[s. 2]Tässä Pohjois-Amerikan pohjoisemmassa peässä, kussa ei löyvyk muita kuin monenlaisia kupari-ruskean-karvaisia, kesyttömiä ja pakanallisia kansoja, on Venäläisillä suuri-summatoin moa-kappalek, eli mantereen-moa, Suomenmoata suurempana, joka maimitusta salmesta, ja vielä siitäkin itä-pohjoiseenpäin ylämmältä, pistäiksen etelään, pitkin meren rantoo, aina 168 peninkuorman paikoin, ja jota poikkiteloin luetaan 134 peninkulman leviäksi. Kaikki tämä moa kuuluu yhön kuveruöörin ala, joka asuu Uuessa Arkangelskin linnassa, Sitkan soarella. Tarkoin puhuttu niin Venäläisillä ei ouk muuta, tässä laveassa ja avonnaisessa moassa, kuin muutamia pieniä paha-päiväisiä linnoja, ja varuistus-värkkiä, kaikkiaan — joista piteävät kaikellaista kauppoa moaasujammien kanssa; ja nekin — ei ouk Hallituksen vallassa, tahi Ruunullen kuuluvia,[1] mutta muutaman Venäläisen kauppa-liitoksen, tahi kauppakomppanian, haltussa; joka, Esivallan luvalla ja suostumuksella,[2] toimittaa siellä kaikkia askareitansak, ja joka, ellei muuten — niin toki nimeksi on vallottanut, ja itelleen omistanut, tätä moa-palstoa, kussa asuu pari sataa eri-kielellisiä ja eri-nimellisiä kansoja,[3], jotka kaikki kuuluvat siihen Indianilaiseen kansakuntaan, joka on ollut sen moan perin-vanhimpia asukkaita. Kuitenkin on tämä heijän valtansak, tähän astik, ei ollut suurempata, kuin jotta Venäläiset, tavallisesti, asuskeleevat linnoissaan, joka puolelta piiritettynä näiltä roakoilta pakanoilta, joihen kanssa, heti linnan porttia ulkopuolella, tykkiensäk turvissa, joka päivä piteävät kauppoa ja markkinoita; voan jost’ eivät paljon etempänäkään uskaltaneet hiiskua, peljäten heijän murhatöitänsäk. Kuitenkin ovat Venäläiset, näinnä aikoina, ymmärtäväisemmällä ja kunnollisemmalla käytöksellään, tutuuttaneet heitä ystävällisemmiksi, jotta eleävät nyt suosiossa ja sovinnossa, molemmis puolin[4]jota sanotaan, ja luetaan, tämän moan entisen kuvernörin, herra Etholénin, suurimmaksi ansioksi, paihti monta muutaki oivallista ja toimellista käytöstänsäk -- hyväksi tälle kauppa-liitokselle. Sitä vastoin Englandilaiset, joilla myös on näissä paikkoin varjelus-värkkiä ja kauppa-paikkoja, eivät nytkään hirviäk pisteä jalkansakkaan linnojensak ulkopuolelle.
(Jatketaan).
Herra Gabr. Platanin matkustamisesta Sibirian kautta Sitkaan, vuonna 1845.
Gabriel Platán, syntynyt Soarijärvellä vuonna 1809, oli silloin Lammin pitäjässä Kirkkoherran Apulaissa, kuin hään otti lähteäksensä tästä Sitkaan, siellä oleville Suomalaisille ja muille Lutheruksilaisille papillisen viran toimittajaksi -poisi peästytteäksensä, sieltä, heijän entisen (Suomessa niinikeän syntyneen) sielun-paimencnsak, Herra Cygnaeuksen, viisi vuotta komppanian palveluksessa jo oltuaan. Hään läksi, täksi tarpeeksi, Suomesta Venäjäseen vuonna 1845, ja tapaisi jo Pietarissa kahta muitakin moamiestänsäk, Herra Oppiat Castrén ja Bergstádi, jotka niinikkeän olivatten Siibiriaanpäin vaeltamaisillaan, Pietarin Tietous-Opiston kustannuksilla — tarkemmin muka tiijuslellaksensa siel- lä löytyvien kansojen kiellä ja alku-pereä. Ell’emme petyk muistissamme, niin läksivätten yhessä, kaikki kolmet, Pietarista, matkoillensak; voan heijän tiet ei kantana kauvan yhteen, sillä Platán kulki suoraan itäiseenpäin; voan toiset poikkesivat Kasanasta pohjoiseenpäin. Sillä Sibirianmoa on aivan loaja ja lavea; pohjoisessapäin se on armotoin roaka, köyhä, kylmä ja kolkko, ikeän kuin meijän Lapinmoa; voan etelässäpäin on meijänmoata paljon rikkaampi, viljallisempi ja lämpöisempi.
