Muistoja matkalta Amerikaan/2
| Muistoja matkalta Amerikaan/1 | Muistoja matkalta Amerikaan Kirjoittanut Anonyymi |
Muistoja matkalta Amerikaan/3 |
| Lähde: Pohjois-Suomi, 11.6.1881, nro 46, s. 2–3. Artikkelin verkkoversio. |
Aamulla 16 p kävimme Östviikin
puurikkaassa sahahaminassa, jossa oli
kymmeniä laivoja lastattavana. Sen
perästä seilasimme kelpovauhtilla ja
jälkeen puolenpäivän laskimme Uumeon
satamaan (itse Uumeo on maalla 1
penikulman päässä, jottei näy). Tämä
satama oli pohjoista kohti pistävän
lahden rannalla, rakettu jyrkän vuoren
reunaan, kooltaan kuin pieni kaupunki.
Ilta oli jo käsissä kun lähdimme tästä,
ja tuuli vastainen ja jotenkin kova,
jotta laiva kiikkui kelpolailla; mitään
vahinkoa ei kuitenkaan tullut. Seuraavana
aamuna tulimme Sundsvalliin.
Tämä kaupunki on länteen pistävän
lahden perässä, korkeitten vuorien
välissä. Kaupungin suuruutta en
tiennyt, vaan näytti hyvin raketulta.
Tästä vasta lähtee rautatiet etelää
kohden ja satamassa näytti olevan vilkas
liike. Vuorten rinteet on varsin
kauniita kaukaa katsoa, joissa tuuheat
koivumetsät peittää harmaan kiven.
Sen päivän purjehimme käymättä missään
satamassa, ja seuraavana aamuna
klo 3 pääsimme tuohon iki-vanhaan
Stockholmiin, Ruotsin pääkaupunkiin.
Siellä tulivat heti vastaan nuot rahanpersot
matkustaja-linjain asiamiehet,
kukin kehuen omaa linjaansa ja tarjoten
matkapiljettejä toistensa kilvalla,
itse hintaa tingaten ja helpottaen. Me
suostuimme ”Allan linjan” asiamiehen
tarjoukseen; ja hän laittoi kortteeripaikan,
jossa tulimme viipymään pari
päivää. Ostimme piljetit ”Allan Linjan”
konttorista Houghtoniin asti,
Michiganissa Pohjois Amerikassa; niihin
menetimme lähes pari sataa kruunua,
siihen myös ruoka ja kyyti.
Stockholmi on juuri kuin veden päälle rakettu, sillä kaupungin läpi monessa kohden juoksee kivilaitaiset kanavat. Se on länteen menevän lahden keskikohdalla; vahvin osa on saarenmoisella niemekkeellä. Stockholmi jakautuu useampaan osaan. Eteläpuoleinen on rakettu korkealle kukkulalle, jonka alatse menee yksi rautatien tunnelikin. Keskimmäinen osa on myös kukkulan moinen ja sen keskustalla seisoo Ruotsin kuninkaan linna muhkeana, rakettu nelikulmaan, neljällä portilla; ynnä myös vahvalla tallikartanolla päärakennuksen sivulla y. m. Muutoinkin on Stockholmi rakettu mahtavan korkeilla kivirakennuksilla ja kaitaisilla kaduilla, joten kaupunki näyttää sisältä varsin kolkolta. Monessa paikassa on joku tori tai huvi-puisto, jossa useassa seisoo Ruotsin mahtavain hallitsiain muistopatsaat, muistuttain moneen polveen heidän urhouttaan ja hyviä töitään. Länsipuolella keski-osaa seisoo mahtava ”Ritariholman kirkko” korkeine rautatornineen, ja muine veistoksineen. Siinä säilytetään edesmenneitten kuninkaitten ruumiit ja sota-aseet; se on muistojen temppeli Ruotsin vaiheista. Pohjoispuoleinen osa on myös lavea ala ja vahvasti rakettu paremmin lakialle maalle.
Laiva-liike näytti vilkkaalta ja kauppahuoneet vahvoilta.
