Häälahja/Luku 3

2. Häät

Kolmas luku. AVIOLIITTO. Häälahja Kirjoittanut Martti Luther

4. Aviopuolisot

Jumalan järjestys. Avioliiton päämäärä ja tarkoitus. Oikea käsitys siitä. Avioliiton arvo. Sen hyöty ja siunaus. Kärsimisiä ja vastuksia avioliitossa. Avioliiton ylenkatse. Väärinkäytöksiä avioliitossa. Synnit avioliitossa. Yhteys avioliitossa. Erilaisia avioliiton solmiamisen syitä. Kevytmielisyydestä avioliittoa solmittaessa. Vapaudesta sitä solmittaessa. Onnellisen avioelämän ehdot. Onnettomien avioitten syyt.

1. Jumalan järjestys.

Ensimäiseksi on meidän avioliitosta oppiminen, että jokaisen on tietäminen ja varmana pitäminen, että aviosääty on Jumalan säätämä ja asettama. Onpa melkein paras taito avioelämässä, kun opitaan pitämään tätä säätyä suurimmassa arvossa, nimittäin, että se on Jumalan säätämä ja Jumalan työ, vaikka se näyttää helpolta, jokainen luulee sen tietävänsä eikä <<<0027>>> tässä mitään opettajaa tarvitsevansa. Sillä kuka ei tiedä, että Jumala paratiisissa asetti avion ja että Hän sen vahvisti ulkona paratiisista, kuten Moses todistaa ensimmäisessä kirjassaan (1. Moos. 1, luvut 1, 2 ja 9). Minä olen sitä myös usein lukenut ja oppinut jälestä lausumaan; mutta se on semmoinen taito, jota en vielä niin osaa, ettei minulla olisi joka päivä siinä yhä enemmän opettelemista, vaikka olenkin vanha tohtori. Sanat ovat kyllä pian opitut, että se on Jumalan asettama sääty j.n.e., mutta se taito, josta minä puhun, on se, että sitä varmana ja epäilemättömänä pidetään ja että jokainen pitää avioliiton sekä itseensä että muihin nähden joka kohdassa Jumalan säätämänä, määräämänä, valmistamana ja, niinkuin sanotaan, sallimana. Sillä tyhmä maailma ja vieläpä viisas järkikään eivät sitä todella sinä pidä, vaan luulee sattumuksesta tapahtuvan, että joku saa tämän tahi tuon, niinkuin muutoinkin avioliiton ulkopuolella kaksi toisensa tapaa. Siitä on tullut, että avioliittoa pidetään leikin tekona ja että kaikkialla siitä niin kevytmielisesti puhutaan. Tästä myös johtuu että siitä ajatellaan ja päätellään vain ulkonaisen muodon mukaan. Sillä jos sitä lähemmin tarkastellaan, ovat nuo molemmat, avioelämä ja salavuoteus niin lähellä toisiaan ja niin toistensa kaltaiset, <<<0028>>> ettei yhdessäolemisen ja -elämisen puolesta ole mitään erotusta. Sentähden ei ole niin helppo taito niitä toisistaan erottaa, että aviomies olisi varma ja voisi sanoa: tämän vaimon on Jumala minulle antanut, ja minun on pysyminen hänen luonansa, ja että aviovaimo samaten voi sanoa: tämän miehen on Jumala minulle antanut, ollakseni hänen vuode- ja pöytäkumppaninansa.

Jumala tahtoo miehen ja vaimon yhtymisen kautta ihmiskuntaa lisätä, vaikka Hän kuitenkin, jos tämä sääty ei olisi Hänelle kelvannut, olisi kyllä voinut herättää heitä kivistä, Matt. 3:9, niinkuin runoniekat Deukalionista runoilevat. Sentähden kiitetään ja ylistetään avioliittoa niissä Raamatun sanoissa, jotka luetaan 1. Moos. kirjan 9:1 (1. Moos. 9:1), ettei vain perhe- ja yhteiskunnallinen hallitus saa alkuansa siitä, vaan myös seurakunta.

