Häälahja/Luku 4

Neljäs luku. Aviopuolisot.
Häälahja
Kirjoittanut Martti Luther

Heidän keskinäiset suhteensa. Heidän velvollisuutensa. Erittäin aviomiehen, erittäin aviovaimon velvollisuuksista. Heidän suhteestansa kärsimisessä ja vastuksissa. Käytöksestä sairaita aviopuolisoita kohtaan. Heidän rakkaudestansa. Eripuraisuudesta ja kärsimättömyydestä.

1. Aviopuolisoiden keskinäiset suhteet.

Hallitus ja valta kuuluvat miehelle. Sillä vaimon tulee Jumalan käskystä olla kuuliainen ja alamainen. Mies hallitsee perhettä ja valtakuntaa, sotii, suojelee omaansa, kyntää, kylvää, rakentaa, istuttaa j.n.e. Sitä vastoin täytyy vaimon keskittää toimensa kotiin, niinkuin Paavali Tit. 2:5 sentähden kutsuu häntä kotonansa pysyväksi. Ja pakanat ovat kuvanneet Venuksen näkinkuorella seisovaksi sentähden, että niinkuin <<<0110>>> tämä kantaa kotinsa mukanansa, vaimonkin samoin on pysyminen kotona ja toimittaminen talon tehtäviä ja pysyminen ainoastaan kotoisissa askareissa, huolimatta julkisista viroista ja ulkonaisista hallitustoimista.

Vaimo hallitkoon kodissa, kuitenkaan miehen valtaa ja oikeutta vahingoittamatta. Vaimojen hallitus ei ole maailman alusta mitään hyvää aikaansaanut, niinkuin tavallisesti sanotaan: Vaimojen hallitus päättyy harvoin hyvin.

Miehen tulee rakastaa ja vaimon pelätä, molemmin puolin puhtaasti ja siveästi. Puhdas rakkaus astukoon miehestä alas ja puhdas pelko vaimosta ylös. Pelkoa tulee heikomman puolen osottaa vahvemmalle ja rakkautta tulee vahvemman puolen osottaa heikommalle.

Mutta rauhassa on Jumala meitä kutsunut, 1. Kor. 7:15, se on, että meidän tulee elää rauhallisesti keskenämme niin, ettei kristittykään puoliso uskon taikka uskottomuuden tähden erota itseänsä toisesta, jos uskoton puoliso antaa hänen kristillisesti elää; vaan kumpaisenkin tulee antaa toisen olla uskossaan ja antaa asian Jumalan huomaan. Sillä uskoon ei pidä eikä saada ketään vaatia eikä pakottaa, vaan Jumalan täytyy vetää häntä armollaan; siihen tulee meidän opettaa, kehottaa, rukoilla, ei vaatia tahi pakottaa. Sentähden tulee kristillisen aviopuolison viettää <<<0111>>> ulkonaista avioelämää rauhallisesti epäkristityn aviopuolison parissa, ei tehdä vastarintaa eikä uhata häntä poisjuoksemisella eikä poisajamisella. Sillä ei Jumala ole sekaseuraisuuden vaan rauhan Jumala. 1. Kor. 14:33.

Vaimon, sanoo Paavali, pitää oleman miehellensä alamaisen ja kuuliaisen, niinkuin seurakunta on Kristukselle.

Tässä hän ei käske morsianta tahi vaimoa rakastamaan miestänsä, vaan pitämään miestään kunniassa ja olemaan hänelle alamainen, joka ei kuitenkaan ole mahdollista ilman rakkautta. Sillä jota en rakasta, sille en suo kunniaa enkä muutakaan hyvää, en myöskään osota hänelle paljon kuuliaisuutta enkä palvelusta.

Jos siis on oikeaa kunnioitusta ja alamaisuutta noudatettava, täytyy sen vuotaa rakkaudesta.

Siis miehelle, päänä ja perheenisänä kuuluu hallitus ja valta, niinkuin pyhä Paavali toisessa paikassa sanoo: "Mies on Jumalan kunnia ja Jumalan kuva", niin myös 1. Kor. 11:9: "Ei miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo luotiin miestä varten." Sentähden pitää tässä olla se erotus, että mies tosin rakastaa vaimoa, mutta ei ole hänelle alamainen; mutta että vaimo myös kunnioittaa ja pelkää miestään kaikella siveydellä ja kainoudella.

Suurimpain herrain, kuten kuningasten ja ruhtinasten <<<0112>>> vaimoilla ei ole mitään tekemistä hallituksessa, vaan ainoastaan miehillä: sillä Jumala sanoo vaimolle: "Sinun tahtosi pitää miehellesi alamainen oleman", 1. Moos. 3:16. Miehellä olkoon hallitus talossa, jos ei hän eroo muista miehistä, se on, jos hän ei ole mikään houkkio tahi rakkaudesta noudata vaimon mieltä, niin että antaa hänen hallita, niinkuin isäntä toisinansa seuraa palvelijan neuvoa. Muuten on vaimon kantaminen päähinettä, se on, oleman miehellensä alamaisen; niinkuin hurskas vaimo myös on velvollinen olemaan avullisena kantamaan miestään kohdannutta tapaturmaa, sairautta ja onnettomuutta pahan lihan tähden. Laki ei omista vaimolle viisautta eikä hallitusta, jota pyhä Paavali 1. Kor. 7:10 on tarkottanut, sanoessaan: "En minä käske, vaan Herra", ja 1. Tim. 2:12: "En minä salli vaimon opettaa" j.n.e.