19 päivä illalla klo 4 lähimme Stockholmista, pienellä kanavalaivalla Göteborgia kohten, käyden monessa kylässä ja kaupungissa. Sillä kanava kulkee maan poikki suurten järvien: Vetterin ja Vennerin kautta. Stockholmista on ensin saariston tapaista purjehusalaa pitkät matkat; maat on vuoriset, vaan jo paljon kauniimmat kun Pohjois Ruotsissa. Vihreät lehtimetsät, useammalla puun sortilla, joitten keskellä seisoo siistit rakennukset, ja paljon jo viljamaitakin, jotka oli jo kesäkuulla täydessä kukoistuksessa ja ruvis jo isolla jyvällä juhannuksen aattona. Tämä kanavakulku oli varsin hupaista näin kesäsydännä, jolloin on kaikki kukoistavaa ja kun oli hidas kulku niitten kymmenien sulkujen tähden, joita oli rakettu maan epä-tasaisuuden tähden, että laiva kulki joskus korkeitten vuorten ylitse aivan nostoveden avulla; jolloin sai kävellä maalla monia virstoja ja nauttia sen tuoksuavia, monen vaihtoisia, lemuja! Vetterin järvi on kaunis näkö-ala; etäältä näkyvät viheriät vuoren kukkulat ja monet saaret kylien ja kaupunkein kanssa sen rannalla, esim. Mariestad(?) y. m. Vetteristä alkaa taas kanava, jonka varrella on monta rautapajaa ja viljavia maita ja sen perästä lavea Vennerin järvi monine saarineen ja salmineen. Sen yli purjehimme Vennersborgin pieneen, mutta viheriöillä lehtipuistoilla kaunistettuun kaupunkiin, jossa seisoo eräs muhkea rakennus, arvaten jonku muinoisen kuninkaan tai ruhtinaan omistama; en sitä tullut vissiin tietämään.
Tästä paikasta alkoi joki, joka kestää aina Göteborgiin asti. Sitä kun purjehimme jonkun aikaa, niin tulimme muutamaan rautatehdasten kaupunkiin erään mahtavan kosken (Trollhätan) partaalla. Siinä oli taas täytynyt hakata kanava, noin pari virstaa pitkä, joen sivulle kosken tähden aivan kovaan kallioon ja varustaa kymmenillä suluilla. Sen perästä seilasimme hiljaa virtaavaa Götajokea sen suulla olevaan Göteborgin ka[u]punkiin[huom. 1], johon saavuimme 22 p. aamulla ja jossa tulimme olemaan kolme vuorokautta ja vietimme juhannuksen, katsellen sen ihanuuksia ja ruotsin kansan siistiä elämää.
Göteborgin kaupunki onkin hupaisempi kuin Stockholmi, syystä että on rakennukset kaikki uudemman mallin muaan ja siistimmästi raketut, sekä että se muutoin on avarampi ja kanavilla kaunistettu risti-rastiin kymmenine rautasiltoineen; sekä useilla kävelypuistoilla ja huvimajoilla somistettu. Eräällä kaupungin kulmalla on lavea kenttä, joka näytti sotaväen harjotuspaikalta sen pitkästä kanoonarivistä ja valkeista teltoista päättäen. Siinä paikassa kävelimme juhannusiltana, jolloin oli huvilat ja puistot täytetty juhlavierailla.
Eräässä puistossa oli muistopatsas, joka kuvasi kahta miestä tavallisessa koossa, jotka olivat rakastaneet yhtä neitoa, ja sen tähden olivat päättäneet ettei kumpikaan sitä pidä saaman ja köyttäneet itsensä nahkavyöllä yhteen ja siinä toisensa veitsellä surmanneet. Kanta-kiven neljään kulmaan oli kuvattu: yhteen itkusta nääntyvä morsian, toiseen lempeä rakkaus ja kahteen, heidän riitaiset kamppaukset ja morsiamen hartaat rukoukset.
Göteborg on kokonsakin puolesta vahvimpia ruotsin rannalla; ja muutoin vilkasliikkeinen satamassa ja rautatiellä.
(Jatk.)
Lisätyt viitteet
- ↑ Lähteessä: kanpunkiin