Avioliitto on Jumalan järjestys. Ei ole hyvä, sanoo Herra Jumala, ihmisen yksinänsä olla; minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Mutta siinä kohtaa on monenlaista mielipahaa, vaivaa ja murhetta. Mitä siitä? Mutta eikö ole parempi, että minä näin kelpaan Jumalalle, että Jumala kuulee minua huutaessani Häntä avukseni; että hän tuskassa ja hädässä pelastaa minua että Hän hurskaan vaimon ja <<<0029>>> uskollisen auttajan kautta, jonka olen itseeni liittänyt, toimittaa minulle monenlaista hyvää ja hyötyä? Ken vain näin majautuu, se sijottautuu ihanaan paratiisiin.

Sentähden tulee tässä ennen kaikkea katsoa Jumalan tahtoa; Jumala on sen niin tahtonut, Hän on sen niin säätänyt ja asettanut. Emme saa etsiä siitä omaa kunniaamme, saati häväisemän Jumalan järjestystä; osottaahan kokemuskin, ettei naiminen ole mitään leikkiä eli pilan tekoa. Ensimäisenä vuonna on tosin kaikki ihanaa, iloista ja hupaista; tätä aikaa vietetään hymyten ja hyväillen, mutta sitten kun tulee kaikellainen surkeus ja kurjuus, on tarpeellista etsiä lohdutusta siitä, että tiedetään sen varmaan olevan Jumalan tahdon, että meidän tulee tässä säädyssä elää, ja itse Jumalan siinä miehen ja vaimon yhdistävän, että varmaan voit itseksesi näin päättää: tämä nainen on minun vaimoni, jonka minä olen aviokseni ottanut, kun Jumala itse on sen niin tahtonut, osottaessansa mielistyvänsä siihen ja kun enkelitkin ovat siihen suostuneet. Sitte tulee sinun myös rukoilla Jumalalta apua, että Hän taivaasta tulisi sinulle avuksi, ja näin voit sinä sitten voittaa kaikkein raskaimmankin vaaran ja vaivalloisuuden, joka sinua tässä säädyssä saattaa kohdata. <<<0030>>>

Kristittyjen on ajatteleminen, ettei avioliittoa ole kevytmielisesti eikä umpimähkään valmisteltava ja ettei se riipu meidän tahdostamme eikä sitä ole sattumuksesta päätettävä, vaan että Jumala on tähän säätyyn luonut miehen ja vaimon, ei ainoastaan miestä, vaan molemmat, sekä miehen että vaimon. Sentähden on tämä yhdistyminen oikea, arvokas ja jumalallinen.

Kun Jumala oli luonut miehen ja vaimon, asetti Hän itse heidät tähän säätyyn, jossa heidän on eläminen jumalisesti ja kunniallisesti, puhtaasti ja siveästi, sekä jälkeläisillään enentäminen maailmaa ja Jumalan valtakuntaa. Ken nyt voi olla niin röyhkeä, että tahtoisi hävittää tätä Jumalan jaloa, pyhää järjestystä taikka puhua jotakin sitä vastaan? Kuka on nyt niin julkea, että hän kiroo tätä järjestystä ja ylenkatseellisesti julistaa sen hyödyttömäksi, epäpyhäksi ja tarpeettomaksi?

Aviopuolisoille on oleva kerskaukseksi ja lohdutukseksi, että ovat avioliiton pyhillä siteillä toisiinsa yhdistetyt. Sillä tässä taitaa mies sanoa: minä kiitän Jumalaa, että olen luotu mieheksi; niin myös vaimo: minä kiitän Jumalaa, että olen luotu vaimoksi, että Jumala on meidätkin asettanut pyhään avioliittoon lapsia siittämään hänen siunauksensa ja tahtonsa mukaan. <<<0031>>> Ompa tämä suuri kerskaus, joka niillä on, jotka ovat naineita. Sentähden älköön kukaan vihatko tahi kirotko Jumalan säätyä ja järjestystä, niinkuin paavi lahkolaisineen tekee, meidän päinvastoin tulee sitä suuresti ylistää, rakastaa ja pitää arvossa. Tässä annettakoon paavin, kardinaalein, munkkien, nunnien ja pappien olla muikean näköisiä; mitä me siitä huolimme, jos eivät tahdo katsella meitä ystävällisillä puhtailla silmillä, katselkoot sitte porttolaa. Meillä on kyllä siinä, että tiedämme Jumalan ynnä ainoan Poikansa, Herramme Jeesuksen Kristuksen, joka istuu Jumalan oikealla kädellä ja hallitsee kaikkia, katsovan puoleemme, koska Hän on aviosäädyn säätänyt, meidät siihen asettanut ja voimassa pitää sen viimeiseen päivään asti.