2. Aviopuolisoiden velvollisuudet.

a. Yleisesti.

Aviopuolisoiden tulee keskenänsä kaikki ystävällisesti ja lempeästi puhua; mitään ei sovi pauhaten ja tuimasti puhua; vaan vaikka miehellä on valta ja hallitus vaimoonsa nähden, hän ei kuitenkaan saa hallita häntä, kuten orjia tavallisesti <<<0113>>> hallitaan, vaan niinkuin sielu hallitsee ruumista; sillä hän on luonnollisessa ystävyydessä ja palvelevaisuudessa häneen yhdistetty ja ottaa osaa, kun hänen käy hyvin, niinkuin myöskin ottaa osaa, kun hänelle tapahtuu vahinkoa.

Näin tulee vastata profeetta Miikan lauseeseen, Miik. 7:5: "Pidätä suus ovi siltä, joka helmassas makaa." Sillä sitä profeetta ei tahdo, että aviopuolisot kantaisivat toisiaan kohtaan epäluuloa, joka ei koskaan pääty ilman eripuraisuutta ja mielipahaa, vaan hän tahtoo, että miehen tulee rakastaa vaimoaan, niin kuin pyhä Paavali kauniisti ja voimallisesti ylistää tätä käskyä lähetyskirjeessään Efesolaisille, Ef. 5:25. Ja vaimon suurimpiin avuihin kuuluu myöskin sen, että hänen miehensä sydän uskaltaa häneen, Sananl. 31:11, se on, että hän hellästi ja sydämellisesti rakastaa vaimoaan eikä pelkää hänen puolestaan mitään pahaa, vaan on varma siitä, että hän omaa vaimonsa vastarakkauden ja että hänen vaimonsa pitää oikeaa huolta hänestä ja hänen elinkeinostansa. Sentähden luetteleekin Augustinus somasti kolmellaisia aviosäädyn etuja ja hyviä tekoja, nimittäin uskon, hedelmät eli lapset ja salaisuudet eli sakramentin. Sillä missä ei uskoa ole eikä toinen voi toiseen luottaa, siinä eivät sydämet koskaan yhdy eikä ole toisella oikeata rakkautta toista kohtaan. Mutta nytpä ei <<<0114>>> mikään maailmassa ole ihanampaa, kuin rakkaus ja yksimielisyys aviopuolisoiden kesken, kuten Syrakkin sanoo 25:1-2: "Kolme on kaunista kappaletta, jotka Jumalalle ja ihmisille kelpaavat: koska veljekset ovat yksimieliset, kylänmiehet rakastavat toinen toistansa ja mies ja vaimo keskenänsä hyvin sopivat." Niinpä ei siis tahdo profeetta Miika, että aviopuolisoiden kesken olisi epäluuloa, vihaa ja vihamielisyyttä, vaan mitä suurin rakkaus ja ystävyys. Tätä ei kuitenkaan voi löytyä siellä, missä toinen ei usko eikä luota toiseen. Ja kuitenkin tahtoo hän sen ohessa myöskin, että tällä uskalluksella pitää olla määränsä, sillä saattaa tapahtua, että vaimo erehtyy ja pettää. Sillä vaimo on ihminen, ja vaikka kohta hän pelkää Jumalaa ja ottaa sanasta vaaria, voi hän kuitenkin langeta, koska hänellä on saatana vihollisena, joka aina vakoo ja väijyy, ja hänen oma luontonsa on heikko, ja näin saatat joskus luottamuksessasi häneen pettyä. Ja jos nyt edeltäpäin olet tätä itseksesi ajatellut, olet sitä mieluummin antava hänelle anteeksi ja sitä vähemmän murehtiva, jos jotakin tapahtuu toisin kuin olit odottanut, ja niin pysyy rakkaus eikä yksimielisyys tule rikotuksi. Sillä mitään tavatonta ei ole tapahtuva, jota et olisi voinut odottaa, jos edeltäpäin olet kaikkea harkinnut, ja rakkaus on sangen halullinen ja valmis antamaan anteeksi. Harvoilla <<<0115>>> tosin on se lahja, että osaavat näin tehdä; muta kun olet kristitty, on sinun siihen taipuminen.

Kumpaisenkin aviopuolison on täyttäminen velvollisuutensa. Miehen tulee ansaita, vaimon säästää. Sentähden taitaa kyllä vaimo tehdä miehen rikkaaksi eikä mies vaimoa; sillä säästetty raha on parempi kuin ansaittu. Säästäväisyys on paras tulolähde.

