Häälahja/Luku 7
| 6. Avioero | Seitsemäs luku. Naimattomuus. Häälahja Kirjoittanut Martti Luther |
8. Vanhemmat |
Onko pysyttävä naimatonna? Onko tahi voiko tässä suhteessa olla mitään käskyä. Naimattomana elämisen lupaus on syntiä.
En epäile löytyvän muutamia, jotka voivat siveästi elää naimattomina. Ja kun näillä on suurempi lahja kuin muilla tavallisilla ihmisillä, niin käyttäkööt sitä ja, niinkuin sanotaan, purjehtikoot tuulellansa.
Jos jollakulla on se lahja, että voi pidättäytyä ja naimatonna elää puhtaasti ja siveästi, hän käyttäköön sellaista lahjaa ja mukavuutta ja olkoon vaimoa ottamatta. Mutta karttakoon, niinkuin vahingollisinta myrkkyä sellaisen armolahjan tähden pitämästä itseään parempana niitä, jotka ovat avioliitossa ja halveksumasta taikka tuomitsemasta heitä. Sillä avioliitto on Jumalan asettama, ja niiden aviopuolisoiden elämä, jotka ovat pysyvät ja uskossa, on syystä parempana pidettävä.
<<<0155>>>
Nykyään tavataan paljon ihmisiä, jotka soisivat, ettei heillä olisi ollenkaan lapsia, ja sellaista pakanallista tunnottomuutta ja raakuutta tavataan kaikkein enimmin suurissa herroissa, jotka todella usein pidättyvät avioliitosta vain siksi, etteivät saisi perillisiä eli lapsia. Vielä häpeällisempää on se, että tavataan herroja ja ruhtinaita, jotka antavat pakottaa itseänsä elämään naimatonna, ettei heidän sukunsa liiaksi enenisi. Semmoiset ihmiset ansaitsevat, että heidän muistonsa pyyhittäisiin pois maasta. Ja kukapa ei toivoisi, että sellaiset luontokappaleet menisivät niin pitkälle kuin tietä riittää? Tämäkin on yksi perisynnin merkkejä ja hedelmiä.
Se naimattomuus, jota paavi munkkineen ja nunnineen kehuu, on kauheilla synneillä saastutettu ja tahrattu, jota paitsi avioton elämä on ilman Jumalan sanaa keksitty ja asetettu, niinpä on, kuten historia todistaa, vastoinkin Jumalan sanaa. Sillä kuinka kerskaisivatkaan ja riemuitsisivat, jos taitaisivat Jumalan sanalla puolustaa aviottomuuttaan, niinkuin me voimme näyttää todeksi, että aviosääty on Jumalan asettama? Kuinka paljo vaivaa ja väkivaltaa käyttäisivätkään, vaatiakseen jokaista heidän aviottomuuteensa? Mutta nyt on koko munkkien ja nunnain aviottomalla elämällä tämä ainoa kerskaus ja kiitos, että se on ihmisten säätämä <<<0156>>> taikka, Paavalin sanoilla, 1. Tim. 4:1 puhuaksemme, perkeleen opetusta.
Mitä siihen tulee, että muutamat puhuvat avioelämän levottomuudesta, ja sentähden kieltävät sen, niin antavat he tässä huonon neuvon ihmisjärjen mukaan ja tekevät niinkuin ihmiset; mutta se on tyhmä ja Jumalan sanaa vastaan sotiva neuvo. Sillä mikä neuvo on se, että opetat minua karttamaan ruumiillista levottomuutta ja saatat minut omantunnon ahdistukseen ja levottomuuteen? Me emme tässä sentähden kehota avioliittoon, vaan tahdomme, ettei siitä estettäisi ja että saisi olla jokainen vapaassa vallassa pidettyä siitä niin kauan kuin hän voi ja tahtoo. Omantunnon päästämme levottomuudesta, mutta emme avioelämää. Sitä ovat myös uskovainen esi-isä Aabraham ja kaikki patriarkat kantaneet. Paavali sanoo myös, 1. Kor. 7:28, edeltäpäin aviopuolisoille, että joutuvat kärsimään <<<0157>>> ruumiillista vaivaa; mutta ei hän sen vuoksi siitä kiellä eikä sitä tuomitse. Mutta senkaltaiset, sanoo hän, joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa. Hän ei sano, ettei teidän pidä sellaista ruumiillista vaivaa kärsiä; hän ei myöskään sano sitä pahaksi ja kirottavaksi; sillä se on paljasta voittoa ja autuutta, jos kärsit sellaista vaivaa uskossa ja Jumalan pelossa.