Kun keisari korkeana henkilönä jotakin säätää ja määrää, oi, kuinka sitä silloin ylistetään ja kiitetään korkeaksi, vanhaksi keisarilliseksi säädökseksi! Mutta mitä on keisari? Kuolevainen ihminen, joka Jumalan suhteen on pidettävä saman arvoisena, kuin naula lyijyä kultavuoren rinnalla. Tässä meidän nyt olisi sydämistämme ylistäminen ja kiittäminen tätä vanhaa, koko kolminaisuuden asettamaa säätyä.

Useat ovat sokeat eivätkä huomaa sitä Jumalan työksi ja että on hänelle hyvin otollista, <<<0032>>> kun he vaimon kanssa elävät ja toimivat. Jos he sen äkkäisivät, ei olisi yksikään vaimo heistä niin ruma, niin paha, niin häijyntapainen, niin viheliäinen, niin sairas, ettei heidän sydämensä häneen mielistyisi, sentähden, että aina voisivat ylistää Jumalaa, Hänen työtään, luomaansa ja tahtoaan. Ja nähdessänsä rakkaan Jumalansa mielistyvän siihen, saattavat omata rauhan rauhattomuudessa ja ilon murheessakin.

2. Avioliiton päämäärä ja tarkotus.

Uskonoppi kuvailee avioliittoa toisin, kuin paavilaiset, lainoppineet, jotka sanovat: avioliitto on se, kun mies ja vaimo yhdistetään luonnon lain mukaisesti. Uskonoppi sanoo näin: avioliitto on se, kun mies ja vaimo yhdistetään niin, ettei niitä enää voida erottaa, eikä ainoastaan luonnon lain, vaan myös Jumalan tahdon, mielen ja suosion mukaisesti. Sillä Jumalan tahto ja säätämys ja mielisuosio peittää lihan himon valitettavan häpeällisyyden ja kääntää pois Jumalan vihan, joka sellaista syntiä ja himoa seuraa.

Avioliitto on se, kun mies ja vaimo arvokkaasti ja Jumalan käskystä yhdistetään, ja se on sitä varten asetettu, että siinä säädyssä Jumalaa <<<0033>>> avuksi huudettaisiin ja lapsia siitettäisiin ja kasvatettaisiin seurakunnallista ja maallista hallitusta toimittamaan.

Vaimo on tarpeellinen ei ainoastaan lisääntymiseksi, vaan myös seurakumppaniksi ja tueksi elämässä; sillä talous tarvitsee vaimojen palvelusta; sitte on vaimo, valitettavasti kyllä, myös tarpeellinen parannuskeinoksi syntiä vastaan. Sentähden tulee meidän katsella vaimossa näitä molempia, nimittäin kodin palvelusta ja parannusta, niinkuin Paavali 1. Kor. 7:2 sanoo: haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa. ja "magister sententarium" sanoo oikein, että avioliitto on paratiisi, asetettu ensin parannuskeinoksi, sitten palvelukseksi.

Paavi ei ymmärrä mitään muuta siitä, kuin että se on avioliittoa, kun kaksi juoksevat yhteen ja toinen sanoo toiselle: minä olen sinun ja sinä olet minun. Mutta hän ei ajattele Jumalan mielistyvän siihen, jolla avioväen tulee lohduttaa itseänsä ja kuinka miestä ja vaimoa neuvottakoon lihallista himoaan kohtuullisesti tyydyttämään ja kuinka heidän tulee lapsiaan ja palkollisiaan hallita. Hän ei myöskään ota huomioon Jumalan siunausta ja kuinka miehen tulee kärsiä vaimon heikkoutta ja kuinka heidän tulee kärsiä ja kestää sitä vaaraa ja vaivalloisuutta, <<<0034>>> joka lasten tähden kohtaa ja pahojen naapurien tuottamaa vääryyttä ja rasitusta. Hän katselee ainoastaan sitä halpaa lihallista yhtymistä, jota hän siteeksi kutsuu; mutta Jumalan lupauksesta ja järjestyksestähän ei ensinkään ota vaaria.