Tämä elämä on täynnä lukemattomia vääryyksiä, joilla toinen helposti saattaa vihottaa toisen, niinkuin erittäinkin saa huomata perhe-elämässä. Sentähden tulee hurskasten aviopuolisojen olla taipuvaisia antamaan toisilleen anteeksi ja pian unhottamaan sen, millä toinen on toista loukannut tahi vihottanut, vaikka vääryyttäminen olisi kuinkakin suuri ja kova, ja heidän tulee jälleen ulkonaisestikin ruveta entiseen ystävyyteensä.

Koska vaimo on heikko astia, niin täytyy hänen vikojansa kärsiä, jos hän tekee jotakin väärin, eikä kaikella ankaruudella rangaista turhan asian tähden, niinkuin törkeät ja raa`at miehet tekevät. Sentähden on mahdotonta pitää rauhaa talossa miehen ja vaimon välillä, ellei toinen tahdo myöntyä eikä antaa anteeksi, vaan kiukuttelee ja pitää pahaa menoa vähäpätöisimmistäkin asioista. Sillä kuka on niin täydellinen, ettei hän <<<0116>>> milloinkaan erehdy? Sentähden täytyy monta asiaa antaa anteeksi eikä saa kaikesta olla tietävinänsäkään, että rauha tulisi ylläpidetyksi.

Jos toinen puoliso viettää epäkristillistä elämää, on toisen rauhallisesti kärsittävä hänen pahaa menoansa eikä häntä ole uhalla eikä pakolla hyvään vaadittava, vaan siihen rauhallisesti ja ystävällisesti johdatettava ja autettava. Sillä ehket sinä olekaan kelvollinen ketään hurskaaksi tekemään? Mutta jotta voisit kelvata siihen, on Jumala tahtonsa mukaan sinulle armoa antava ja jakava. Niin, siitä voi olla vakuutettu, että eläessäsi epäkristillisen eli jumalattoman aviopuolisosi kanssa, hänkin, kun Jumala armonsa suo, on kääntyvä, jos vain sinä et noudata hänen uskottomuuttaan etkä suostu siihen, eikä hänkään sinua siihen pakota eikä vaadi, vaan sinä kärsit uskottomuutta ja vääryyttä puolisossasi, niinkuin sitä täytyy kärsiä koko maailmalta ja perkeleeltäkin, ja aina harjotat hyviä töitä ja vietät rauhallista elämää hänen kanssaan.

Älköön mies katsoko sitä, että vaimo on heikko ja puuttuvainen, vaan sitä, että hänkin on kastettu ja että hänelläkin on kaikki Kristuksen lahjoittamat aarteet. Sillä sisällisesti olemme kaikki yhtäläiset eikä miehen ja vaimon välillä ole mitään erotusta; mutta ulkonaisesti tahtoo Jumala <<<0117>>> miehen hallitsevan ja vaimon olemaan hänelle alamaisen.

Se on todellakin hurskas mies, joka pitää vaimonsa kunniassa, ja se on varmaan hurskas vaimo, joka pitää miehensä kunniassa. Aviomiehen tulee olla kärsivällinen, lempeä ja hyvä vaimoansa kohtaan. Aviovaimon tulee ymmärtää oikein mukaantua miehensä tapoihin. Silloin on Jumala antava armonsa, ja on siunaava heidän säätynsä ja kutsumuksensa sekä kaikilla heidän teillään suojeleva heitä perkelettä ja hänen juoniaan vastaan.

Kun aviollinen puhtaus on säilytettävä, täytyy miehen ja vaimon ennen kaikkea rakkaudessa ja yksimielisyydessä niin elää yhdessä että toinen sydämestä ja kaikella uskollisuudella ahkeroitsee kelvata toiselle. Sillä tämä erittäinkin vaikuttaa halua ja rakkautta aviolliseen puhtauteen, niin että kun tämä kohta on hyvin, niin puhtauskin kyllä seuraa itsestään ja käskemättä.

Jos olet Jumalan sanalla varustettu ja sillä, niinkuin kultaisella kruunulla ja purppuravaatteella puettu, olet sinä kylliksi kaunistettu. Silloin on Henki Jumalan sanan mukaan sanova sinulle: Tämä vaimo on sinulle annettu, ja hänet, etkä ketään muuta, sinä omistat. Niin on vaimokin sanova: Tuo mies on minun: muuta en tahdo nähdä enkä kuulla kuin häntä. Mutta entä jos <<<0118>>> vaimosi on äreä ja ynseä, jotta sinun täytyy sanoa: Voi minua, onko paha tämän vaimon minulle toimittanut? Jospa se ja se veisi hänet ja kaikki ne, jotka ovat minua tähän neuvoneet ja auttaneet! Niin, jospa olisin ottanut tuon, joka tottakin on niin perin ystävällinen! Ja tähän tulee vielä paha himo. Sentähden sanon minä: katsokoon jokainen eteensä, että pysyisi aviopuolisonsa luona, jonka Jumala on hänelle antanut, älköönkä antako kenenkään toisen paremmin itsellensä kelvata. Mutta sitä et voi tehdä muutoin kuin yksin Jumalan sanan kautta, jos pidät sen silmäisi edessä ja aina katselet itseäsi sen kuvastimessa. Silloin on vuoteesi oleva puhdasta kultaa, pöytäsi, kammiosi, huoneesi, ja kaikki mitä vaimollasi on, on oleva selvää, puhdasta kultaa. Sillä sinä olet sanassa, joka sanoo sinulle: Sinun tulee olla oikea aviomies, ja sinä mies olet aviovaimoosi pitäytyvä. Niin on Jumala säätänyt. Jos näin sanan kautta ja sanassa katselet aviosäätyä ja näin pidät sen jalona ja kalliina, ei ole yksikään toinen vaimo sinua niin miellyttävä, kuin omasi. Sillä sana ei sitä kärsi; vaikka sinusta näyttäisikin, että joku toinen puheissa ja käytöksessä olisikin mitä ystävällisin ja suloisin, on hän kuitenkin sinun silmissäsi sysimusta ja perkeleen loalla saastutettu. Sillä hänessä et sinä löydä tuota kaunistusta: Jumalan sanaa. Mutta omasi <<<0119>>> on sinusta kaikkein jaloin ja miellyttävin, sellainen, jonka Jumala on sinua varten kalliilla sanallaan kaunistanut.

