Sitka ja maita muita siihen kuuluvia

Sitka ja maita muita siihen kuuluvia eli Venäläisten aseuntumista länsi-puolella pohjois-peätä Amerikan Kirjoittanut anonyymi

Sitka,
Ja maita muita siihen kuuluvia;
eli Venäläisten aseuntumista länsi-puolella
pohjois-peätä Amerikan

Moni on jo teistä ehkä kuullut puhuttavan tästäki, toisella puolella meijän moalimata löytyväisestä paikasta — liijaksikin koska sinne nykyisinä aikoina on joutunut paljon Suomalaisiaki. Niin koska on nytkin lähetetty meillen, tähän Suomeen pantavaksi, muutamia heijän sieltä tulleita Suomeksi kirjoitettuja kirjoja, niin kahomme soveliaaksi, muutamalla sanalla, ensin, ilmoittoo joita kuita tietoja näistä kaukaisista maista — hyväksi heillen jotk’ eivät ouk heistä vielä kuulleet niin mitään. Näihen tarkemmihen tietojen soamisesta, monesta meillenki ennen tuntemattomasta asiasta, tuloo meijän kiitoksella mainitak muutamaa siellä jo seihtemättä vuotta asunutta moamiestämme, joka, omin silmin kaikkia nähtyänsä, ystävällisesti on niitä meillen kertoillunna. Ja jonka puheet olemme tässä pistäneet kirjaan.

Venäjän valtakunta, joka on muista suurin mikä moailmassa löytyy, ylettyy itäiseenpäin — aina lähes pohjos Amerikkaan. Jonka pohjoisemmasta peästä ainoasti kapea salmi, nimeltään Behringin tahi Cookin-salmi, häntä eroittaa. Kuitenkin on tämä salmen paikka — joka, yhänneppäin, yhisteä Pohjoisen Jeä-meren Etelä-meren pohjoisemmassa peässä löytyväisen Kamschatkalaisen meren kanssa, ja, toas toisappäin, eroittaa Aasiata Amerikasta -niin ylhäisessä pohjoisessa, että on aivan Pohjanperän piirin alla (under norra pol-cirkeln) eli samalla arvaten ilman rinteella^[1] kuin on Torneo, Suomenmoassa. Jonkapa tähen ei myös käyk sitä tietä matkustaminen paremminkaan kuin meijän Lapinmoassa; Reissuvaisten, jotka sitä tietä pyrkiivät Amerikkaan peästäksensä, täytyy sentähen toisella kohalla kulkea poikki meren. Hyö lähtöövät muka Ochotskiin, joka on viimeinen Venäjän-puolimmainen, meren rannoilla tavattava, kaupunki; ja joka Behringin salmesta kantaa 250 peninkuorman peähän lue-etelään, eli samalla ilman rinteella (vid samma parallel) kuin on Helsinki, meijän Suomenmoassa ; tästä — kussa jo 500 peninkuorman leviä meri eroittaa näitä moailman manterita, voan jossa mainio pitkä juoni, suuria, korkiavuorisia, ja tuli-vuoren luontoisia, meren-soaria, näytteä ennen vanhuuteen heijät vielä kerran yhistäneen -- purjehtiivat toisesta moaliman osasta toiseen^[2]. Tämä armotoin pitkä juoni, toinen toiseesek perätysten luotuja, meren soaria — joista ne Aasian puolella kuuluvaiset mainitaan Kuriililaisten soaristoksi (arkipelag), ja ne Amerikan puolimmaiset toas Aleuttilaisten soariloiksi — eroittaa toas tätä ennen mainittua Kamschatkalaista merta, pohjoisessapäin, Tyyneestä merestä, etelässä; ja on vielä eteläpuolella näitä soariakin, kuin männään Ochotskin kaupunkista, Sibirian itäisiltä ilmoilta, Sitkaan, Pohjois Amerikan luoteisilla äpräillä^[3] [s. 2]Tässä Pohjois-Amerikan pohjoisemmassa peässä, kussa ei löyvyk muita kuin monenlaisia kupari-ruskean-karvaisia, kesyttömiä ja pakanallisia kansoja, on Venäläisillä suuri-summatoin moa-kappalek, eli mantereen-moa, Suomenmoata suurempana, joka maimitusta salmesta, ja vielä siitäkin itä-pohjoiseenpäin ylämmältä, pistäiksen etelään, pitkin meren rantoo, aina 168 peninkuorman paikoin, ja jota poikkiteloin luetaan 134 peninkulman leviäksi. Kaikki tämä moa kuuluu yhön kuveruöörin ala, joka asuu Uuessa Arkangelskin linnassa, Sitkan soarella. Tarkoin puhuttu niin Venäläisillä ei ouk muuta, tässä laveassa ja avonnaisessa moassa, kuin muutamia pieniä paha-päiväisiä linnoja, ja varuistus-värkkiä, kaikkiaan — joista piteävät kaikellaista kauppoa moaasujammien kanssa; ja nekin — ei ouk Hallituksen vallassa, tahi Ruunullen kuuluvia,^[4] mutta muutaman Venäläisen kauppa-liitoksen, tahi kauppakomppanian, haltussa; joka, Esivallan luvalla ja suostumuksella,^[5] toimittaa siellä kaikkia askareitansak, ja joka, ellei muuten — niin toki nimeksi on vallottanut, ja itelleen omistanut, tätä moa-palstoa, kussa asuu pari sataa eri-kielellisiä ja eri-nimellisiä kansoja,^[6], jotka kaikki kuuluvat siihen Indianilaiseen kansakuntaan, joka on ollut sen moan perin-vanhimpia asukkaita. Kuitenkin on tämä heijän valtansak, tähän astik, ei ollut suurempata, kuin jotta Venäläiset, tavallisesti, asuskeleevat linnoissaan, joka puolelta piiritettynä näiltä roakoilta pakanoilta, joihen kanssa, heti linnan porttia ulkopuolella, tykkiensäk turvissa, joka päivä piteävät kauppoa ja markkinoita; voan jost’ eivät paljon etempänäkään uskaltaneet hiiskua, peljäten heijän murhatöitänsäk. Kuitenkin ovat Venäläiset, näinnä aikoina, ymmärtäväisemmällä ja kunnollisemmalla käytöksellään, tutuuttaneet heitä ystävällisemmiksi, jotta eleävät nyt suosiossa ja sovinnossa, molemmis puolin^[7]jota sanotaan, ja luetaan, tämän moan entisen kuvernörin, herra Etholénin, suurimmaksi ansioksi, paihti monta muutaki oivallista ja toimellista käytöstänsäk -- hyväksi tälle kauppa-liitokselle. Sitä vastoin Englandilaiset, joilla myös on näissä paikkoin varjelus-värkkiä ja kauppa-paikkoja, eivät nytkään hirviäk pisteä jalkansakkaan linnojensak ulkopuolelle.

