Häälahja/Luku 5
| 4. Aviopuolisot | Viides luku. Avioliiton rikkominen. Häälahja Kirjoittanut Martti Luther |
6. Avioero |
Sen inhottavaisuus. Julkisempi ja salaisempi avioliiton rikkominen. Avioliiton rikkomisen syistä. Kuinka avioliiton rikkominen ansaitsee rangaistuksen.
1. Sen inhottavaisuus.
Avioliiton rikkominen on suurinta ryöstämistä ja varkautta maan päällä; sillä avioliiton rikkoja hukkaa elävän ruumiin, joka ei ole hänen omansa, ja ottaa myös elävän ruumiin, joka ei myöskään ole hänen omansa.
2. Julkinen ja salainen avioliiton rikkominen.
Avioliiton rikkomisesta opettivat farisealaiset, ettei mikään muu ollut kielletty, kuin avioliiton rikkominen työllä, eivätkä sitä minäkään syntinä pitäneet, että heidän sydämensä paloivat <<<0135>>> pahasta himosta ja rakkaudesta johonkuhun toiseen ja että ulkonaisestikin osottivat sen riettailla sanoilla ja häpeällisellä käytöksellä, kun vaan muuten mm. tekivät hyviä töitä, ahkerasti uhrasivat ja rukoilivat. Tämä ei ole Jumalan käskyn opettamista vaan aivan sen vääristelemistä, eikä se ole ihmisten hurskaiksi tekemistä, vaan niiden pahentamista, kun annetaan tilaa ja lupaa kaikkeen syntiin ja haureuteen. Mutta tässä (Matt. 5:27 - 30) kuulet toisen Mestarin, joka tekee tämän heidän pyhyytensä synniksi ja häpeäksi ja oikein selittää tämän käskyn ja opettaa, että avioliiton rikkominen kyllä myös tapahtuu silmillä, korvilla, suulla, niinpä kaikkein enimmin sydämellä, kuten esim. kun mies katsoo vaimoa himoiten taikka laskee leikkiä hänen kanssansa, taikka vain ajatteleekin häntä paha himo sydämessä.
Jos sanot: Jos on tosi, että avioliitto saattaa tulla rikotuksi katselemisellakin, mitä sitte on tehtävä? Täytyyhän molempain, miehen- ja vaimonpuolen, joka päivä elää ja oleskella toinen toisensa parissa. Vai täytyykö heidän maailmasta paeta pois, antaa puhkaista korvansa ja silmänsä ja repiä pois sydämensä? Vastaus: Kristus ei tässä kiellä toista toisensa kanssa elämästä, syömästä, juomasta, eipä nauramastakaan eikä iloitsemasta; kaikki tämä on vielä viatonta, kun siitä ainoastaan jää pois se kohta, joka <<<0136>>> on: häntä himoaminen. Juutalaiset tahtovat tosin auttaa itseänsä sillä, että sanovat, ettei toista ajatuksilla ja merkeillä rakastaminen ole mikään synti, kuten eivät pidä sitäkään syntinä, että joku lähimmäiselleen suuttuu ja sydämessään vihaa häntä, - ettei täytyisi tuomita koko kansaa ja niin monta pyhää ihmistä aivan murhaajiksi ja avioliiton rikkojiksi. Sentähden täytyy heidän väännellä näitä käskyjä, ettei niitä niin ankarasti selitettäisi, vaan niinkuin oppineemme ovat sanoneet, että ne kyllä saattavat olla hyviä neuvoja täydellisille, mutta ettei kukaan niihin ole sidottu. Ja sitä paitsi ovat he menneet niin kauas, että monet kinailevat siitä ja epäilevät, onko haureus avioliiton ulkopuolella syntiä. Mutta Kristus sanoo selkein, suorin sanoin, että se tekee huorin, joka himoiten katsoo vaimoa, ja tuomitsee hänet sen ohessa helvetin tuleen, sanoessaan paremmaksi että silmä puhkaistaisiin kuin että koko ruumis helvettiin heitettäisiin. Niin ei Hän myöskään tahdo semmoisia pyhiä, jotka juoksevat pois ihmisten parista erämaihin ja luostareihin välttääksensä kaikkea kuulemista ja näkemistä, kaikkea toimintaa ja yhteyttä maailman kanssa. Sillä jos se olisi oikein, niin ei kymmeniä käskyjä ensinkään tarvittaisi. Sillä jos erämaassa olen kaikista ihmisistä erotettuna, ei kukaan voi kiittää minua <<<0137>>> siitä, etten tee huorin, en tapa enkä varasta, ja luulen kuitenkin olevani pyhä ja karanneeni kauas pois kymmenistä käskyistä, jotka Jumala kuitenkin on sitä varten antanut, että Hän opettaisi meitä, kuinka meidän tässä maailmassa tulee oikein käyttäytyä lähimmäistä kohtaan.
3. Aviorikoksen syyt.
Kun joku Wittenbergissä oli avioliiton rikkonut, kysyi tohtori Lutherilta hänen puolisonsa ja sanoi: Rakas herra, kuinka saattavat ihmiset kuitenkin olla niin pahoja ja saastuttaa itsensä semmoisella synnillä? Silloin hän vastasi: Niin, rakas Katariina, ihmiset eivät rukoile eikä ole perkelekään joutilaana. Sentähden tulee meidän aina rukoilla huoruuden perkelettä vastaan: Älä johdata meitä kiusaukseen, mutta päästä meitä pahasta.