Avioliitto on asetettu kahdessa päätarkoituksessa. Ensimmäinen on se, että se olisi parannuskeino haureuden estämiseksi. Toinen ja varsinainen tarkoitus on se, että se olisi ihmiskunnan alku ja juuri, sekä että lapsia synnytettäisiin ja ihmiskunta lisääntyisi. Mutta pyhästä Raamatusta lisättäköön tähän vielä tämä päätarkotus, että lapset tulisivat kasvatetuiksi kurituksessa ja Herran pelossa, tullakseen soveliaiksi kirkolliseen ja maalliseen hallitukseen. Se tärkeä kohta tulee nyt jumalaapelkäävien tarkoin huomata ja muistaa, nimittäin että molemmat, miehen ja vaimon, on Jumala sitä varten luonut, että tulisivat yhdistetyiksi ja avioliitossa yhdessä eläisivät eivätkä erkanisi toisistaan. Tämä on samaa, kuin jos sanottaisiin: on Jumalan tahto, jonka kautta Hän tahtoo miestä ja vaimoa säädyllisesti yhdistetyiksi, että kasvattaisimme lapsia, jotka palvelisivat seurakuntaa ja Jumalaa. Jos tämän vahvana pidämme, niin voimme myös helpommin kärsiä ja voittaa kaiken vaivalloisuuden ja rasituksen, <<<0035>>> joka tässä viheliäisessä elämässä saattaa avioväkeä kohdata.

Parempi on naida kuin palaa. Epäilemättä jokainen, joka naimatonna ja armosta osatonna mielii puhtaasti ja siveästi elää, ymmärtää ja tietää, mitä tämä lause tarkoittaa. Sillä pyhä Paavali ei puhu salaisista asioista, vaan siitä sisällisestä kokemuksesta, jonka ne ovat julkilausuneet, jotka tahtovat elää naimattomina itsensä kieltävästi, omistamatta Jumalan armoa. Sillä hän sanoo suoraan kaikkein niitten palavan, jotka naimattomina siveästi elävät, eikä osota mitään muuta apukeinoa kuin avioliiton. Jos se nyt ei olisi niin tavallista taikka jos siihen olisi muuta neuvoa, eipä hän olisi naimiseen kehottanut; vaikka sitä saksankielellä kutsutaan salaiseksi kärsimiseksi, joka sananparsi ei kuitenkaan olisikaan niin tavallinen, jos se olisi oikein salainen kärsiminen.

Muutamat ovat luulleet, että vaikka vaimo olisi itse viisaus, ei kuitenkaan pitäisi naitaman. Eräs roomalainen valtiomies tahtoi kerran kehottaa nuorukaisia ottamaan itselleen vaimoja, sillä kaupunki tarvitsi paljon väkeä jokapäiväisen sodan tähden; silloin lausui hän muun muassa nämä sanat: rakkaat nuorukaiset, jos voisimme elää ilman vaimoja, olisimme tottakin suuresta <<<0036>>> kiusauksesta vapaat; mutta kun ei ilman niitä voida elää, niin ottakaa itsellenne vaimoja.