[s. 1]Venäjän hallittaren Katharina II:sen päivinä aseutui ensin, ja synnytettiin, täta Pohjois-Amerikkalaista kauppa-liitosta, johon kuuluu osallisia, ympärin koko Venäjän moata, aivan monta^[8], ja jolla löytyy kouttuoriloita monessa Venäjän kaupunnissa, voan jonka peä-konttuori on Pietarissa^[9]. Ennen tämän liitto-kunnan ilmauntumista, oli ainoasti muutamia, yksinäisiä, Venäläisiä kauppamiehiä, Ochotskin tienoilta, purjehtinut meren ylitek Amerikkaan, kauppoa pitämään: joista muuan Schalikoff, sekä toimestaan että uskaltamisestaan, oli muista mainittava.

Se on erinomattain nahka-kauppaa, kaikellaisten meren ja mehän elävien, kuin tässä hierotaan, ja joka on niin kauhean voiton antava, jotta voivat sillä kustentaa mahottomia vuosillisia maksuja, tämän kauppansak tähen. Kyllä kaikitekkin löytyis muitaki kauppa-aineita, voan koska tämä nahka-kauppa on muista hyövyllisin, niin sitä myöskin enin kaikkia muuta harjoitetaan^[10]? Tämän varaksi kustentaa Pohjois-Amerikkalainen kauppakunta eli Kauppa-liitos (Kauppalisto) paihti monta pienempätä alusta, 8 suurta tykkilöilläki varuistettua laivaa, joista enin osa on Sitkan laivalossa (varvissa) tehtyki, ja maksaa kukin nuon 30, tahi 40 tuhatta Ruplaa Hopeessa. Tähän on vielä luettavana iso, muuan 80 hevoisen voimakas höyry-laiva, ja toinen pienempi, kymissä ja virroissa käytettävänä. Paihti sitä palkitaan ei ainoastaan monellaisia virkamiehiä, niin kuin Kuvernyöriä, Piispaa pappineen, Leäkäriä, Koulun opettajoita, m. m. mutta myös moninaisia kaupan käyttäjöitä, käsityön tekiöitä, työ- ja sotamiehiä, yhteiseen luettu nuon 5000 henkeä, joista ainoasti 2000 ovat Eurooppalaisia, ja 3000 Aasialaisia ja Amerikkalaisia; joilla kaikilla on semmoinen palkka, jotta, muutamia vuosia siellä oltuaan, voivat, kohtuullisella elämällä, rikastua^[11]. Heitä pestataan [s. 2]aina viijeksi vuueksi, kerrallaan; ja Komppania kustentaa heijän matkansak sinne — tullen, männen. Senki tähen laitettiin ennen aina viijen vuuen peästä, Pietarista, laiva sinne mänemään, joka silloin vei sinnek myötänsäk uusia virallisia, ja toi sieltä, tullessaan, entiset vanhat takaisin. Tämä laiva viipyi aina sillä reissulla pari vuotta, jonka tähen herrasmiehet, peästäksensä sieltä kuta nopeemmin sitä paremmin, tavallisesti palaisivat sieltä takaisin, Ochotskista moata myöten, jollon mänettivät ainoasti 4 kuukautta koti-tiellä, vaikka yhtenään kyyillä ajoivat. Mutta nyt äsköttäin on Kauppa-liitos, herra Etholénin kehoittamisella, männyt semmoiseen sovintoon (Herroin Kauppamiesten E. Julin & Comp. kautta) Turkulaisten kanssa, jotta nämät joka vuosi sieltä toimittaavat uuen laivan mänemään sinnek, täyvessä reilassa ja laitoksessaan, jonka 12 kuukauen uskollisesta palveluksesta, kauppakunnan asioissa, maksetaan 20,000 Ruplaa Hopeessa; ja on jo kahtena kesänä, perättäin, lähetetty; Turusta aluksia Sitkaan^[12]. Sinne käypi, niin muotoin, kahella tavalla peäseminen: tahi suorastaan moata myöten, jollon luetaan, Suomesta, peälle toista kymmentä tuhatta virstoa moa-matkoa — ensinnik Ochotskiin, ja sieltä vielä 5000 virstaa vesi-matkaa — Sitkaan (tämä tie kantaa tästä suoraan itäänpäin, tätä puolta moailmata); eli peäsöö sinnek myös toistakin tietä, merta myöten, jota luetaan nuon 3600 peninkuorman eli 36,000 virstan pitkäksi, jollon purjehitaan ympäri toista puolta tätä moailmatamme (tämä tie kantaa toas tästä suoraan luotesehen; mutta koska Amerika tulisi tiellä vastukseksi, niin täytyy kierrätellä häntä etelä-puoleltaan, peästäksensä hänen taka- tahi