Tämä on aviorikoksen suurin syy, joka aina on olemassa, kun ei toinen puoliso katso Jumalan sanaa toisessa, että hän juuri on se, jonka Jumala hänelle antaa ja siunaa, vaan sillä välin katselee suu ammollansa jotakin toista. Niin seuraa sydän heti silmiä, joten siihen sekottuu mieltymystä, jota minulla pitäisi olla ainoastaan omaan vaimooni. Niin on liha ja veri sitä paitsi utelias että se pian kyllästyy eikä tyydy siihen mitä sillä on, vaan <<<0138>>> aina kurkistelee toista, ja perkele kohentaa syttynyttä himoa, ettei toinen puoliso näe toisessa muuta kuin virheitä ja on sokea sille mikä hänessä on hyvää ja kiitettävää. Siitä sitte tulee, että jokainen muu vaimo on ihanampi ja parempi silmissäni kuin oma vaimoni, niin, monikin, jolla on oikein ihana, hurskas vaimo, antaa niin pimittää itsensä, että hän rupee kylläntymään häneen ja rakastuu julmaan, riettaaseen porttoon. Sentähden olisi oikea keino ja vahvin ase sitä vastaan se, että jokainen oppisi oikein katselemaan vaimoansa Jumalan sanan mukaan, joka on kallein tavara ja ihanin kaunistus, minkä miehessä tahi vaimossa tavata taitaa, ja katselisi itseänsä sen kuvastimesta; sille hän kyllä rakastaisi ja kunnioittaisi vaimoaan jumalallisena lahjana ja kalleutena, ja ajattelisi jotakuta toista nähdessään, vaikka kohta se olisi ihanampi hänen omaa vaimoansa: Jos tuo on ihana, ei hän ole kuitenkaan liian ihana, ja vaikkapa hän olisikin kaikkein ihanin maan päällä, on minulla kuitenkin kotona paljoa ihanampi aarre aviopuolisossani, jonka Jumala on minulle antanut ja kaikkein muitten rinnalla sanallansa kaunistanut, vaikkei hän ruumiin puolesta olisikaan ihana, vaan hänessä olisi virheitä ja heikkouksiakin. Sillä jos katselen kaikkia vaimoja maailmassa, niin en löydä ainoatakaan, josta taidan kerskata <<<0139>>> ja iloisella omallatunnolla sanoa, kuten omasta vaimostani: Tämän on Jumala itse minulle lahjottanut ja syliini antanut, ja minä tiedän hyvin Häntä ja kaikkia enkeleitä miellyttävän, että minä rakkaudella ja uskollisuudella häneen pitäydyn. Miksi siis katsoisin ylen kaikkiin Jumalan lahjan ja kiintyisin toiseen, jossa en löydä sellaista tavaraa ja kaunistusta? Katso, täten saattaisin kyllä katsella kaikkia vaimoja maailmassa ja puhella heidän kanssansa, nauraa ja olla iloinen, niin että himo ja halaus kuitenkin olisivat karkotetut, enkä pitäisi ketään vaimoa niin ihanana ja rakkaana, että tekisin Jumalan sanaa ja käskyä vastaan. Ja vaikka liha ja veri minua kiusaisikin, en kuitenkaan suostuisi siihen enkä sallisi itseäni voitettavan, vaan sotisin miehuullisesti sitä vastaan ja voittaisin Jumalan sanan kautta ja eläisin niin maailmassa, ettei mikään pahuus voisi tehdä minua pahaksi eikä mikään yllyke avioliiton rikkojaksi. Mutta kun ei tätä Jumalan sanaa katsota eikä minäkään pidetä, tapahtuu helposti, että toinen puoliso suuttuu toiseen, rupee vihaamaan häntä ja rakastuu toiseen, kun ei hän voi vastustaa halua ja himoa. Sillä hänellä ei ole sitä taitoa, että hän voisi oikein katsella aviopuolisossaan sitä ihanuutta ja kaunistusta, jolla Jumala on hänet puettanut. Hän ei näe edemmäksi kuin mitä silmin voi nähdä, joten hänen vaimonsa <<<0140>>> on hänen mielestään ruma taikka virheellinen ja toinen ihanampi ja parempi. Näin ymmärrät, milloin katsominen on syntiä, milloin ei, nimittäin ettei toisen vaimoa katsella niinkuin jokaisen tulee katsoa omaa vaimoansa.
4. Aviorikos ansaitsee rangaistuksen.
Maallisen miekan ja esivallan tulee tappaa avioliiton rikkoja. Sillä joka rikkoo avioliittonsa, hän on jo itse erottanut itsensä ja on pidettävä kuolleena miehenä. Sentähden voi toinen mennä toisiin naimisiin ikäänkuin hänen puolisonsa olisi kuollut, ellei jompikumpi tahdo antaa armon käydä oikeuden edellä. Mutta jos esivalta on huoleton ja veltto eikä tapa, menköön avioliiton rikkoja kaukaiseen maahan ja naikoon siellä, ellei hän tahdo elää naimattomana. Mutta parempi olisi, että hän tapettaisiin pahan esimerkin poistamiseksi. Mutta jos joku väittäisi vastaan ja sanoisi täten annettavan syytä ja tilaisuutta kaikille pahoille miehille ja vaimoille luopumaan toisistaan ja muuttamaan vieraille maille, vastaan minä: mitä voin minä siihen tehdä? Se on esivallan syy; miksi se ei hirtä avioliiton rikkojia? Jos se tehtäisiin, en antaisi sellaista neuvoa.