Vaimon ei tule ainoastaan rakastaa, vaan myös kunnioittaa miestään ja ajatella: Minun mieheni on tuon oikean korkean pään Kristuksen kuva, sentähden tahdon häntä kunnioittaa ja tehdä sitä, mikä hänelle kelpaa. Samoin tulee miehenkin sydämestään rakastaa vaimoaan sen korkean rakkauden tähden, jonka hän näkee Kristuksessa, joka antoi itsensä meidän edestämme, ja myös ajatella mm.: semmoista en minä eikä kukaan muukaan ole tehnyt; sentähden tahdon minä tämän esimerkin mukaan, niin paljon kuin voin, rakkaudessa niin käyttäytyä vaimoani kohtaan kuin omaa ruumistani kohtaan, että holhoon, elätän ja hoidan häntä, enkä ole tyly enkä juonikas häntä kohtaan, vaan, vaikka hän on heikko ja hänessä on jotakin vikaa, taidolla ja kärsivällisesti kärsin taikka ystävällisellä neuvomisella ja oikaisemisella parannan häntä. Tämä ei olisikaan sitten enää maallinen eikä inhimillinen taikka ainoastaan järjellinen, vaan kristillinen avioliitto, josta eivät pakanat mitään tiedä; sillä he eivät katso tuota korkeaa häiden kaunistusta ja kunniaa, että ne ovat Kristuksen korkeitten hengellisten häitten kuva. <<<0120>>>

b. Aviomiehen velvollisuuksista erittäin.

On sangen korkea avu, että suuri mies ystävällisesti myöntyy vaimollensa ja antaa hänelle viimeisen sanan, ettei kotiperkele saisi valtaa hänen talossaan. Kokemattomat ja raa`at ihmiset, jotka pitävät kerskauksena ja kunnianaan tylysti ja kovasti vaimojansa ja lapsiansa kohtaan käyttäytymistä, antavat, jonkun mielipahan heitä kohdatessa, vihallensa tilaa ja auttavat siten saatanan esteettömästi rajuamaan.

Sangen kaunista on, kun aviomies ulkonaisestikin osottaa ystävyyttä vaimoansa kohtaan. Sitä vastoin on häpeällistä ja paheksuttavaa, kun miehet käyttäytyvät tavattomasti, kummasti, kovasti ja tylysti vaimojaan kohtaan eivätkä sanoilla eivätkä töillä anna itsestänsä mitään todistusta, josta voitaisiin havaita heidän rakastavan heitä ja olevan ystävällisiä heitä kohtaan. Hyvä avioliitto on se, missä on oikea keskinäinen rakkaus ja autuaallinen yksimielisyys. Mutta ei ole myöskään mitään kovempaa eikä hirmuisempaa erimielisyyttä kuin eripuraisuus, aviopuolisoitten ja veljesten ja sisarusten kesken. Mutta avioliitossa ei ole ainoastaan ulkonaista yhteyttä aviopuolisojen kesken pidettävä tärkeänä, vaan sisällinen sydänten yhteys on vallitseva. <<<0121>>>

Moni sanoo: Pitäisikö minun niin ystävällisesti kohteleman vaimoani ja kärsimän hänen omituisia tapojaan? Minä tahdon muitta mutkitta, että hänen täytyy pelätä minua, tahdon väkivallalla hallita ja vallita häntä, että hän näkisi, että minä olen mies. Mutta kuinka luulet sinä siitä kunniaa saavasi, että tahdot runnella tuon heikon astian ja raskauttaa omaatuntoa sopimattomalla tylyydellä, jolla olet kohdellut sisartasi ja Jumalan valtakunnan kanssaperillistä, joka on niinkuin sinäkin osallinen kasteesta ja kaikista Jumalan hyvistä töistä sekä on otettu koko kristillisen kirkon yhteyteen? Ajattele kuitenkin, mitä vaimo on; taikka jos kumminkin tahdot tapella, miksi et tappele vertaisesi kanssa? Mitä suurta kunniaa luulet siitä saavasi, ettäs tahdot heikkoa astiaa niin hirmuvaltaisesti kohdella! Tuo on todellakin sopimatonta jokaiselle ihmiselle, ja vielä sopimattomampaa kristitylle. Tuon heikon vaimon sortaminen tuottaa totisesti aivan vähän tahi ei ollenkaan kunniaa. Sentähden vihaan minä kovin niitä, jotka ovat aivan urhoollisia vaimoraukkoja kohtaan ja ovat, niinkuin tavallisesti sanotaan, jalopeuroja kotona, mutta jäniksiä eli pelkureita muualla. Pahoista ja riettaista vaimoista minä en puhu, joita ei millään tavalla voi parantaa eli hurskaiksi tehdä.