3. Oikea käsitys avioliitosta.

Koska tekopyhät eli ulkokullatut ja raa`at ihmiset maailmassa ovat syrjäyttäneet avion ja joko pitävät sen epäpyhänä ja halveksittavana taikka kovana ja orjallisena elämänä, on tarpeellista Jumalan sanasta tuoda esiin oikea käsitys siitä ja tuollaisia vääriä ajatuksia vastaan opettaa, mitä Jumala aviosta sanoo, jotta nuoret ensinnäkin oppisivat, minä avioliittoa on pidettävä, ja sitte myöskin tietäisivät, kuinka heidän siinä tulee käyttäytyä; ettei siis vain seisahduttaisi siihen, mitä maailma hullujen pyhiensä (munkkien, nunnien) kanssa siitä sanoo ja päättää, vaan siihen, mitä Jumala siitä sanoo. Vaikka nyt Raamattu on täynnä lauseita, joissa aviota ihanasti ylistetään, tahdomme tällä kertaa pitäytyä tähän lauseeseen Heprealaiskirjeen 13 luvussa (Hepr. 13.): Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken ja aviovuode saastuttamattomana. Tämä lause on aivan lyhyt, joka paitsi sitä, että se ihanasti puhuu avioliitosta ja ankarasti uhkaa niitä, jotka aviosäätyä halveksivat, myös saattaa minua ajattelemaan, minkä tähden Jumala tahtoo tätä säätyä niin kunniassa <<<0037>>> pidetyksi, jota kuitenkin muutoin, kuten olemme kuulleet, maailmassa tavallisesti ylenkatsotaan ja kartetaan. Tämän lauseen tarkoitus on tämä: koska avioliitto on kunniallinen, kaunis ja ihana Jumalan edessä, tulee kaikkien jotka siinä ovat, kunnioittaa ja pitää elämäänsä kalliina, jalona ja ihanana kaunistuksena, näyttäköön se maailman edessä miltä hyvänsä, ja sanokoon maailma siitä mitä tahansa. Niinkuin nyt jokainen tästä lauseesta näkee, kuuluu Jumalan päätös avioliitosta peräti toisin kuin mitä maailma siitä ajattelee.

Meidän tulee totella Jumalan käskyä ja tunnustaa vaimomme Jumalan rakennukseksi, joitten kautta ei ainoastaan koti rakennu lasten kasvatuksella ja muilla taloudessa tarpeellisilla palveluksilla ja avulla, vaan joitten kautta miehet rakentuvat, joille vaimot ovat ikään kuin pesänä ja asuntona, johon he itsensä sitovat ja joissa he halullisesti asuvat. Sentähden tulee meidän erittäin panna mieleemme 1. Moos. 2:22, ei ainoastaan himojen ja halujen väärinkäytöstä vastaan, vaan myös sitä varten, että sillä voidaan vahvistaa ja puolustaa avioliittoa sitä jumalatonta solvaamista ja häväistystä vastaan, jolla paavikunta on sitä vääristellyt ja halventanut. Sillä eikö se ole jotakin suurta, että Jumala ihmisen viattomuudenkin tilassa <<<0038>>> on avion säätänyt ja asettanut? Mutta nyt tarvitsemme sellaista järjestystä ja asetusta sitä enemmän, mitä enemmän tämä liha synnin kautta on heikontunut ja turmeltu. Sentähden pysyy kaikkea perkeleen oppia vastaan lujana tämä lohdutus, nimittäin että avioliitto on Jumalalta.

Avioliitto ei ole mitään uutta eikä tavatonta, vaan sitä ovat pakanatkin, järjen päätelmän mukaan, hyvänä pitäneet ja ylistäneet. Mutta kuka on milloinkaan pitänyt eli katsellut tätä säätyä Jumalan säätämänä, siunauksena kirouksessa ja siveytenä haureudessa?

Sisällinen ja ulkonainen vaikeus on ihmiselle liiaksi. Jos eivät ihmiset sisällisesti tunne säätynsä kelpaavan Jumalalle, on siinä jo vaikeutta. Jos sitte etsivät siinä ulkonaista huvitusta, pettyvät he, ja toinen vaikeus seuraa toista.

4. Avioliiton arvo.

Avioliitosta on puhuttava ja ajateltava kunnioituksella, koska me kaikki olemme alkuamme siitä, eikä se ole ainoastaan yhteiskunnan, vaan myös seurakunnan ja Kristuksen valtakunnan taimilava ja istutus maailmanloppuun asti.