länsi-puolellen; joka teköö suuren polven — ensinnik lue-etelään, ja sieltä siitten toas luepohjoiseen). Löyvätten tästäki, että vaikka lähetään tästä vasta hankaan, ja toinen mänisi lakkamatak itään-päin, toinen toas ehtimiseen luoteisehen, niin poikkiivat kyllä, ensimältään, pois toinen toisestaan, ja levenöövät aina enemmin ja enemmin; voan kerran kaukaisin toinen toisestaan pois-joutuineena, eli puolen moailman jo kulettuaan, niin läheneevät verkkaisillaan toas, tietämätäk, toinen toistansak, kunnekka moailman toisella puolella joutuuvat aivan yhteen — toistukseksi tämän moan pyöryyestä. Eli, toisella tavalla, jos tästä lähtäisiin itäänpäin, ensin moata myöten Sitkaan, ja sieltä purjettaisiin, vesiä myöten, aina vielä itäänpäin, niin tultaisiin takaisin tännek omillen rannoillemme; mutta varsin toista tietä, — tultaisiin luotestapäin, vaikka yhtenään itäänpäin mäntiin. Sillä meijän moailma on ympyräinen kuin kerä: rupeek voan yhäppäin mänemään, totta keännyt toisaltapäin takaisin, ja vieläpä juuri samaanki paikkaan. Jos oisi tästä yhtä pitkältä Sitkaan, mänipä näitä teitä kummin tahansak, niin silloin tammaisi Sitkalaiset käyvä melkeen vastakkain jalkojamme, niin kuin myökin oltaisiin heijän jalkavastakkaisia; niin että jos taitaisimme, kuin onkiliera, kaivata suorastaan moatamme lävitek, niin [s. 3]tultaisiin sinnek vielä kolmannellaki tiellä, eikä tä- mäkään tie (eli moa-reikä) tulisi jos vähä toista tuhatta peninkuorman pitkäksi; voan nyt makoo Sitka yhellä puolella vähä loitosemmalla, niin ett’emme olek Sitkalaisten kanssa vasta-kälkkäisiä tahi vasta-kohtuisia (jalka-vastakkaita, antipoder).

[s. 1]Seihtemäntoista vuotta siellä kauppaliston meri-palveluksessa oltuaan, tehtiin muuan Suomalainen, nimeltään Adolph Etholén — joka silloin oli Kattein-luutnanttina meri-väestössä, toisesta järjestyksestä (af andra rangen) — Kuvernyöriksi tähän uuteen Arkankelskiin, ja siihen kuuluvaan leäniin, entisen Kuvernyörinsäk Kuprianovin perästä. Hään oli jo sillä välillä ennättänyt palata sieltä takaisin, tähän Suomenmoahan, ja, otettua tätä hänelle tarjottua ammattia hyväksensäk, läksi hään tästä sinnek, uuestaan, kesällä vuonna 1840, nuoren, äsken naineensak, vaimonsak kanssa^[13], palvelioineen ja seura-toverineen. Hänen kerralla läksi tästä muutakin Suomalaista herrasväkeä Amerikkaan, josta miehenpuolet olivat antaineet kauppa-liittolaisten palvelnkseen, viijeksi vuoeksi, ja vaimopuolet toas läksivät sinnek miestensäk turvissa; ja joista muista mainittavina oli Kattein-luutnantti meri-väestössä Herra Joh. Batram, niinikkeän äsken vihittynsäk vaimonsak ja hänen sisarensakki kanssa^[14]. Papiksi Sitkassa asuvaisillen Lutherilaisillen, läksi sinnek myös, heijän seurassa, Majister Uno Cygnaeus, ja, nuojen muijen joukossa. Herra Oppia Ferd. Reinh. Sahlberg, joka tässäki, sillä välillä, leäkäriksi tehtiin — Suomesta poisollessaan. Näistä olivatten kaikki muut ruenneet komppanian palvelukseen, paihti Sahlberg, joka [s. 2]kerran soatuansa lupaa peästäksensä sinnek, ilman erinnäisetäk maksutak komppanian aluksella^[15], läksi sinnek omin neuivoin,^[16] sen moan kaikellaisia luotuja, ja liijaksikin luu-siipiä tutkiaksensa ja kootaksensa; jonka vuoksi hään myöski otti myötensäk -- lintuja ampuaksensa, ja heijän nahkoja nylkeäksensä ja korjataksensa, muuan siihen työhön tottunut Opiston vartioitsia (vahtmestari) Rosenberg, joka tapaturmassa sillä tiellä, pyssynsäk laukaisemalla, mänetti henkensäk. Sitkaan tultuansak rupeisi Sahlbergki, yheksi vuueksi, siellä komppanian leäkäriksi.