Mitä se auttaisi, että koko maailma soimaisi avioliittoa? Näemmehän selvästi Jumalan joka päivä luovan ja hengissä pitävän ei yksin miehiä, vaan vaimojakin. Onpa sekin totinen tosi, ettei Hän luon yhtään vaimoa huoruuden palvelukseen. Kun siis Jumalan sana ja työ ovat tuossa silmäimme edessä, että vaimot ovat valmistetut joko avioon taikka huoruuteen, tulee semmoisten pakanallisten pilkkasuitten vaieta ja antaa Jumalan sanan ja työn moittimatta ja estämättä tulla täytetyksi, jos eivät korkeasti kehutun viisautensa mukaan tahtoisi opettaa meitä vastoin Jumalaa tappamaan taikka ajamaan pois kaikki vaimot. Usein täytyy Jumalan olla pilanamme; mitä Hän tekee, se ei kelpaa; mitä me teemme, se on hyvin tehty. Koska nyt Jumala on luonut vaimon sellaiseksi, että hänen pitää ja täytyy olla miehen kanssa, pitää siinä oleman meille kylliksi, että Jumala on kanssamme ja meidän tulee pitää aviosäätyä kunniassa jumalallisena jalona säätynä; ja jos eivät viisastelijat siihen myöntyisi, tulee meidän antaa heidän pakanallisessa sokeudessaan viettää kevytmielistä <<<0158>>> elämää, niin kauan kuin Jumala sen heille sallii. Meillä on Jumalan sana puolellamme, se on pitävä paikkansa eikä ole myöntyvä semmoisten raakalaisten edessä, vaikka heitä olisi enemmän kuin santaa meressä; vaikka se on suuri synti ja häpeä, että me kristityt tulemme semmoisiksi houkkioiksi ja tahdomme ensin neuvotella ja päättää siitä, pitääkö vaimoja naitaman vai eikö, juuri kuin jos joku vielä tahtoisi kysyä, pitääkö hänen myös syödä ja juoda tässä elämässä.
Se sana, jonka Jumala puhuu: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää", ei ole ainoastaan käsky, vaan enemmän kuin käsky, nimittäin jumalallinen työ, jota emme voi estää emmekä syrjäyttää, vaan on se juuri yhtä tarpeellinen, kuin että minä olen miehenpuoli ja tarpeellisempi kuin syöminen ja juominen, makaaminen ja valvominen. Se on meihin istutettu luonto ja luonne. Ja jos tahdotaan sitä estää, niin se kuitenkin estämättä kulkee tietänsä eteenpäin kohti huoruutta, avioliiton rikkomista ja salaisia syntejä.
Sinä et pysy hurskaana ilman aviopuolisoa, se on mahdotonta, sillä Jumalan sana, joka sinut on luonut ja sanonut: Hedelmöitse ja lisäänny, se pysyy ja hallitsee sinussa etkä sinä taida ensinkään erottaa itseäsi siitä, täytymättä lakkaamatta harjottaa kauheita syntejä. Ja sitä <<<0159>>> vastoin älköön se sinua eksyttäkö, vaikka olisit tehnyt kymmenen valaa, lupausta ja liittoa elääksesi naimatonna taikka tehnyt paljaita rauta- ja timanttilupauksia.
Epäkristityt sanovat: Niin, me olemme Jumalalle luvanneet ja vannoneet tahtovamme olla puhtaita ja siveitä ja elää ilman vaimoja; sen lupauksen olen velvollinen pitämään; sentähden en voi mennä naimisiin. Siihen vastaan: Oikein, tee, mitä olet luvannut; ole siveä ja puhdas; miksi et sitte pidä sitä lupausta? Kuka on käskenyt sinua jotakin lupaamaan ja vannomaan, joka on Jumalaa ja hänen järjestystänsä vastaan, nimittäin vannomaan, ettet ole mikään mies etkä mikään vaimo, vaikka kuitenkin on tietty, että Jumala on sinun luonut joko mieheksi taikka vaimoksi. Minkätähden sitte valalla kiellät olevasi mies taikka vaimo?
Joka pitää itsensä ihmisenä ja uskoo olevansa suljettu sanaan ihminen, hän kuulkoon tässä, mitä hänen Jumalansa ja Luojansa hänestä päättää ja sanoo; nimittäin että Hän ei tahdo, että ihminen olisi yksin, vaan että hän lisääntyisi; ja sitäpaitsi tekee Hän hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Ja tämä on se Jumalan sana, jonka voiman kautta siemen hedelmäksi ja luonnollinen palava rakkaus vaimoon vaikutetaan ja pysyvänä pidetään <<<0160>>> ihmisen ruumiissa, jota ei lupauksilla eikä asetuksilla voida estää. Sillä se on Jumalan sana ja työ. Mutta joka kuitenkin tahtoo olla yksinänsä, se pankoon pois ihmisen nimen ja näyttäköön todeksi taikka laittakoon niin, että hän on enkeli taikka henki. Sillä ihmiselle ei Jumala millään muotoa sellaista anna eikä salli.
Sentähden rukoilen teitä, minun kuultoani pitämään mitä suurinta murhetta ja tointa siitä, että aviosääty jätettäisiin vapaaksi sekä maallikoille että papeille ja jokaiselle, joka siihen on sovelias, jolla on halua ja rakkautta siihen, ettei jälleen syntyisi munkkilaisuutta.