Häälahja/Luku 6
| 5. Avioliiton rikkominen | Kuudes luku. Avioero. Häälahja Kirjoittanut Martti Luther |
7. Naimattomuus |
Milloin se on sallittu ja milloin ei.
1. Onko se sallittu ja milloin?
Avioerosta kysytään: onko se sallittu? Minä tosin avioeroa en ollenkaan hyväksy, mutta jos se on sallittu, en rohkene mitään sanoa. Kristus, ylipaimen, sanoo Matt. 5:32 "Joka emäntänsä hylkää muutoin, kuin huoruuden tähden, hän saattaa hänet huorin tekemään; ja joka nai sen hyljätyn, hän tekee huorin." Tässä sallii Kristus avioeron, mutta ainoastaan huoruuden tähden.
Sentähden tuomari erehtyy purkaessaan avioliiton muista syistä.
Minä tiedän kyllä, kuinka ja koska Jumala yhdistää miehen ja vaimon; mutta miten tiedän, koska Jumala erottaa heidät toisistaan? Vastaus: Ensiksi kuoleman kautta, kuten Paavali Room. 7:2 - <<<0142>>> "Jos mies kuolee, on vaimo miehen laista vapaa."
Jos avioliittosi on onnellinen tahi onneton, on sinun pitäminen ottamasi puoliso. Sillä näin kuuluu: jos olet minut ottanut, täytyy sinun minut pitää, joko se sitten on suloista tahi suruista.
Asiaan kuuluu myöskin sanoa jotakin avioerosta ja muista asioista, niinkuin sukulaisuussuhteista ja muusta sellaisesta. Edellä olemme kuulleet, että kuolema on ainoa avioliiton purkamisen oikea syy, ja koska Jumala Mooseksen laissa on käskenyt kivittää avioliiton rikkojat, ei voi kieltää, että avioliiton rikkominenkin purkaa avioliiton sentähden, että avioliiton rikkoja sen kautta tuomitaan kuolemaan. Sentähden Kristuskin Matt. 19:6, kieltäessänsä aviokumppaneita erkanemasta toisistansa, erottaa siitä avioliiton rikkomisen ja sanoo: "Kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin, kuin huoruuden tähden, ja nai toisen, hän tekee huorin". Sen lauseen Joosef vahvistaa, Matt. 1:20, tahtoessaan hylätä Marian sentähden, että hän piti häntä avioliiton rikkojana, vaikka evankelistat kuitenkin kiittävät häntä hurskaaksi mieheksi. Nyt ei hän todellakaan olisi ollut mikään hurskas mies, jos hän olisi tahtonut hylätä Marian, ellei hänellä olisi ollut siihen valtaa ja oikeutta. Sentähden jos aviopuoliso rikkoo avioliiton ja se voidaan julkisesti <<<0143>>> todeksi näyttää, en saa enkä voi kieltää, että toinen puoliso on vapaa ja voi ottaa eron sekä mennä naimisiin toisen kanssa; vaikka onkin paljoa parempi, jos voidaan saada aikaan keskinäinen sovinto ja yhteiselämä. Mutta jos viaton puoli niin tahtoo, käyttäköön sitten Jumalan nimessä oikeuttaan, ja ennen kaikkea niin, ettei sellainen erkaneminen tapahdu omavaltaisesti, vaan vahvistetaan kirkonpaimenen tahi esivallan neuvon ja päätöksen kautta; ellei hän vallan tahdo, kuten Joosef, salaa hylätä ja paeta pois maasta. Sillä jos hän mielii jäädä, on julkinen avioero tapahtuva. Mutta jotta tuollaiset avioerot vähenisivät niin paljon kuin mahdollista, ei pitäisi ensinkään toisen puolen sallittaman heti kohta mennä toisiin naimisiin, vaan odottakoon vähintäänkin vuoden taikka puolen vuotta. Sillä muuten saa asia sen pahentavan muodon, että tuo hylätty ikäänkuin iloitsisi ja olisi hyvillään siitä, että hänen puolisonsa on avioliiton rikkonut, ja aivan ilomielin käyttäisi tätä syytä saadaksensa eron hänestä ja reippaasti naidaksensa toisen ja näin toteuttaisi pahan aikeensa oikeuden varjolla. Sillä tuollainen kevytmielisyys osottaa, että hän, ei sentähden että avioliiton rikkominen pahottaa häntä, vaan kateudesta ja vihasta puolisoaan kohtaan ja himosta ja halusta toiseen, niin mielellään hylkää <<<0144>>> avioliiton rikkojan