Vaimo on myös Jumalan ase ja astia, sanoo <<<0122>>> Pietari, 1. Piet. 3:7; sillä Jumala käyttää häntä lapsia kantamaan, synnyttämään, elättämään, hoitamaan ja kotia hallitsemaan; semmoisia töitä tulee vaimon tehdä. Semmoisena tulee nyt miehen pitää vaimoaan. Sentähden sanoo pyhä Pietari "Te miehet, asukkaat vaimojenne kanssa taidolla", ei niin että tahdotte hallita taidottomasti. Heidän tulee tosin elää, niinkuin mies heitä hallitsee, että se tulisi tehdyksi, mitä hän heille käskee ja sanoo; mutta hänen tulee myös katsoa, kuinka hän vaimoansa kohtelee sävyisyydellä ja taidolla, että hän säästää häntä ja antaa hänelle, Jumalan heikommalle astialle, kunniansa. - Mies on myös Jumalan ase, mutta vahvempi, sillä vaimo on heikompi ruumiin puolesta ja mielenkin puolesta arempi ja ujompi. Sentähden tulee sinun myös menetellä ja käyttäytyä häntä kohtaan niin, että hän voi sen kärsiä ja kestää. Niin olemme nyt puhuneet miehistäkin, mitä hyviä töitä heidän tulee tehdä, jotka Jumalalle kelpaavat, nimittäin, että asuvat vaimojensa kanssa ja elättävät itsensä heidän kanssansa ja hellästi heitä kohtelevat. Katso siis, että olet mies ja että sinulla on sitä enemmän taitoa, jos sitä vaimolla olisi liian vähän. Sinun tulee toisinaan katsoa sormien läpi, antaa myöden, osottaa suostuvaisuutta, ja antaa vaimollekin kunniansa.

<<<0123>>>

Katsokaa, että Jumalan käskyn mukaan olette miehiä ja kärsitte vaimojenne heikkoutta niin, ettette tue heidän pahuuttaan ja ettette, jos alennatte itseänne liian syvälle velvollisessa mielisuosiossa heitä kohtaan, häpäise Jumalan kunniaa, joka teissä on, muille pahentavaksi esimerkiksi. Mutta helposti voi huomata, onko vaimossa heikkoutta vaiko pahuutta. Heikkoutta kärsittäköön, pahuutta suistettakoon ja estettäköön.

Maailma sanoo avioliitosta; olisi kyllä hyvä mennä naimisiin; mutta millä elätetään vaimoa; se on syövä pantti? Nämä kuulkoot tässä, miten heidän on vaimojansa elättäminen, nimittäin, ettei mies ajattele vaimoa sentähden ottaneensa, että hän nyt saisi käydä joutilaana ja herrastella taikka että vaimon tulee elättää häntä herrastelijana, vaan että miehen tulee elättää vaimoa kuin isän lastaan.

Tässä kuulet, millä sinun tulee vaimoa elättää, nimittäin että sinun tulee sylkeä käteesi ja nähdä paljon vaivaa ja tehdä työtä, niin että hiki tippuu otsastasi; sitä vaaditaan, veikkoseni. Tämä on leivän syömistä otsansa hiessä.

Jos joku on maanviljelijä, käsityöläinen, räätäli taikka suutari, tehköön työtään uskollisesti, älköön menkö kapakkaan, älköön kaikkia sikseen jättäkö, älköön ehtoolla vaimonsa kanssa tapelko, kun ei hänellä enää ole rahaa viinan ostoon, ja <<<0124>>> älköön myykö vaimoparaltansa hänen vaatteitaan ja mitä hänellä on. Ei, niin ei saa olla. Ensimäinen ehto on, että miehen on ahkerasti työtä tekeminen, elättääkseen vaimon ja lapset.

