Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 25. Kauppa-oikeuden juhlat
| 24. Komennon voima | 25. Kauppa-oikeuden juhlat. Satanen muistelmia Pohjanmaalta Kirjoittanut Sara Wacklin |
26. Mitenkä kadonnut hopea-lusikka löydettiin |
”Mitenkä nyt vietämme juhlan saadusta kauppa-oikeudesta?” kysyi pormestari raatihuoneessa kokoontuneelta porvaristolta. ”Pidämmekö suuren paalin?”
Neuvokset miettimään. Vihdoin lausui niistä yksi: ”sittehän olisi tanssittavakin.”
”Kaiketikin”, vastasi usiampi.
”Mutta koko läänissä emme saa soittoa kokoon.”
”Ompa täällä Collinin viulu”, sanoi joukosta yksi.
”Ja Blomin huilu”, sanoi toinen.
”Mutta pidettäisiinkö suuri paali niin pienellä soitolla?” sanoi pormestari.
”Tuottakaamme lähimäinen rykymentin musiikki”, sanoi eräs paksu herra, joka mielellään tanssi.
”Lähin on tästä 37 peninkulmaa Vaasassa”, sanoi pormestari, ”ja pidot ovat kolmen päivän perästä; paitsi sitä tulisi se liian kalliiksi.”
”Tanssipaalia emme voi pitää, syystä ettei meillä ole sopivaa tilaa”, sanoi vakaasti pormestari.
”Entä jos pitäisimme suuret päivälliset herroille”, esitteli muuan kauppias.
”Mutta rouvat tahtovat olla muassa, sen on mun eukkoni sanonut, muuten en minä ota siihen osaa”, sanoi eräs suutari tyytymättömänä.
”Jos teidän matami ei tulekaan sinne, niin tulee sinne kaikki teidän tekemät saappaat ja kengät”, sanoi nappimaakari, sillä osottaaksen halveksimistansa suutarin rouvaa kohtaan.
Äkäisesti vastasi suutari: ”huonosti olisi asiat jos teidän napit ei olisi muassa.”
”Vaiti, herrat!” käski pormestari; ”Päätetäänkö siis pitää herroille päivälliset?”
”Ei, ei, rouvat on otettavat mukaan sillä mun vaimoni sanoi .....”
”Vaiti, suutari, käy lestisi luokse, sinun ei täällä ole mitään tekemistä”, kuului joukosta miehen ääni ja äkäisenä meni suutari matkaansa vaimonsa suureksi harmiksi.
Eräs vaskiseppä, jonka poika kävi isossa koulussa ja jolla oli kaunis laulu-ääni, esitteli olevan halvimman ja parhaimman, että koulupojat kirkon tornista laulaisivat ilolauluja.
”No tottahan musiiki tornista olisi kuuluvampi kuin Vaasasta”, keskeytti leikkipuheinen neuvos.
Pormestari sanoi: ”tässä on nyt kysymys, pidetäänkö päivälliset vai ei. Juhlat ja asia koskevat kauppaa tekevää porvaristoa lähimmin; ne sanokoot suoraan mielipiteensä.”
”Minä vaadin päivällistä”, huusi eräs eileisestä asti humalainen kauppias. ”Maljoja juodaan ja kanuunilla ammutaan.” Tähän suostuivat useimmat.
”No Vaasassa kai sitten ammutaan”, sanoi neuvoksista se, jolla aina oli vastaansanomista, ”sillä lähemmältä ei ole kanuunaa.”
Yleisellä naurulla päättyi kokous ilman minkäänlaista päätöstä. Mutta pormestari kutsui kaupungin etevimmät luoksensa ja siellä juotiin maljoja kauppa-oikeuksista, vaikkei ollut kanuunia eikä soitantoa.