Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 24. Komennon voima
| 23. Makkonen | 24. Komennon voima. Satanen muistelmia Pohjanmaalta Kirjoittanut Sara Wacklin |
25. Kauppa-oikeuden juhlat |
Eräs entinen Kajaanin komppanian upseeri, joka sotapalveluksesta oli eron ottanut, oli nyt tuomarin apulainen. Kauniina kesäaamuna istui hän kirjottaen käräjäsalissa, jonka ovi oli auki. Hänellä oli tärkeä työ käsillä ja siis hyvin kiire. Samassa tuli sisään maamies, joka ennen oli sotamiehenä palvellut hänen komppaniassansa. Sen oli kainalossa suuri kääry papereja. Mies tuli hyvin iloiseksi saadessaan nähdä vanhan rakastetun kapteeninsa ja häntä puhutella. Mutta toista ei suinkaan ilottanut, varsinkin kuin aikansa kiirehtivä arveli miehen suotta ruvenneen riitaiseksi.
”Tervetultu vanha sotakumppanini”, sanoi kirjoittava kapteeni, ”vieläkö muistat vanhoja sotatemppuja?”
”Tottapa niinkin, armollinen kapteeni!” Sitä mies ei ollut unohtanut; se oli liian hyvin istutettuna hänen sielussansa ja ruumiissansa.
Koetteeksi korotti kapteeni äänensä komentamaan niinkun muinoinkin ja huusi: ”suoristakaa!”
Silmänräpäyksessä seisoi mies suorana kuin pölkky, riippuvin käsin.
”Käännös oikealle!” huusi kapteeni.
Mies kääntihe melkosen sukkelaan.
”Kivääri olalle!” Komenti kapteeni vielä.
Mies nosti olallensa paperikäärämänsä, jonka todellisesti oli tuonut ruvetaksen käräjöimään.
”Marsch!” huusi kapteeni.
Suorana astui mies avoimesta ovesta ulos pihalle ja maantielle lukein niinkuin ennenkin yks’, kaks’, yks’, kaks’.
Me emme tiedä, miten kauas meni vanha sotamies. Ehkä marssii hän vielä, mutta katteini istui naurahtaen kirjotuspöytänsä ääressä ja lopetti työnsä. Miestä ei kuulunut takaisin yhtä vähän kuin aivotusta riidasta tuli mitään.