Mies rakastakoon vaimoaan kuten omaa ruumistansa, niinkuin pyhä Paavali sanoo, Ef. 5:28: "Te miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin omia ruumiitanne; joka rakastaa vaimoansa, se rakastaa itseänsä." Tässä kuulette, kuinka kauniisti apostoli opettaa, miten miehen tulee käyttäytyä vaimoaan kohtaan, nimittäin ettei hän saa pitää häntä jalkapyyhkimenä, niinkuin hän ei olekkaan jalasta luotu, vaan miehen kylkiluusta, hänen ruumiinsa keskeltä, niin ettei mies saa pitää häntä minään muuna kuin omana ruumiinaan ja lihanaan. Ja niin hellämielisesti ja ystävällisesti tulee miehen kohdella vaimoaan, kuin hän kohtelee omaa ruumistaan, että hän, jos se on musta, ei sen vuoksi hylkää sitä; että hän, jos se on sairas, holhoo ja hoitaa sitä, ja että hän, jos se ei aina pidä samaa tapaa, kärsii sitä kaikkea. Ja vaikka joku toinen vaimo onkin kauniimpi, parempi, sulopuheisempi, taitavampi, viisaampi ja terveempi kuin sinun vaimosi, et kuitenkaan saa rakastaa häntä niin paljon kuin omaa vaimoasi; ei, vaan vaimoasi tulee sinun rakastaa niinkuin omaa ruumistasi.

Jos ei vaimosi aina voikaan tehdä mieliksesi, <<<0125>>> ole kärsivällinen häntä kohtaan, niinkuin omaa ruumistasi kohtaan, ja tee niinkuin puutarhuri tekee heikolle viinipuullensa - kuten Pyhä Henkikin, Ps. 128:3 kutsuu vaimoa viinipuuksi -; kun näet sitoessaan sitä, joka itsessään on heikko kantamaan hedelmiä, ei ota rautaista vaunukahletta taikka paksua hamppuköyttä, vaan pienen sievän olkisiteen, jolla hän sitoo sen. Niin älköön vaimojakaan hallittako suurilla kalikoilla, varstoilla taikka paljastetuilla puukoilla, vaan ystävällisillä sanoilla ja käytöksellä ja kaikessa hiljaisuudessa, etteivät aroiksi tulisi, niinkuin pyhä Paavali Kol. 3:21 sanoo, eivätkä peljästyisi, etteivät sitte tiedä, mitä heidän pitäisi tehdä.

Havaitessanne vaimonne teidän myöntyväisyytenne ja suostuvaisuutenne tähden rupeavan tulemaan ynseiksi, tulee teidän ajatella että olette velvolliset kuulemaan Jumalaan enemmän kuin heitä, se on, ettei teidän pidä antaa miehen vallan, joka on Jumalan kunnia, 1. Kor. 11:7, joutua heidän halveksimakseen ja jalkojensa alle poljetuksi.

c. Aviovaimon velvollisuuksista.

Siinä on sinulla vaimojen korkein koristus kunnia ja kaunistus: he ovat alku ja lähde, josta kaikki elävät ihmiset tulevat. <<<0126>>>

Vaimot olkoot miehillensä alamaiset. Alamaisena oleminen ei ole hallitsemista, ei talon pitämistä eikä käskemistä. Sitä tulee vaimon tehdä palkollisiansa ja lapsiansa kohtaan; mutta miehelleen tulee hänen olla alamainen, antaa hänen käskeä sekä totella häntä. Eräs tärkeä seikka auttaa sangen paljon yksimielisyyteen, että vaimo pitää miehensä tahtoa silmäinsä edessä, koettaa noudattaa hänen mieltään, tekee mitä hän tietää miehensä toivovan, karttaa sitä, minkä hän tietää olevan vastoin hänen tahtoaan. Sillä siten voittaa hän miehensä sydämen, niin että hän tullessaan kotiin vaimonsa luo on hyvällä mielellä ja iloissaan, jota vastoin kun vaimo on tottelematon, itsepintainen, omavaltainen, mies kammoo omaa kotiaan ja hänestä tuntuu siltä kuin hänen kotiin tullessansa täytyisi mennä sotaan vihollisten keskelle. Mutta nyt väkisinkin toisinaan erhetymme, sillä me olemme kaikki heikkoja, erittäinkin vaimot enemmän kuin miehet. Sentähden tulee vaimon varoa, ettei hän olisi itsepäinen vääryydessä ja tottelemattomuudessa, vaan tunnustaa rikoksensa ja sanoo esim.: Rakas mies, se ja se sana pääsi minulta vihan kiivaudessa, anna se minulle anteeksi, minä en tahdo enää koskaan niin tehdä. Näin tulee vaimojen tehdä erittäinkin sentähden, että ovat heikompia. Ja tähän kehottakoon heitä ei ainoastaan se hyöty, <<<0127>>> että he näin estävät eripuraisuutta, vaan myös Jumalan vakava käsky, josta Paavali sanoo Ef. 5:22 - 23, 24: "Vaimot olkoot omille miehillensä alamaiset" j.n.e. Siinä kuulet Jumalan järjestyksen. Sinun tulee tunnustaa hänet herraksesi ja pelolla ja kuuliaisuudella kunnioittaa häntä. Ja Pietari sanoo: "Pyhät vaimot ovat muinen itseänsä kaunistaneet, ei hopialla eikä kullalla, vaan siten, että panivat toivonsa Jumalaan ja olivat miehillensä alamaiset, niinkuin Saara oli Aabrahamille kuuliainen ja kutsui häntä herraksi, jonka tyttäriksi te olette tulleet, jos seuraatte hänen esimerkkiänsä."

