapoihin. Pellon ja niityn suhde. – 2. Metsät ja kaskiviljelys. Suoviljelys väliasteena jarkiperäisempään viljelystapaa.n. – 3. Aateliston ja papiston viljelysharrastus 16 sataluvulla. Valistusohjelman sovittaminen maanviljelykseen. Pappilat mallitaloina. siv. 37

III Talous ja Rakennukset

1. Pappilan karjan lukumäärä ja laatu. Karjanhoito ja karjarakennukset. Eri riihimuodot. Riihet ja viljan säilyttäminen. Pappilan tuotteet ja papin saatavat. Ravinnon kulutus pappilassa. Asukkaitten lukuisuus. Luonnontalous. Eläminen kädestä suuhun. Aitat ja kellarit. Muut talousrakennukset . – 2. Asumistapa. Asuminen talousrakennuksissa. Renkitupa. Piispan tupa. Pappila kestikievarina. Vieraanvaraisuus ja velkaantuminen. Pappilatalouden vanhanaikaisuus. siv. 64

IV Rakennusten ryhmitys

1. Nelikulmainen pihamuoto. Talousrakennusten paikka pihamaalla. Arkituvan paikka. Umpikartano. Talousrakennusten rivin hajottaminen ja ulkopihan synty. Renessansin rakennustavan vaikutus. – 2. Asuinpaikan vaikutus terveyteen. Kuivl1us ja kosteus, veden laatu. Karjapihan etäisyys miespihasta. Siisteys miespihalla. Asuin- ja talousrakennusten aseman riippuvaisuus ilmansuunnista. siv. 103

V Puutarha

I. Ryytimaa, ryydit lääkkeinä. Käsitys etelämaan tuotteitten etevämmyydestä. Juoma- ja syömätapain muuttuminen. Elämän muodostuminen kamarielämäksi. Liikaherkkyys. Jumalan kunnioittaminen luonnossa. Luonnontuntemuksen käytännöllinen merkitys. Kalm pappilapuutarhain perustajana. Säännöt puutarhan muodosta. Käsitys kasvien keskinäisestä vieroksumisesta. – 2. Kauneuskäsitys ja luonnonihailu. siv. 141

VI Rakennukset ja rakentajat

1. Seurakunnan rakentamisvelvollisuus. Papiston ja talonpoikain taistelu siitä. Valtiopäivä-valitukset ja päätökset. Seurakunnan suhde sielunpaimeneen. Vastakohtia papiston ja muitten säätyläisten välillä. – 2. Jako verokuntiin. Rakennusrasitusten jakaminen verokuntain kesken. Pitäjän rakennukset. Rakennnsrasitusten suoritus päivätöitten muodossa. – 3. Kirkkoherra rakennuttajana. Rakennusmestarien käyttäminen. Rakennuttaminen urakalla. – 4. Rakennusten huono kestävyys. Puuaineen kallistuminen. Polhem ja Kalm rakennustavan uudistajina. Kivijalka. Taitekatto. Rakennusten maalaaminen. siv. 160

VII Savupirtistä kartanoon

1. Pirtin kiuas ja reppänä. Savuamisaika. Kylmän ja kuuman vaihtelu. Asujanten karaistuneisuus. Pirtin pimeys. Pimeyden vaikutus siisteyteen ja työteliäisyyteen. – 2. Takan tuleminen käytäntöön. Puitten tuhlaaminen takassa. Tuvanuuni ja kakluuni. Asumuksell umpihenkisyys ja asujainten viimanarkuus. Ikkunain avartumincn. Valo asumuksessa ja luku harrastus. – 3. Keskiaikainen sisustus, Huonekalujen kiintonaisuus. Tupaelämän sovinnainen luonne. Joukko-elämä. Asumuksen jakautuminen säädyn ja sukupuolen perustalla. Vierashuone ja lukukamari. Lukeminen arkiaskareena. Kamarijärjestelmän synty. Sen kehittyminen tuvasta. Vieraita vaikutteita. – 4. Arki ja juhla. Seinäin ja huonekalujen verhoaminen. Kuvat ja maalaukset. Makuuvaatteet. – 5. Kamarijärjestelmän vaikutus huonekalustoon. Huonekalusto tulee irralliseksi. Tuoli, sohva ja pöytä. Huonekalut tavarasäiliöinä. Uusien ainesten käyttäminen sisustukseen. Vaikutteita itä mailta. siv. 202

______

Kaikesta siitä harrastuksesta ja auliudesta, jota on työtäni kohtaan osotettu, erittäinkin matkoillani maamme pappiloissa, lausun täten kiitokseni. Erikoisesti tulee minun sitäpaitsi kiittää toht. A. O. Heikeliä ja U. T. Sireliusta sekä maist. Juhani Rinnettä ja Sakari Kuusta, jotka korehtuurissa ovat tarkastaneet teostani sekä neuvoillaan edistäneet tutkimustani.

Helsingissä marraskuulla 1912.

Gunnar Suolahti.