Liitämme tähän kaksi Herra Platánin kirjutoksia, toinen Aasian eärimmäisiltä rannoilta, toinen Amerikan mantereilta, kumpainenki kirjoitettu, Suomeksi, lankomiehellensä Aatam Juhonpoika Honkoiselle, Honkoisen torpassa Soarijärven kirkon-kylässä — ja laitettu meillen, tähän sovittaaksemme; toivommeki hänen ei paheksivan, jos tässä julistamme mitä hään, lopulla ensimäisessä kirjassansa, puhuu omista yksinäisistäki asioistaan; sillä moni on mielellä hyvällä kuunlelevainen tätä hanen palavaista koto-rakkauttansak ja
muita kauniita ajatuksiansak, jotka tässä ilmoittaiksen.
- ↑ Niinpä Ruunulla ei ouk myös tähän asti ollut mitään voittoa, eikä mitään vahinkotakaan, kaikista näistä laitoksista; eikä se ouk myöskään, heistä, männyt mihinkään kustannuksiin. Sen se toki teköö, jotta maksaa niillen Meri-väin upserillen, jotka kulettaavat tämän Kauppa-liitoksen laivoja, puolen heijän vuosillisesta ruunun palkasta, kaikesta senkin ajasta kuin ovat Komppanian palveluksessa.
- ↑ Tämmöisen avonaisen eli valta-luvan (privilegium) antaa Hallitus tälle kauppa-liitokselle 25 vuueksi, aina kerrallaan. Kolmet vuotta siitten annettiin tätä vasta toissa kertana; niin jott’on vasta 53 oastaikoa, siitten kuin tätä asiata ensin toimeen soatiin.
- ↑ Nämät erinäiset kansat, jotka usseen sotiivat keskenänsä, tahi rappoomisella vihaavat ja vainoavat toisiansa, ovat varsin pienet, 3, 4, tahi 5 tuhatta henkee kaikkiaan. Nimestään ja kielestäänki ovat monellaisia, vaikk’ eivät Venäläiset heitä välillänsäk eroitak. Niin e. m. kuhtuuvat, yhteisellä nimellä, heitä kaikki — jotka asuuvat Vancouverin soaristossa Koluschilariksi, vaikka siellä löytyy muitaki kansoja, niin kuin Tsehelkaltilaisia, Katganiaisia, Sitkalaisia, Kodjakkilaisia, Stachinilaisia, Hodsnoililaisia, Tschugetschilaisia, Aglemuttilaisia, Koluschilaisia, m. m.
- ↑ Niin e. m. uskalsiin, näinä viimeisinä vuosina Luutnantti Sagoskin, yksinään, soatettu ainoasti seihtemältä sotamieheltä, vaeltaa halki tätä pakanallista moata, kussa hään puolen kolmatta vuotta kulekseli, tievustellaksensa jos virrat Quichpaeh ja Kuschaquim — jossa-kussa yhtyisivät. Hänen on täytynyt, monen siellä eriläisten kieltein suhteen, piteä seurassansa suuren joukon tulkkija. Ja kaikki kahtelivat kummaksi hänen, henkissä, sieltä takasin palajanneen, onnellisesti matkansak peätettyänsä.