Hyö läksivät tästä kaikki matkallen, uuteen moailmaan — toivolla ja kaipauksella: toivoisivat toista parempata, kaipaisivat suloista Suomenmoata; ja näihen Suomalaisten seurassa läksi sinnek hyvä joukko Venäläisiäkin, jotka kaikki mänivät tästä, merta myöten, kauppaliston Nikolai-nimellisellä, Turussa äsköin tehyllä, laivalla. Englandissa vähäisen moalle käytyä, purjehtivat halki Atlantin valta-meren, itä-pohjoisesta oitistaan lueetelään, kunnekka kierrellessään Etelä-Amerikan eteläisintä viho-viimmeistä niemen-neneä (cap Horn nimeltään) toas keänsivätten pohjoiseen-päill, ja laskivat itä-etelästä suorastaan lue-pohjoista kohti. Tälläkin tiellä moalla vähäisen käytyänsä Valparaison nimellisessä kaupunkissa, Chilin valtakunnassa, länsipuolella etelä Amerikan, tulivatten kaikki terveennä Sitkaan 13 Toukokuuta vuonna 1840 — 8 kuukautta tiellä oltuaan.

Tällä Sitkan soarella, joka on VenäläisPohjois-Amerikkalaisen kauppaliston peä-paikka, on rakennettu pienenläinen linna, kuhuttu Uusi Arkankelski, joka näissä maissa on toki suureksi arvattavana. Sen suojelukseksi löytyypi siinä 40 tykkiä ja 1,200 henkeä asujamia vaimoneen lapsineen, josta 180 ovat Lutheruksen uskolaisia, ja näistä toas 150 henkeä meijän moasta lähtenäitä Suomalaisia, joihen hyväksi palkitaan Suomalaista pappiaki, jota aina viijen vuuen peästä vaihetetaan, toisen uuen sinnek lähettämisellä, vanhan entisen sieltä pois-laittamisella. Sillä tavalla löytyy tässä ei ainoastaan Venäläinen mutta myöski Suomalainen (eli Lutherukselainen) kirkko, Potohuoneh, Koulu 200:lla lapsella, ja moni muu kaunis ja hyövyllinen laitos. Tässä on myös Kuvernyörin asunto-paikka, ja äsken on tähän Piispanki istuinta asetettu^[17]. Enin osa asukkaita on miehen puolta josta toas suurin joukko on kaikellaisia työmiehiä, merimiehiä ja muita; voan varsinaista sotaväkeä ei kuuluk siellä juuri löytyvän, kuitenkin ovat kaikki velvoitetut sota-palvelukseen, kuin voaitaan ja tarvis käsköö; vaimoloista kuuluu siellä olevan suurin puutos. Sitka on kahottu tämän uuen moakunnan peä-paikaksi, liijotenki, koska tässä löytyy ei ainoastaan kaikkiin paras satama eli laivan valkama, mutta myös hyvä ja oivallinen mehänsoalis; sillä varsin lähellä, ja aivan rannoillaki, vielä kasvaa hirmuisen suuria ja ijän-ikuisia masto-puita.

Samalla tavalla kuin ovat Sitkassa varustaneet ihtesäk linnoilla ja varjelus-värkillä, niin ovat myös monessa muussaki paikassa, pitkin näitä rantoja, asettaneet pienempiä hakulia ja varustuksia, rakennettu kivi-muurilla ja multa-penkerillä, turvattu muutamalla tykillä — kauppansak suojelukseksi, jotka kaikki ovat Sitkan ja sen Kuvernyörin alle-kuuluvia, ja palkitaan ja kustennetaan Kauppa-liitokselta. Kaikissa näissä löytyy aina muuan kontuoriki, tahi kauppias-huoneh, joka toimittaa kaikkia — kauppaan kuuluvia asioita. Niin e. m. löytyy, paihti Sitkan soarella, konttuoria seuraavissa paikoissa, nimittäin 1) Kodjak-soarella, jonka allaki kuuluu Alaschkan niemen-moa; -- 2) Penkeristössä (i redutten) Aleksander, Muschagak-virran suussa; — 3) Penkeristössä Nikolai, joka toimittaa kaupan-käyntiä Kinaijilaisten kanssa; — 4) Penkeristössä Konstantin, joka käytteä kauppoa Tschugatschilaisten kanssa; — 5) Penkeristössä Michael, joka kantaa pohjoiseenpäin, Northonin lahen pohjukassa, ja harjoittaa kauppoa pitkin virtoja Quichpach ja Kuschaquim. Ilman näitä löytyy vielä konttuoria, paikoilla varustamattomillaki, nimittäin -- 6) yksi, soarella Unalaschka, joka kuuluu Revon soarihin; ja — 7) toinen, soarella Schumsju, Kuriililaisten soaristossa, kussa muuan Suomalainen, Forsman nimeltään, kotoperäisin Ahvenanmoalta, nykyjään on peällys-miehenä;^[18] [--] 8) kolmaas soarella Atcha, joka kuulu Andrealaiseen soaristoon, ja johon myös Rotanki-soaret luetaan; — 9) neljääs, ehkä vähemmästä arvosta, Pribitorin-soariloissa: kussa joka vuosi tapahtuu aivan merkillinen ja eri-kummainen[ ]meri-kontioin surmaaminen^[19].