Avioliiton hedelmät ovat ihmiskunnan lisääntyminen <<<0039>>> ja rakentaminen, jota pakanainkin kirjat suuresti ja ihanasti ylistävät. Sillä vaikka maailma ei voi ymmärtää semmoisia ajatuksia, joiden kanssa Aabrahamin (1. Moos. 16:1) täytyi taistella, ylistää ja kiittää se kuitenkin aviosäätyä ja herjaa säädytöntä himoa ja haureutta. Ja kunnialliset ihmiset ovat sitä mieltä, että he mieluummin soisivat lastensa antautuvan kunnialliseen avioelämään kuin haureuteen ja irstaisuuteen. Järkikin hyvin ymmärtää ensinnäkin sen kunnian ja kunniallisuuden, mikä on säädyllisessä miehen ja vaimon yhtymisessä; ja sitten sen täytyy myös myöntää, että siitä on suuri hyöty; sillä se näkee, että tästä säädystä niinkuin lähteestä, vuotaa maallinen ja perhehallitus, joidenka kumpaisenkin täytyisi hävitä ja raueta, jollei mitään varsinaista ja vakituista avioliittoa olisi.

Me näemme myös Jumalan tahdon ja sanan, nimittäin sen hengellisen kruunun, jolla Jumala on kaunistanut avioliiton. Hän siunasi heitä ja sanoi: kasvakaa ja lisääntykää! Tämä on se kultainen kruunu, jota kaikki hurskaat, Jumalaa pelkäävät aviopuolisot kantavat päässään. Sentähden tulee meidän pyrkiä siihen, että ymmärtäisimme etujamme, jotka ovat oikeita etuja; näin tulee sitte erämaasta paratiisi, että me ainakin edes voimme kärsiä ja voittaa <<<0040>>> kaikki vahingot ja onnettomuudet, jotka meitä saattavat kohdata.

Avioliiton kunnian ja kunniallisuuden tulee kehottaa meitä varovasti, siveästi ja kristillisesti tästä säädystä puhumaan ja opettamaan; sillä eihän se ole mitään halpaa, vaan tärkeintä ja suurinta koko maailmassa; sillä kaikki mitä ihmisellä on, ja koko ihmiskunta johtaa alkunsa siitä, eikä koko tässä elämässä ole mitään lohdullisempaa eikä ihanampaa. Sentähden tulee puhua siitä suurella jumalanpelolla ja painavin ja lujin perustuksin, todistuksin ja syin; sillä tämä sääty on valitettavasti muutoin kyllä saastutettu lihan himolla ja häpeällisellä haureudella.

Onnelliset ja iloiset avioliitot ovat sangen harvinaisia. Sillä ihmiset eivät erota Jumalan työtä perisynnistä. Mutta pyhä Raamattu kiittää ja ylistää avioliittoa oikein ja aivan suuresti ja osottaa, miten se on perhe- ja maallisen hallituksen, ja sitä paitsi myös seurakunnan, alku ja lähde. Seurakunnassa etsitään Jumalan kunniaa, maallisessa hallituksessa rauhaa, huonehallituksessa tarkoitetaan lasten kasvatusta. Kaikkiin näihin nähden on avioliitossa aivan paljon hyviä töitä ja hedelmiä. Niin, pakanatkin ovat aviosäätyä ylistäneet ja tahtoneet, että nuorisoa siihen vaadittaisiin.

<<<0041>>>

Naimisiin meno ei ole häpeällistä eikä kunniatonta, vaan on se jotakin kunniallista ja pyhää. Neito älköön hävetkö astua vanhempainsa eteen pyytämään, että antaisivat hänelle hurskaan, kunniallisen nuorukaisen avioksi, ja vanhempia on, Jumalan kiitos! nyt myös oikein neuvottu, että he halulla ja mieluisasti neuvovat ja auttavat lapsiaan.

Avioliitto on pyhä, kiitettävä, hyvä ja hyödyllinen; sentähden tulee sitä syystä ylistää, niinkuin 128:s psalmi (Ps. 28.) tekee, vaikka kohta liha ja maailma ei voin ylistää sitä sen rasituksen tähden, joka sitä seuraa, vaan pitää naimattomuutta suuressa arvossa ja kiittää sitä. Mutta tämä ei ole Jumalan sanan seuraamista. Tavataan aivan paljon ihmisiä, joilla vastoin tahtoaan ja toivomustaan on paljon lapsia, ikäänkuin aviosääty olisi asetettu ainoastaan eläimellisen hekuman tähden, eikä sen suloisen, jalon työn tähden, jolla palvellaan Jumalaa ja ihmisiä, kun hoidetaan, kasvatetaan ja elätetään lapsia, jotka Jumala meille antaa. Semmoiset ihmiset eivät ymmärrä, mikä avioliitossa on suloisinta ja parasta. Mikä on kuitenkin jalompaa, kuin rakkaus lapsiin, erittäinkin kun se on pääasia Jumalan siunauksessa.