ja halulla tavottaa toista. Toiseksi tulee kirkon paimenten ahkeroida sitä, että syytön, jos esivalta ei häntä rankaise, nöyryyttäisi itsensä viatonta kohtaan ja rukoilisi armoa, ja sitten kun se on tapahtunut, rohkeasti terottaa syyttömälle Jumalan sanaa, jossa Jumala käskee antamaan anteeksi, ja sillä kovin ahdistaa omaatuntoa ja osottaa, kuinka suuri synti se on, että ei anneta puolisolle anteeksi eikä jälleen oteta häntä vastaan, ja niin anneta hänelle parantumisen tilaisuutta, koskapa esivalta jättää hänet rankaisematta ja maasta karkottamatta. Sillä sangen helposti saattaa meille jokaiselle tapahtua, että lankeamme, ja kuka on ilman syntiä? Ja niinkuin toivomme lähimmäisemme tekevän meille, jos lankeamme, niin tulee meidänkin tehdä muille ja niin edespäin täällä kaikin voimin harjottaa tuota hengellistä rakkautta ja velvollisuutta, että toinen antaa anteeksi toiselle, kun tämä itsensä parantaa. Ja niinmuodoin tulee meidän olla avullisia estämässä tätä avioero-oikeutta niin paljon kuin voimme. Jos ei tämä auta, rangaistakoon sitte rikollista lain ja oikeuden mukaan.
Edelleen voipi vielä kysyä, saako, jos toinen puoliso luopuu toisesta, toinen naida jonkun toisen? Tähän vastaan näin: Jos niin sattuu, että toinen puoliso toisen tieten ja suostumuksella <<<0145>>> lähtee matkalle ja siis luopuu toisesta, niinkuin kauppiasten täytyy tehdä ja niitten, joita käsketään sotaan, taikka jos joku muu hätätila ja asianhaara vaatii molempia suostumaan siihen, tulee toisen odottaa eikä mennä toisiin naimisiin, ennekuin tulee tietyksi ja luotettavilla todistuksilla vahvistetuksi, että hänen aviopuolisonsa on kuollut. Sillä koska vaimon on suostunut miehensä matkustukseen ja mies antautuu semmoiseen vaaraan, tulee vaimon myös tyytyä siihen, erittäin jos sellainen matka tehdään hyödyn tähden, niinkuin kauppiailla on tapana. jos hän voiton tähden suostuu siihen, että mies lähtee vaaralliselle matkalle, olkoon vaimokin osallinen siinä vaarassa, johon mies saattaa joutua; miksi ei hän pidä häntä kotona, vaikka siitä on vähempi voitto, ja miksi ei hän tyydy elämään köyhyydessä? Mutta jos mies on sellainen konna, jommoisia olen tavannut monta tähän aikaan, että hän ottaa vaimon ja pysyy jonkun ajan hänen luonaan, kuluttaa ja elää hyvin, menee sitten hänen tietämättään ja vastoin hänen tahtoaan salaa ja odottamatta matkoihinsa, jättää hänet raskaaksi taikka lasten kanssa, ei lähetä hänelle mitään, ei anna mitään tietoa itsestään, elää huonosti, tulee sitten vuoden, kahden, kolmen, neljän, viiden tahi kuuden perästä jälleen luottaen siihen, että vaimon täytyy jälleen ottaa <<<0146>>> hänet palatessaan vastaan, ja että kaupunki ja koti ovat hänelle avoinna, niin tässä olisi oikea aika ja paras keino, että esivalta antaisi ankaran käskyn ja ryhtyisi tehokkaisiin toimiin. Jos joku konna rohkenisi tällaista ilkeyttä ja koiruutta harjoittaa, olisi häntä kiellettävä asumasta maassa, ja että hänelle, jos kerran saataisiin kiinni, annettaisiin semmoinen palkka kuin konnalle kuuluu. Sillä semmoinen konna pitää avioliiton ja yhteiskunnan pilkkanaan, hän ei pidä vaimoansa aviovaimonaan eikä lastansa lapsenansa; sillä hän ei pidä lukua velvollisuuksistaan heitä kohtaan. Hän riistää heiltä sen elatuksen, palveluksen ja hoidon, jota hän on velvollinen heille osottamaan. Hän vastustaa avioliiton luontoa, jota kutsutaan ja on sellainen sääty ja elämä, että miehen ja vaimon tulee olla yhdistettyinä, pysyä, asua ja elää yhdessä kuolemaan asti.