Penkeristön Santti Dionysius, joka on rakennettu soarella, Stachinin-virran suussa, ovat Venäläiset [s. 3]pois-vuokraneet Englannilaisillen, jotka eleävät siinä, joka puolelta ahistettuna ja hätyytettynä Indianilaisilta kansoilta. Ennen oli Venäläisillä siellä myös muuan vähäinen linnoitettu varustus, kuhuttu Ross, pohjois peässä Kalifornian moata, joka kantaa Sitkasta paljon eteläiseen, ja kussa niinikeän muuan Suomalainen Kattein Schmidt (teälta Helsinkistä kotoperäsin) oli peämiessä vuosina 1820 — 1825(?); voan tätä linnoa poisannettiin v. 1841 Mexikolaisillen, jotka vallottivatki tätä moata, ja joista se on nyt äsken so’an kautta joutunut Yhteen-liitettyihen Pohjois-Amerikkalaisten vapa-vallollisten käsihin.

1. Ilman tahi ilma-luonnon rinnek (rinnet) eli piiri, latitud, polhöjd, paralleel; — Päivän tahi puoli-päivän rinnek (eli piiri), longitud, middagshöjd, meridian. — Pohjan tahi pohjan-perän (eli pohjan-peän) piiri, tahik rinnek, norra pol-cirkeln.
2. Nyt ovat täksi tarpeeksi valihteneet toisen sopivaisemman paikan, nimeltä Ajan, joka Ochotskista kantaa vielä 400 virstoa etelämpänä, ja josta nyt lähetään merelle.
3. Se on juuri näissä vesissä kussa, vuosittain 600 tahi 700 toisinaanki 800 alusta, muista maista ja kansoista kaikellaisista, kalastaavat niitä isoja meren kapeita, jotka Valaskaloiksi mainitaan; joista suurimmat ovat kaksi kymmentä syltä pitkiä, 20 kyynärätä ympäriltään paksuja, ja josta kustakin toisinaan on soatu 100 tynnöriä keitettyä ylystä, kuuta, eli sulattua rasvoo (traania). Kukin semmoinen laiva tarvihtoo vähimmäkseen soaha 35 seittyistä kalaa, vuuessa, soaliiksensa, jos siitä jonkun voiton toivoisivat. Millä semmoiset kauheat parvet, suuria meren kummia, henkeänsäk siellä elettäävät — kysyy ehkä moni teistä. Ne eleävät kaloilla, joita mättäävät mahansak täyteen -niin mahottomasti paljon, jott’ ei sitä yksikään voi arvata. Erinomattain nielöövät näitä silli-kaloja, joista siellä kuuluu olevan niin armottomasti, että missä heijän parvet voan kulkoo niin on meri, monen peninkuorman peässä, juuri kuin vellinä. Eikä tarvihtek Valaskala muuta kuin suutansak. avaista, tätä hirmuista kitaansak — jonka alaleukapieleksellä oisi sioo 80:llä miehellä seista, ja kolmilaitanen venek, miehineen päivineen, sopisi solkenaan laskea kulkustaan alas — niin silloin jo nielöö tynnörittäin näitä silliä mahaansak, poisi ruiskuttaissaan liijan vein kahesta henkireijästä peä-laissaan, jotta nousoo, suurella pauhinalla, monta syltä taivaaseen kohti. Eikä nämät murhamiehet, lie sillin ainoat hätyyttäjät, tuhansia meri-kontioita, ja muita hirmuisia vesi-eläimiä, on luotu heijän surmaksi. Ihminenki, joka on kauhin syömäri kaikista, ottaa heistä osansak. Tok’ eivät tahok sen puolimmaiset ihmiset paljon huolia tästä silli-kalasta, jota ne kahtoovat halvaksi, parempia soahessa, ja jota tappaavat sillä lailla että, veneitänsä soutaissa, perä-mies, melallaan, jonka terän syrjät, molemmis puolin, ovat piitä ja väkiä (okaita) täynnä — survaisoo veteen, jollon hään, joka kerta, ylös-kohottaissaan, nostaa siihen tarttuneita silliä veneeseen. Näillen vesillen aikoo nyt Turussa ja Helsinkissa 40:ltä osakalta äsken asettu Valaskalan pyytö-kunta, lähetteä muutamia varsinnik sellaiseen kala-soaliisen varuistettuja laivoja, joihen kustentamiseksi, ja aina täksi tarpeeksi voimassaan pitämiseksi, voaitaan 200,000 Ruplaa Hopeessa, vara-rahan asettimeksi (grund fond) eli 5,000 Ruplaa Hopeessa kultaki osakalta. Puolen tästä on jo Venäjässä asetettu PohjoisAmerikkalainen kauppa-liitos (josta kohtaki tullaan enemmän puhumaan) ottanut maksoaksensa, ja toinen puoli on otettu Suomalaisilta kauppa-miehiltä, jotka uskaltaavat tähän omaisuutensak. Voan mitäppäs hyö lähtöövät sinnek, sen matkan peähän, Valaskaloja hakemaan? Soapihan niitä, lähempänäki, vähemälläki vaivalla. Äsken on muuan semmoinen vesi-veitikka oikeen tullut tähän kaupunkin rantaan (?) ikeänkuin sanomassa ”tervek tullaksenne!” eli lieköhään voan ilman tullut tänne kahtelemaan muka näitä meijän laitoksiamme?
4. Niinpä Ruunulla ei ouk myös tähän asti ollut mitään voittoa, eikä mitään vahinkotakaan, kaikista näistä laitoksista; eikä se ouk myöskään, heistä, männyt mihinkään kustannuksiin. Sen se toki teköö, jotta maksaa niillen Meri-väin upserillen, jotka kulettaavat tämän Kauppa-liitoksen laivoja, puolen heijän vuosillisesta ruunun palkasta, kaikesta senkin ajasta kuin ovat Komppanian palveluksessa.
