Maamme kirja: 26. Pyynikkä
| 25. Hankoniemen Vilkkumajakka | 26. Pyynikkä. Maamme kirja Kirjoittanut Zacharias Topelius |
27. Nokianvirta ja Kyrönkoski |
Pyynillä on korkea, jyrkkä ja kaunis harju likellä vapriiki-kaupunkia Tamperetta. Siitä on ihanin näköala kukkuloiden, laksojen ja järvien ylitse. pohjassa levittää Näsijärvi avaran, kirkkaan vedenpintansa, jonka monessa paikassa sanotaan olevan 90 syltä syvän, ja etelässä pistäytyvät Pyhäjärven suloselät korkeiden rantojen välissä ihanneltaviksi. Molmepien näiden järvien välissä, Näsijärvestä Pyhäjärveen, pauhaa leveä ja valtava koski Tammerkoski, joka on antanut nimensä kaupungille.
Tämä ahkera kaupunki levittää kosken luona isoja vapriikejään ja kauniita puutarhojaan. Siinä näkee kaikkina päivinä kesällä höyryalusten savuja järvillä ja kuulee ei koskaan lepäävien vesien pauhinan, kesällä ja talvella. Välistä seisoo englantilainen sillalla kärsivällisesti odottaen onkivapa kädessä. Hän ei ole matkustanut kahta sataa peninkulmaa onkiakseen tässä särkiä ja ahvenia, hän onkii lohia, ja saatuaan lohen onkeensa, saattaa hän sitte seisoa siinä päiviä ja viikkoja kärsivällisesti odottaen tulevata onnellista saalista.
Tämä ei tee mitään häiriötä Pyynikän harjulle. Siinä on yksinäisyys ja rauha; pauhaava koski, jyrisevät vapriikit eivät voita äänellään tuulen tohinaa synkässä petäjistössä. Muutamia ihania taloja on rakennettu rinteelle, ja korkealta sillalta on tiputettu sulattua lyijyä alas hauliksi metsämiesten pyssyihin. Ennen tiesi myös kansa useita satuja Pyynikästä. Siinä luultiin olevan haltian eli vuoripeikon, joka siinä oli asunut monta tuhatta vuotta ja kutsuttiin Pyynikänukoksi. Kun oli kuunvalo ja sumu vuorella, luultiin välistä nähtävän Pyynikän-ukon olevan seisomassa ylhäällä ja katselevan kaupunkia, juurikuin hän olisi kummastellut mitä ihmisillä siellä oli tekemistä. Saattoipa olla ainoastaan väärä petäjä tahi joku kummallinen kivi, joka seisoi siellä kuunvalossa. Mutta kansapa ei tätä uskonutkaan: se uskoi Pyynikän ukon siinä olevan.