Entä jos mies taikka vaimo joutuu rangaistuksi tahi ajetuksi maanpakoon? Pitääkö toisenkin mennä hänen mukanaan, vaiko jäädä ja mennä toisiin naimisiin? Vastaus: Tällaista onnettomuutta tulee heidän yhdessä kärsiä eikä sen vuoksi erota toisistaan. Sillä niinkuin he ovat tulleet yhdeksi ruumiiksi, tulee heidän myös pysyä yhtenä ruumiina, tulkoon kunniata taikka häpeätä, rikkautta taikka köyhyyttä, ja vaimon tulee maistaa ja kärsiä kumpaakin miehen kanssa. <<<0147>>> Vieläpä on monta muuta tapausta, kuten jos pelätään myrkyttämistä taikka murhaa taikka jos mies pakottaa vaimoansa varastamaan taikka häpeälliseen haureuteen. Sellaisessa tapauksessa täytyy toisen antautua vaaraan ja olla varuillansa, ettei tulisi myrkytetyksi tahi murhatuksi, erittäinkin jos sitä salaisesti hankitaan; julkisen yrityksen voivat esivalta tahi ystävät estää ja vastustaa sitä.
Avioliitto on lihalle aivan ikävä ja vaivalloinen sentähden, etteivät aviopuolisot voi toisistaan erota. Sillä vaikka miehen ja vaimon keskinäinen halu ja rakkaus pysyykin muuttumatta, kuitenkin se side, josta Mooses sanoo, että vaimon pitää oleman miehensä kanssa hänen elinkautisena apunaan, joka ei saa hänestä erota, on hyvin kova ja raskas. Sillä vaikka mitä onnettomuutta tapahtuisi heidän ruumiinsa taikka tavaransa taikka lastensa puolesta, pysyy kuitenkin liitto vahvana eikä voi purkautua, ja kaikki valikoimisen vapaus tulee otetuksi pois, jota paitsi heille myöskään ei ole sallittu yhtään vaihetusta. Sanalla sanoen: ei toinen saa hyljätä eli jättää toista niin kauan kuin he elävät.
Minä sanon ja päätän: missä ei ole kristityitä vaan pakanallisia ihmisiä, siinä tahtoisin vielä noudatettavan lakia erokirjan antamisesta, niin että mies saisi hylätä vaimonsa ja ottaa toisen. <<<0148>>> Mutta Kristus on sen lakkauttanut ja sanoo Matt. 19:8 - 9 näin: "Teidän sydämenne kovuuden tähden salli Mooses teidän erota vaimoistanne, vaan ei alusta niin ollut. Mutta minä sanon teille: kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin kuin huoruuden tähden ja nai toisen, hän tekee huorin"; samoin Paavalikin, 1. Kor. 7:10 - 11: "Naineille käsken, en minä, vaan Herra, ettei vaimon pidä miehestänsä eriämän. Mutta jos hän eriää, niin olkoon naimatta taikka sopikoon miehensä kanssa; älköön mieskään hyljätkö vaimoansa". Mutta jotka eivät kuule Kristusta, niille olisi vielä nyt parempi, että Mooseksen laki olisi voimassa kuin että täytyisi sitä kärsiä, ettei kahdella aviopuolisolla olisi yhtään iloista hetkeä toinen toisensa kanssa. Mutta sen ohessa täytyisi heille sanoa, etteivät ikänä ole kristityitä, vaan pakanallisen hallituksen alaisia. Mutta jos olet kristitty, et saa erota vaimostasi.