5. Tämmöisen avonaisen eli valta-luvan (privilegium) antaa Hallitus tälle kauppa-liitokselle 25 vuueksi, aina kerrallaan. Kolmet vuotta siitten annettiin tätä vasta toissa kertana; niin jott’on vasta 53 oastaikoa, siitten kuin tätä asiata ensin toimeen soatiin.
6. Nämät erinäiset kansat, jotka usseen sotiivat keskenänsä, tahi rappoomisella vihaavat ja vainoavat toisiansa, ovat varsin pienet, 3, 4, tahi 5 tuhatta henkee kaikkiaan. Nimestään ja kielestäänki ovat monellaisia, vaikk’ eivät Venäläiset heitä välillänsäk eroitak. Niin e. m. kuhtuuvat, yhteisellä nimellä, heitä kaikki — jotka asuuvat Vancouverin soaristossa Koluschilariksi, vaikka siellä löytyy muitaki kansoja, niin kuin Tsehelkaltilaisia, Katganiaisia, Sitkalaisia, Kodjakkilaisia, Stachinilaisia, Hodsnoililaisia, Tschugetschilaisia, Aglemuttilaisia, Koluschilaisia, m. m.
7. Niin e. m. uskalsiin, näinä viimeisinä vuosina Luutnantti Sagoskin, yksinään, soatettu ainoasti seihtemältä sotamieheltä, vaeltaa halki tätä pakanallista moata, kussa hään puolen kolmatta vuotta kulekseli, tievustellaksensa jos virrat Quichpaeh ja Kuschaquim — jossa-kussa yhtyisivät. Hänen on täytynyt, monen siellä eriläisten kieltein suhteen, piteä seurassansa suuren joukon tulkkija. Ja kaikki kahtelivat kummaksi hänen, henkissä, sieltä takasin palajanneen, onnellisesti matkansak peätettyänsä.
8. Osakkaita tässä kauppa-liitoksessa kuuluu olevan moniaita tuhansia.
9. Paihti Pietarissa löytyy konttuoria seuraavaisissa Venäläisissä kaupunkissa, ijästä alkain, nimittäin Ajanissa, Jakutskissa, Irkutskissa, Kiahtassa, Tomskissa, Tjymenissa, Kasanissa ja Moskvassa, ilman niitä mitkä Amerikassa löytyy.
10. Näistä nahoista kuletetaan suurin osa Ochotskista, moata myöten, 4,260 virstoa, Kiahtan kautta, Kiinaan; jossa heitä myyvään varsin kalliin hintaan, ja osittainki vaihetaa[n] théetä vastaan, josta vuosittain otetaan nuon 20,000 arkkua, kukin painava nuon 4 Leiviskän paikoin, ja maksava arvollaan 100 Ruplaa Hop., ja joista joku osaki vihtoin joutunoon meijänki moahan. Toinen puoli näistä nahoista kuletetaan vielä siittenkin Kiahtasta, moata myöten, 7,176 virstoo, aina Pietariin, jossa heijät niinikkään myyvään korkeiseen hintaan. Mitkä nahkoja ne siitten liennöön, jotka ovat näin kalliita — kysyy ehkä moni teistä. Ne ovat muita mainihtematak seuravaisia, joita arvollaanki vuosittain siellä soahaan: 6,000 Majavan nahkoja, joista kukin siellä maksaa 1 Rupl. Hop.; voan josta siitten soahaan 10 Rupl. Hop. — 800—1200 Meri-soarvan nahkoja, joista maksetaan, kustaik, 20:stä aina 45 Rupl. Hop.; voan josta soahaan 10 ja toisinaanki 200 Rupl. Hop. — 14—25,000 Meri-kontion nahkoja, joista kustaki maksetaan 60 kop. Hop. ja soahaan 15 Rupl. Hop. — 3,000 ruskia, risti ja musta Ketun nahkoja, joista kustaki soahaan 20 ja 30 Rupl. Hop. -3,000 valkoisia ja sinisiä Revon nahkoja. — 6,000 Saukon nahkoja, ilman, Poron, Karhun, Ilveksen, Ahman, Sobelin ja monen muun peon ja otuksen nahkoja, joista monet on siitä loavusta, jotta mänöövät jo sielläkin kaikki kaupassa, niin ettei heistä yksikään laitetak Aasiaan, sen vähemmin Eurooppaan. Näistä on erinomattain merkillinen, että yhessä ainuassa pienessä soaressa, nimeltään Uganskin soaressa, tapetaan vuosittain 120,000 Jevraschkaksi kuhuttavaa vuori-mykrää (Spermophilus Eversmanni; Arctomys Citillus, Lin.), joihen nahkoja myyvään Aleuttilaisillen talvi-voatteiksi (kesällä käyvät linnun nahoissa ja voatteissa tehty kalan rakoista ja suolista). Kaikki nämät nahat soahaan vielä sillä muka halvemmalla, ett’ei heijät ostetak rahoilla, voan vaihtamalla, muita kauppa-kaluja vastaan, niin kuin pyssyjä, ruutia, jauhoja, villa-vaippoja, palttinata (paitoja) tupakkia, rautaa, ja kaikellaisia muitaki kapineita vastaan; joihen sinnek kulettamisella voittaavat toisen puolen.
