Sisaren sukkelus/Neljästoista Kohtaus
| Kolmastoista Kohtaus | Sisaren sukkelus Neljästoista Kohtaus Kirjoittanut J. F. Granlund |
Viidestoista Kohtaus |
Neljästoista Kohtaus.
Luutnantti. Loviisa.
Loviisa. Noh, ystäväni, suostuiko Tätini yhdistykseemme? Lupasiko hän äidelleni puhua hyvää puolestamme ? ... Mutta mikä sinun on? Sinä näytät vähän vihaselta. ... onko sinun pahoin käynyt?
Luutnantti. Ei vielä, mutta kyllä kohta.
Loviisa. (peljästynenä). Mitä? ... (naurahtaa). Oi, kuinkas semmonen olet?
Luutnantti. Lakka nyt jo, Kalle, pilkastas!
Loviisa (sivullapäin itteksensä). Ah, Tätini on kielitellyt. Mutta ei sillä väliä ole; nyt vasta leikki alkaakin. (ääneeseensä). Sinullen kuuluu olevan ilmoitettu koko asia. ... Pahin vahinko. ... Mina toivoin ittelleni suurtakin iloa näissä vaimo-ihmisen vaatteissa. -- Sanos nyt, veikkoseni, enkös ollut sitten hyvinkin luonnikas vaimo-ihminen, näissä vaatteissa, kosk’et minua mieheksi tuntenut?
Luutnantti. Kalle! Sinä olet tehnyt varsin tavatonta leikkiä, taikka oikeemmin sanottu: sinä olet tehnyt minusta häpeemätöntä pilkkaa. Sinullen en ikänä lepy.
Loviisa. (sivullapäin itteksensä). Koska minä tuohon paikkaan pakahdun. Mutta ei leikin vielä pidä loppuman. (ääneeseensä). Älä pane tietooskan koko asia, vaan pidä kaikki tyyni leikkinä!
Luutnantti. Ei maakan siitä, herraseni, sitä niin leikkinä pidetä. Se pilkka maksaa jommankumman hengen, taikka molempienkin.
Loviisa. (nauraen). Ohoh, jopa järki! ... Ensin lupaat rakastaa minua kuolemaan asti, ”myötä ja vastoinkäymisessä” ja sitten uhkaat tappaa minua! Mutta en sitäkän hämmästy; siinä mies kussa toinenkin. ... Sanos nyt millä aseella tappelemme?
Luutnantti. Millä mieles tekee!
Loviisa. Pistooleilla. ... Eikös ne ole sotamiehen aseet?
Luutnantti. Saamaa pitää.
Loviisa. Nyt menen pikimältänsä muuttamaan vaatteita, sitten olen valmis tulemaan.
Luutnantti. Hyvä! Sinua odotan samassa tammistossa, kuin äskönkin olimme; joudu sinne sitä pikemmin kuin paremmin! (lähtee ulos).