Joka vihan tähden eroaa vaimostaan, sitä pidettäköön lähimmäisensä vahingoittajana, uskosta luopuneena ja liiton rikkojana, jossa ei ole uskoa eikä kunniaa, joka ei tee, mitä hänen tulee tehdä, vaan sitä, mitä hänen ei pitäisi tehdä. Tätä häpeäpilkkua hän kantakoon vaatteissaan, se maalattakoon hänen vaakunaansa, että tunnettaisiin, mikä veitikka hän on, nimittäin semmoinen jalo sankari, joka ei ole voinut sopia vaimonsa <<<0149>>> kanssa. Tämä pilkku eli tahra peittää hänet niinkuin vaate, se on julkinen ja tunnettu niinkuin vaate.
Jos kysyt: eikö sitte ole yhtään syytä, jonka tähden mies ja vaimo saisivat erota toisistaan ja mennä toisiin naimisiin? Vastaus: Kristus mainitsee tässä, Matt. 5:32 - 19:9 ainoastaan tämän ainoan, jota kutsutaan huoruudeksi, ja ottaa sen Mooseksen laista joka rankaisee huoruuden kuolemalla. Koska nyt ainoastaan kuolema purkaa ja lakkauttaa avioliiton, on huorintekijä eli avioliiton rikkoja jo, ei ihmisten, vaan itse Jumalan erottama, ei aviopuolisostaan, vaan tästä elämästä. Sillä huoruuden kautta on hän erottanut itsensä puolisostaan ja rikkonut avioliiton, jota hän ei saa rikkoa eikä purkaa, ja on sillä saattanut itsellensä kuoleman siten, että hän Jumalan edessä jo on kuollut, vaikkei tuomari häntä kuoleta. Koska nyt Jumala tässä erottaa, jää toinen puoli vapaaksi ja irtonaiseksi, ettei hän ole velvoitettu pitämään puolisoansa, joka on rikkonut häntä vastaan, paitsi jos hän mielellään niin tahtoo. Sillä semmoista estämistä emme käske emmekä kiellä, vaan annamme sen esivallan tutkittavaksi ja päätettäväksi, Muta neuvoaksemme niitä, jotka tahtovat olla kristityitä, olisi paljon parempi, että molempia aviopuolisoita neuvottaisiin ja <<<0150>>> kehotettaisiin pysymään yhdessä ja viatonta puolisoa sopimaan vikapään kanssa, jos tämä nöyrtyy ja tahtoo parantaa itsensä, ja kristillisestä rakkaudesta antamaan hänelle anteeksi; toista on, ellei parannuksesta ole toivoa taikka että syyllinen eli rikollinen, jonka kanssa on sovittu ja joka jälleen on armoon otettu, tahtoo väärinkäyttää sellaista armoa ja eteenkinpäin elää julkisessa irstaisuudessa ja luottaa siihen, että häntä täytyy armahtaa ja antaa hänelle anteeksi. Tässä en tahtoisi minäkään neuvoa armoa osottamaan.
Määräys 1. Kor. 7:10 - 11 oli sitä varten asetettu, että pahat olisivat tulleet estetyiksi ja hillityiksi tappamasta vaimojansa taikka jotakin vielä pahempaa tekemästä. Mutta kristittyjen tulee olla sydämestä hurskaita, etteivät tarvitsisi sellaista lakia, vaan pitäisivät vaimonsa koko elinkautensa. Mutta missä ei ole kristittyjä taikka ainoastaan raakoja, vääriä kristittyjä, siellä olisi vielä tänä päivänä hyvä noudattaa tätä lakia ja antaa heidän, niinkuin pakanain, erota vaimostaan ja ottaa eli naida toisia, ettei heillä eripuraisessa elämässänsä olisi kahta helvettiä, täällä ja siellä. Mutta heidän täytyisi tietää, etteivät he eroamisensa vuoksi enää ole kristityitä, vaan pakanoita ja kadotetussa tilassa.