11. Niin e. m. annetaan, vuuessa, palkaksi Kuvernyörille 10,000 Rupl. Hop. — Hänen virka-kumppalille (Adjoint) 3,600 Rupl.; — Venäläisellä Piispalla ei ouk suurempi palkka kuin 1,500 Ruplaa; — eikä hänen Papilla, kuin 700 Rupl.; mutta Suomal. Papilla on 1,200 Ruplaa paihti 1,000 Rupl. hänelle koottua apurahaa. — Leäkärille annetaan 1,700 Rupl. Laiva-Kattenille (meri-väestä) 1,000 ja 1,200 Rupl. (voan muillen Kauppa-aluksen kulettajoillen ainoasti 500 Rupl.) -Työmiehet soavat, ensimältä, vuuessa 100 Rupl., voan siitten, jos kunnollisiksi arvataan, 200 Rupl[.] (kaikki luettu Hopiassa). Muutoinki annetaan kaikille kauppaliston palveluksessa olleillen, viisi vuotta palveltuaan, yhen vuuen raha, palkan peälliseksi, heijän kotiin lähtiissään. Sillä tavalla mänöö vuuessa palkoiksi , nahkojen ostoksi, ja muiksi maksuiksi, 230,000 Ruplaa Hopeessa — ainoasti teällä Amerikassa; ja vuosillinen saalis (sisään-tulo) luetaan nousevaksi 1,000,000 Ruplaan Hopeessa. Kuitenkin, tämä liika voitto, kaikkia näitä laitoksia kustentaissa, murenoo niin pois, jotta sanotaan viimeisellä ei jeävän kauppa-liittolaisillen jos 6 tahi 7 sa’asta (procent) voitoksi kaikkiaan, heijän tähän mänetetyistä rahoista. — Jos totta lienee? Mainittavana on myös: jott’ei komppania sallik muu-loatuisia rahoja kuin merikontion nahoista tehtyjä pikkuisia palaisia, jotka kulkoovat 5, 10, ja 25 Ruplan arvosta. Tätä teköövät sen vuoksi, jott’eivät sillä totuuttaisik näitä valaistamattomia kansoja kultoa ja hopeita ahnehtimaan, voan tyyvyttäisivät ja miellyttäisivät heitä muilla kauppa-kaluilla; eikä sillä tavoin virkamiehillekään annettaisik tilaisuutta tulla liijan paljon rahallisiksi, sillä palveluksestaan poiserkanessaan täytyyvät, tässä, näitä nahka-tilkujansa vaihtoo hopea-rahoiksi, jollon välleen joutuisi ilmiksi, jos oisivat millä lailla tahansak, tavattomasti koonneet heitä liijan paljon. Koluschilaiset eivät tunnek minkäänlaisia rahoja. Kaikissa heijän kaupoissa, luetaan kuinka monen villa-vaipan, palttina-sylen, tahi tupakka-naulan veroiseksi (eli arvoiseksi) hintaa meärätään. Vaippa arvataan 15 Ruplaksi, palttinan-syli 1 Ruplaksi, ja tupakka-naula 50 kopeekaksi kuparissa. Suurempata toistusta tämän kansan harjoittamattomuuesta ei tarvitak, kuin jott’eivät tunnek minkään laista ajan-lukua, ei päivän eikä viikon, eikä kuukauen eikä vuuen määriä. Hyö lukoovat voan yhestä kalan kuvusta toiseen. Eikä heillä löyvyk muitakaan talon-eläimiä kuin koiria. Moa-ruukkia eivät tunnek ollenkaan. Tok’ ovat muutamat ruenneet potaattia viljelemään, kaupaksi Sitkalaisillen; ite eivät niitä suinkaan syök. Toki kuuluu ne rakastavan leipeä ja jauhoja, jos jollon kullon niitä soavat maistaaksensa. Toisestapäin kahtoin, niin kaikki toas mitä kuuluu näijen kansojen kotiastiohinsak, huoneen-kaluhinsak, sota-asehinsak, kala-neuvohinsak, ja linnun ja peton-py’yksihinsäk (niin kuin veneitänsäk, keihänsäk, nuolinsak, m. m.) — niin myös heijän nahkoin ja voattein-laitoksiansak, j. n. e. niin kaikki tämä on niin somasti ja taijollisesti tehty ja laitettu, ett’ei suinkaan meissäkään oisik miehiä soaha heitä paremmaksi syntymään — eipä niinkään hyviksi; joka toistaa heillä olevan hyvä luonnollinen ymmärrys, ja käteväisyys kaikkia käsitöitänsäk synnyttäissä. Niin e. m. ovat heijän kala-suolista tehtyjä, ja eläimien suonilla somasti ommeltuja, vesilinnuin höyhenillä ja utuilla osittain peärmättyjä ja kaistoilla kaunistettuja, osittain monella muullaki koreuksella käytettyjä pito-voatteitansa — josta jo myäöki oummo, täällä Helsinkissä, nähneet monta loatua (ja josta muutamiaki näytetään Opiston ko’otuksissa kaikellaisten vierain kansojen tavoista ja voatteen puvuista) — pian yhtä-kaunoiset, ja milt’ei sen näköisetki kuin meijän hienommat, silkistä ja puumulista kuvotut, rouvasväen kauhtanat.
