Kirjallisuutta (Forsgren)
| Kirjallisuutta. Kirjoittanut Kaarlo Forsgren |
Kansan ääniä. I: Lain mukaan. Kauppa-Lopo. Kirjoittanut Minna Canth. Helsingissä Wickströmin & Kumpp. jaettavana, 1889.
Tämä kirja, joka viime jouluksi ilmestyi, herätti tietystikin jo ilmestyessään suurta huomiota. Ovathan näet ne kaksi kertomusta, jotka tämä kirja sisältää, lähteneet Minna Canthin kynästä. Ja sillä kirjailialla niitä vasta oikein onkin arvostelijoita. Ei siis kummaa ole, että näitäkin hänen viimeksi ilmestyneitä kertomuksiaan kuulee arvosteltavan jos jollakin tavalla. – ”Ai, ai, kuinka realistinen, kuinka julkea! Kuinka nainen saattaa sellaista kirjoittaa?” – siinä ensiksikin muutamia ”arvosteluja”, joita kuulee tuon tuostakin myös näistä Minna Canthin teoksista.
Me myönnämme, että kertomukset ”Lain mukaan” ja ”Kauppa-Lopo” todellakin ovat realistisia. Mutta mitä pahaa siinä on? Eikö kirjailla saa esille tuoda epäkohtia, yhteiskunnan mätä-haavoja? Ja me myönnämme, että Minna Canth todellakin on nainen ja että hän on tahtonut ja voinut kirjoittaa sellaisia kertomuksia. Mutta mitä pahaa siinäkään on? Eikö nainenkin saa kirjoittaa kirjoja, paljastaa yhteiskunnan pahennuksia, toivoa, että pahennukset parannetaan? Sitä suurempi syy ihmetellä naista, joka kaikessa ”heikkoudessaan” kykenee sellaista aikaansaamaan.
Onpa sanottu, että yllämainitut kertomukset omat hengeltään vallan – epäkristilliset. Sitä emme ainakaan vielä ole huomanneet.
Mitä ensiksikin tulee kertomukseen ”Lain mukaan”, niin ei ilmaantune mitään epäkristillistä. Vai pidetäänkö sitä epäkristillisyytenä, kun paljastaa kristillisessä yhteiskunnassa vallitsevia epäkristillisyyssiä ja antaa niille kurituksen? Että työmies Toikalla on kaunis vaimo, jonka patruuni Oppman kamalasti viettelee, – siinä ei ole mitään ennen kuulematonta. Että Toikka, saatuaan kaikki tietää, nähtyään perheonnensa murtuneen, hieman kuristaa patruunia, – se johtuu edellisestä. Mutta siitäpä saa hän kovasti kärsiä. Hän tuomitaan ”lain mukaan” kolmeksi vuodeksi kuritushuoneesen...
”Lain mukaan” tuomitaankin tässä maailmassa niin äärettömän paljon. Se on toivo korkeimmasta oikeudesta, joka syyttömästi tuomittuja vaan voi lohduttaa. –
Me emme rupea kertomaan kertomuksen yksityisseikkoja. Olemme pää-asiallisesti maininneet kertomuksen sisällön.
Mitä kertomatapaan tulee, niin – sekin kyllin osoittaa, kenenkä kynä on paperilla liikkunut. Se on pontevaa ja suoraa.
”Kauppa-Lopo” on erittäin hyvin onnistunut kertomus. Kun mainitsemme sen sisällöstä, että Kauppa-Lopo on sellainen ihminen, jolla suurten syntijensä ja virheitensä rinnalla on vielä jäljellä hyviäkin puolia, olemme jo viitanneet siihen, mitä kirjailija tarkoittaa tällä kertomuksella. Kirjailia tahtoo näyttää siinä, että syvimminkin langenneessa voi löytyä vielä sellaisia hyviä ominaisuuksia, joita turhaan etsitään monesta ihmisestä, joilla on ”puhtaat kirjat” ja joita ei ole sakoitettu juopumuksesta, löysästä y. m. s.
Sanalla sanoen: Kirjailla on löytänyt Jumalan kuvan kurjastakin ihmisestä.
Lähde: Lounas 26.8.1890.