Entä jos toinen ei tahtoisi sopia toisen kanssa, vaan kokonaan pysyä hänestä erillään, eikä toinen <<<0151>>> voi pidättyä, vaan täytyisi hänellä olla puoliso; mitä hänen olisi tehtävä? Saisiko hän naida toisen? Saisi niinkin, epäilemättä. Sillä koska häntä ei ole käsketty elämään avioliitossa vaimoon ryhtymättä eli niinkuin naimaton ja koska hänellä ei myöskään ole sitä armolahjaa eikä hänen puolisonsa tahdo tulla hänen luokseen, ja näin riistää häneltä sen ruumiin, jota ilman hän ei taida olla, ei ole Jumala vaativa häneltä mitään mahdotonta puolison vastahakoisuuden tähden, vaan on hänellä vapaus toimia niin kuin hänen puolisonsa olisi kuollut, erittäinkin kun hänen puolestaan ei ole mitään yhtymisen estettä.
Paavi sallii miehen ottaa vaimostaan pesäeron, mutta ei salli hänen naida toista. Mutta me annamme sen nauvon, että koska pesäero on täydellinen avioero, niin ettei siinä ole hitustakaan avioliitosta jälellä (sillä mitä on sellainen avioliitto, kun pesäerossa ollaan, muuta kuin kuviteltu eli uneksittu avioliitto), hän kyllä saa naida toisen; tähän nähden ei ole mitään Jumalan kieltoa.
2. Kelpaamattomista avioeron syistä.
Matt. 19:6, 9 on asiallinen, selvä ja puhdas teksti, joka sanoo, ettei mies saa hylätä vaimoansa <<<0152>>> eikä vaimo miestänsä pitalitaudin taikka pahalta haisevan hengityksen taikka muitten virheitten tähden.
Pahat miehet ja vaimo etsivät syitä ja tuovat esiin tällaisia verukkeita: Minua ei olekaan Jumala aviopuolisooni yhdistänyt; sentähden tahdon minä nyt parantaa itseni ja eritä hänestä. Ei, semmoiselle väärälle puolustukselle et löydä tukea Jumalan sanassa: siitä me kyllä sinut estämme. Sinä tiedät, veikkoseni, oikeuden olevan kahtalaisen, sen, joka käskee, ja sen, joka rankaisee. Minä tahdon nyt nimittää näitä kurioikeudeksi ja rangaistusoikeudeksi. Joka ei noudata kurioikeutta, sen täytyy kärsiä rangaistusoikeutta. Kurioikeuteen kuuluu, että sinun on pysyttävä vaimosi tykönä ja pidettävä avioliittosi. Rangaistusoikeuteen kuuluu, että jos toisin teet, niin et saa pysyä vaimosi tykönä etkä pitää avioliittoasi, vaan on sinun annettava pääsi taikka paettava maasta.
Jos joku menee kihloihin sen kanssa, joka on orja taikka pitalinen, kuuro, sokea taikka jolla on joku muu parantumaton tauti, jota ei voida kärsiä, saako sekin naida toisen? Vastaus: Jos hän sen tiesi ja kuitenkin hänet kihlasi, tulee hänen pitää hänet, niinkuin on tahtonut. Samoin, jos semmoinen virhe sattuisi tulemaan jommallekummalle taikka molemmille kihlauksen jälkeen, <<<0153>>> ei heidän sittenkään pitäisi erota toisistaan, vaan kärsiä ja yhteisesti kantaa, mitä Jumala on heille antanut. Mutta jos toinen ei ole tietänyt mistään sellaisesta virheestä ja siis on petetty? Siihen on vaarallista vastata; mutta kuka voi tässä estää pahoja ihmisiä, jotka etsivät mahdollisia vikoja toisistaan, kun katuvat ja luulevat löytävänsä jonkun paremman.
Jos tyttö on pakotettu naimisiin, pysyköön avioliitto. Sillä vaikka hänet on pakotettu siihen, hän kuitenkin itse asiassa on suostunut tuohon pakotukseen, nimittäin julkisesti ottamalla hänet ja seuraamalla häntä, niin että hänen aviopuolisonsa on saanut avio-oikeuden häneen, jota oikeutta häneltä ei enää voi riistää. Mutta kun hän edeltäpäin huomasi pakon, olisi hänen aikanaan pitänyt asettua sitä vastaan eikä antautua pakon alle.