Hurskas aviovaimo on elinkautinen seurakumppani, miehen lohdutus; sillä kirjoitettu on Sananl. 31:11, että miehen sydän uskaltaa häneen. Ja pitääkö hyvän miehen tulla vaivatuksi? Minä juoksisin pois. Avioliitossa tulee olla paljasta rakkautta ja iloa, sillä sukulaisuus työ myötänsä rakkauden: kuitenkin taitaa perkele sen niin rikkoa, että kaikki kiihoitukset ja houkutukset menevät mitättömiin.

On korkea, kallis aarre vaimolla, jos hän käyttäytyy niin, että hän on miehelleen alamainen, että hän on vakuutettu siitä että hänen työnsä kelpaa Jumalalle; mitä iloisempaa saattaa hänelle tapahtua? Sentähden tulee sen, joka tahtoo olla kristillinen vaimo, ajatella näin: minä en <<<0128>>> tahdo katsoa sitä, millainen mies minulla on, onko hän hurskas tahi paha, vaan sitä tahdon katsoa, että Jumala on minut aviosäätyyn asettanut ja tahtoo, että minun pitää olla miehelleni alamainen ja kuuliainen. Sitten, jos hän on semmoisessa kuuliaisuudessa, ovat kaikki hänen työnsä kultaisia töitä. Mutta jotka eivät anna tämän taivuttaa itseänsä, niitä ei voi mikään muu auttaa. Sillä lyömisellä et saa mitään aikaan vaimoa hurskaaksi tehdäksesi ja hillitäksesi häntä. Jos lyöt yhden perkeleen ulos, lyöt kaksi perkelettä sisään. Oi, jos ihmiset, jotka ovat avioliitossa, tämän tietäisivät, kuinka hyvä heidän olisikaan olla. Mutta mitä Jumala on käskenyt, sitä ei tee kukaan mielellään, mutta mitä ihmiset ovat keksineet, siihen rientää joka mies.

Vaimon tulee antaa miehelle hyvin suloisia, ystävällisiä sanoja, eikä karkeita, ruokottomia haukkumasanoja, niinkuin pahat vaimot tekevät, jotka kantavat miekkaa suussansa ja joille sitte annetaan loikkia. Sentähden tulee vaimollakin olla viiniköynnöksen luonto; sillä se antaa itsensä hyvin taivuttaa ja notkistaa olkisiteellä, niinkuin viinitarhuri vaan tahtoo.

3. Aviopuolisoiden suhteesta kärsimisissä ja vastuksissa.

Ei ole mikään ihme, etteivät aviopuolisot aina ole yhtä mieltä, sillä he eivät pidä lukua <<<0129>>> siitä eivätkä katso sitä, kuinka he ovat Jumalan sanaan suljetut. Sillä jos voisivat nähdä, mitenkä ovat sellaisen puhtaan ja kirkkaan valon ja auringon paisteen ympäröimät, niin olisi kaikki heistä yhtäläistä. Mutta nyt on Jumala niin toisen toiseensa liittänyt ja sinappia paistin viereen pannut, että se heille sitä paremmin maistuisi ja että Jumala näin menisi heitä vastaan ja he luopuisivat siitä, mikä tekee heidät tyytymättömiksi ja haluttomiksi ja ajattelisivat: Tuossa on minulla Jumalan sana, jolla Jumala on minut kaunistanut ja siunannut; se on oleva minulle rakkaampi kuin kaikki mielipaha, rauhattomuus ja eripuraisuus.

Tavallisesti on vaimojen luonto sellainen, että he kammoavat ja pelkäävät kaikellaista, jonkatähden harjottavat niin paljon loihtimista ja taikausta, toisen opettaessa toista, ettei voi luetella, millaisia hullutuksia heillä on.

Mutta sitä ei sovi kristillisen vaimon tehdä, vaan käydä eteenpäin vapaana ja pelkäämätönnä, ei olla niin pelkurin, ei juosta sinne tänne, ei lukea sitä siunausta täällä ja tätä siunausta tuolla, vaan antaa Jumalan hallita ja vallita, mitä ikänä häntä kohtaa, ja ajatella ettei hänen voi pahoin käydä. Sillä tietäessään, kuinka hänen laitansa on, että hänen säätynsä kelpaa Jumalalle, mitä hän sitten pelkäisi? Jos sinulta kuolee <<<0130>>> lapsi, ja jos sairaaksi tulet, onnellinen olet sinä, anna se Jumalan haltuun; sinä olet siinä säädyssä, joka kelpaa Jumalalle; mitä parempaa taidat pyytää?