12. Kesällä vuonna 1846, läksi tästä sinnek, Turussa silloin rakennettu uusi ja iso laiva, nimeltään Sitka, soatettu Kattein Conradilta. Retusoaressa (Kronstadtissa) lastattu kaikellaisilla kalliilla tavaroilla, Sitkaan kulettavina, purjehti hään 12 p. <!- 2:2 --> Marraskuuta, mainittuna vuonna, Londonista eteenpäin, ja tuli — monta tuulen-päitä ja myrskyn-säita nähtyänsä -26 Huhtikuuta, tänä vuonna, Sitkaan; enemmän puolta vuotta tiellä oltuaan. Sieltä läksi toas 23 Toukokuuta, paljon nahkavärkkiä (2,200,000 Paperi Ruplan arvosta) mukaansa otettuaan, ja 46 reissuvaisten kanssa — Ajaniin, johon se tuli 34 päiveä tiellä purjettuaan. Jos tämä laiva vielä kerran kotiimme joutuisi, niin se lienöönki ensimäinen Suomalainen alus, joka, kuljetettua Suomalaisilta merimiehiltä, on ympärin tätä moailmata purjehtinut. Heinäkuun lopulla, tänä vuonna, läksi jo toinenki uusi laiva Turun laivamalta (hvarf) Aika nimeltään, soatettu Katteini Riedelliltä, ja tietetty näiltä samoilta laivan-laittajoilta (Reddare) kulkeaksensa samoa tietä kuin Sitka männä vuonna. Ja kehutaan ei milloinkaan vielä Suomen rannoista lähteneen niin kaunis (sekä ulkoa kuin sisältäki, kaikin tavoin, hyvin toimitettu) pursi, kuin tämä Herra Jörgensenin tekemä. Hänen keralla läksi tästä 30 Suomalaista matkamiestä, joista monta työn sepittäjoitä (hantvärkkäriä) uuteen moailmaan asuaksensa. Tästä heijän erosta meistä, ja heijän monesta muissa moan-ilmoissa vielä heillen tietämättömistä vastuksista ja myötymisestä, piti Majisteri Malmström heillen, laivassa, kauniin lähtö-saarnan; jonka perästä laiva pois-purjetessaan, tykkien paukkauksilla ja monen onnen toivotuksella, hiljan näkymättömäksi pois-vaipui usman ja sumun peitoksessa. Syyskuun 31 päivänä tuli Londoniin, voan siittempänä ei ouk sana vielä tännek ennättänyt hänen matkoistaan.
13. Pari viikkoa ennen lähtöänsäk, vihittiin häntä teällä Helsinkissä Mamselli Margr. Sundvallin kanssa; matka-toveriksi nuorelle rouvallensa, otti hään myötensäk rouva Öhman tyttärineen; joista äiti tuli viijen vuuen peästä, Etholénin kanssa, moata myöten takaisin; voan tytär tuli Sitkassa naijuksi Leäkäri Franckenhäuserin kanssa, joka oli Viipurista kotoisin, ja sillä tiellä se on vielä nytkin.
14. Seki oli, muuan viikko ennen poisi lähtöänsä, nainut Mamsellia Margr. Svartzia, Joroisista; jonka nuorempiki sisar, Vilhelmina Svartz, seuraisi heijät Sitkaan, kussa seki tuli naijuksi Luutnantti Gabrielofin kanssa; ja siellä hään asuu vielä tänä päivänäki.
15. Tuli hään kuitenkin tällä matkalla, syomisestään ja juomisestaan, näistä 8 kuukauesta, maksamaan 1000 Ruplaa Paperissa.
16. Takausta vastaan, annettiin hanellen 3,000 Ruplaa paperissa, Opiston rahastosta, sillä puheella, jotta hänellä oli lupa suorittoo niitä sen moan ouvoilla luovuilla (med naturalier).
17. Muuan Unalaschkassa syntynyt, kirjan töihin harjoittamatoin, Venäläinen, joka ensin oli siellä pappina, nimeltään Ivan Venjaminoff, voan jolla oli erinomainen hyvä luonnollinen ymmärrys, erikummallinen henkellinen hartaus, ja tievollinenki toimitus, — jota hään silläki osotti, että (kerran omasta peästään opillisissa harjoitettuaan) Aleuttilaisten kielen kirjalliseksi harjoittamiseksi, ja moamiehensäk mielen valaistamiseksi, toimitti ja Venäläisillä puustavilla (vähällä rajottamisella) painutti heijän (Aleuttilaisten) kieleellänsä Matheuksen Evankeliumia, Katikismusta, ja Rukouskirjan,ja joka Venäjäksiki on painuttanut heijän vanhoja satuja, kaskuja ja kansallisia tarinoita — tehtiin muutamia vuosia siitten Piispaksi tässä Venäläisessä kansauntumisessa Pohjois Amerikassa, jollon hään muutti nimensäk Innosentiukseksi. Nyt hänen kuuluu työskentelevän soahaksensa Koluschilaistenki kieltä kirjallisesti käytetyksi.
18. Paihti muita, kauppaliston palveluksessa vielä siellä olevia Suomalaisia, on heijän laivojansa kulettajoina muuan Lauraeus ja Hjelt, Turusta, joista ensimainen on sen kuuluisan maalarin Lauraeuksen vainajan veli. Pari vuotta siitten läksi tästä myös Luutnantti Eriksson, rouvineen anoppineen, Ochotskiin — siinä olevaiseen Venäläiseen laiva väkeen; joista anoppi, juuri näinä päivinä, palaisi moata myöten tänne takaisin.
19. Tästä tahomme erittäin vastapäin puhua.