4. Käytös sairasta aviopuolisoa kohtaan.

Jos jollakulla on sairas aviopuoliso, josta hänellä ei ole mitään hyötyä aviollisten velvollisuuksien täyttämisessä, älköön hän toista ottako, vaan palvelkoon Jumalaa siinä sairaassa ja hoitakoon häntä. Ajattele, että Jumala hänessä on lähettänyt huoneeseesi pyhän, jonka kautta olet perivä taivaan. Autuas ja taas autuas olet sinä, jos tunnustat sellaisen lahjan ja armon ja näin Jumalan nähden palvelet rakasta puolisoasi hänen sairastaessaan. Mutta jos sanot: Niin, minä en voi kestää, valhettelet. Jos toden teolla tahdot palvella sairasta aviopuolisoasi ja tunnustaa, että Jumala on tämän koetuksen sinulle lähettänyt, niin heitä kaikki murheesi hänen päällensä. Hän on totisesti antava sinulle armoa, ettei sinun tarvitse kantaa enempää kuin voit. Hän on siksi uskollinen, ettei Hän näin taudin kautta ota aviopuolisoasi sinulta pois, vapahtamatta sinua sen ohessa lihan ylivallasta, jos muuten uskollisesti palvelet sairasta. <<<0131>>>

5. Aviopuolisoiden rakkaudesta.

Kaikkea isän, lapsen, veljen, sisaren ja ystävän rakkautta jalompaa on aviorakkaus, se on, morsiusrakkaus; se palaa niinkuin tuli eikä etsi mitään muuta kuin oikeata esinettään. Kaikki muu rakkaus kuin aviorakkaus, etsii jotakin muuta kuin sitä, jota se rakastaa; tämä yksin tahtoo pitää itse rakastetun kokonaan omanaan.

Avioparin keskinäinen rakkaus on yksi niistä hyvistä töistä, joita Jumala on käskenyt ja luontoon jättänyt. Hän auttaa myös Pyhällä Hengellänsä, että sitä oikein harjotetaan eikä väsytä siinä; sentähden Paavalikin, Kol. 3:19, tehottaa tällaiseen rakkauteen, sanoessaan: "Miehet, rakastakaat vaimojanne, älkäät olko tylyt heitä vastaan", ja Ef. 5:25: Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin omia ruumiitanne. Ken siis pysyy lujana sellaisessa rakkaudessa, eikä anna kiusan, vihan eikä minkään muun luovuttaa itseään siitä, se tekee oikeaa hyvää työtä.

Korkein Jumalan armo on, kun aviosäädyssä aviopuolisot sydämestä ja lakkaamatta rakastavat toinen toistansa. Ensimmäinen rakkaus on hedelmällinen ja kiihkeä, jonka kautta tulemme sokaistuiksi ja josta olemme ikäänkuin juopuneita. Kun sitte siinä tilassa olemme tarpeeksi maanneet, silloin jää Jumalaa pelkääviin oikea rakkaus, mutta jumalattomilla on inho. <<<0132>>>

6. Avioparin rauhattomuudesta ja kärsimättömyydestä.

Mies ja vaimo saattavat usein paremmin sopia muitten ihmisten kanssa kuin keskenään, ja toinen saattaa toisinaan puhua sopimattoman sanan, joka käy läpi puolison sydämen. Syy on se, ettei ole saatanan mieleen, kun eletään rauhassa ja yksimielisyydessä. Jos eivät siis ole yksimielisiä, mitä iloa ja hyvää mieltä voi siinä olla?

Toisinaan kärsitään huorien ja avioliiton rikkoneiden vaimojen taholta paljoa enemmän ja kärsivällisemmin kaikkea, kuin aviomies kärsii vaimonsa puolesta; ja toisaalta taitaa vaimo, jos hän ei ole aivan hurskas, helpommin kärsiä avioliiton rikkojan syntejä, kuin miehensä vähäisiä vikoja. Sillä luonto ei voi kärsivällisellä sydämellä näitä siteitä kärsiä, elleivät sydämet ole sanan kautta neuvottuja ja Pyhän Hengen kautta valaistuja sekä katso Luojaa, joka on asettanut sekä maallisen että kodin hallituksen ja tahtoo, että tämän kurjan, heikon lihan on toimitettava näitä molempia. Joilla ei ole sellaista tuntoa ja jotka eivät pidä lukua siitä, tulevat helposti kärsimättömiksi, kun kaikki ei käy heidän mielensä mukaan. Sentähden pitää myös hurskasten kristittyjen sydämiä neuvottaman, kehoitettaman ja <<<0133>>> lohdutettaman, etteivät katsele ainoastaan vastuksia, joita ensiksi ilmaantuu, vaan ajattelevat edemmäksi, eivätkä pidä lukua maailman viisasten päätöksestä ja luulosta, vaan katselevat niitä todellisia korkeita etuja, jotka Jumala on tähän säätyyn sulkenut ja kätkenyt, että hyvin ja syvällisesti ne sydämissänsä käsittäisivät. Näin tulevat vastukset heille sitä huokeammiksi kantaa, ja he tulevat sitä myöntyväisemmiksi ja kuuliaisemmiksi Hänen koeteltuaan heitä.

Jos toisella tässä olisi kristillistä väkevyyttä, että hän kärsisi toisen pahuutta tahi vikaa, olisi se todella aivan autuaallinen risti ja oikea tie taivaaseen. Sillä semmoinen paha puoliso tekee kyllä täydellisesti perkeleen virkaa ja tahtoo sen ihmisen puhtaaksi, joka sitä voi tuntea ja kärsiä. Mutta ellei hän sitä voi, jotakin pahempaa tekemättä, eroittakoon itsensä kernaasti hänestä ja pysyköön naimatonna koko ikänsä.