Tässä tarvitaan jälleen uskoa; sillä maailma ei pidä sitä siunauksena, että ihmisen täytyy <<<0042>>> käsillään itsensä elättää, että hänen täytyy kantaa ja kärsiä vaimona ja lasten tuomaa rasitusta, jota on paljon ja moninaista. Kaikkia näitä pitää maailma kirouksena ja onnettomuutena; mutta vahvistaakseen ja lohduttaakseen kristittyjen sydämiä, nimittää Pyhä Henki kaikkia näitä ihanalla, suloisella nimellä: siunaus, herättääkseen meitä oikein tuntemaan Jumalaa ja Hänen lahjojaan, ettemme suuttuisi, kuten maailma tavallisesti tekee. Sentähden on tarkoin huomioon ottaminen, että Hän kutsuu tätä säätyä, joka järjen mukaan on niin viheliäinen ja vaivalloinen, siunatuksi, kun sanoo: katso, näin tulee ihminen siunatuksi, ikäänkuin Hän sanoisi: mitä enempää tahdot? On todellakin Jumalan siunausta, että sinulla on vaimo, että sinulla on lapsia, että elätät itseäsi kättesi työllä; sentähden älä ensinkään pahene siitä, vaan pikemmin kiitä Jumalaa hänen siunauksestaan. Mutta kuinka vähän on niitä, jotka tämän uskovat! Ja vaikka muutamat sen uskovatkin, joutuvat he kuitenkin usein pois tästä uskostaan ja unohtavat tämän siunauksen, tulevat kärsimättömiksi, aivan kuin se olisi kirousta ja onnettomuutta. Sentähden olisi toivottavaa, että tämä pyhän Hengen sana korkeimpana lohdutuksena aina olisi kaikkien kristittyjen silmien ja korvien edessä. Sillä mistä selkeämmin näkyy, että avioväen <<<0043>>> elämä kelpaa Jumalalle, kuin siitä, että koko heidän elämänsä on Jumalan siunausta? Tapahtuu kyllä, että he usein tekevät syntiä ollessaan kärsimättömiä lastensa ja palkollistensa tähden ja vihatessa naapurejaan vastaan. Mutta tässä heikkoudessa ei voi kaikki olla niin puhdasta ja täydellistä, ettei kodissa ja kodin ulkopuolella ilmaantuisi paljon vikoja ja virheitä. Mutta kristittyjen jokapäiväinen rukous hävittää nämä heikkouden synnit, ja kristillisten aviopuolisojen on aina pitäminen kiinni tästä lohdutuksesta, että tietävät ja ovat vakuutetut siitä, että nauttivat Jumalan siunausta ja ovat säädyssä, joka on Jumalan siunaama. Mitä hartaampi ja vahvempi tämä usko on, sitä enemmän on siinä rauhaa. Mutta meidän ei tule ainoastaan sanoilla muille ihmisille ylistää ja kiittää tätä säätyä, vaan jokaisen, joka on avioliitossa, tulee tehdä sitä itseksensä ja itsessänsä, että olemme kärsivälliset, kun köyhyys, sairaus taikka muu vaivalloisuus kotioloissa saavuttaa meidät, ja että tyydymme siihen runsaaseen lohdutukseen, että Jumala kutsuu tätä säätyä siunatuksi.

Avioliitto on kaikkein pyhin sääty. Muutamia säätyjä on petollisesti ja väärin kutsuttu hengellisiksi säädyiksi ja aviosäätyä maalliseksi säädyksi. Mutta pitäisikin olla päinvastoin niin, että avioliittoa kutsuttaisiin oikeaksi hengelliseksi <<<0044>>> säädyksi, niinkuin se onkin, ja muita säätyjä pitäisi oikeastaan kutsuttaman maallisiksi säädyiksi niinkuin ovatkin. Sillä ne ovat varmimmin varatut tämän elämän tarpeilla, heillä on määrätyt tulot, ruoka, vaatteet, huoneet ja kaikkea muuta mitä ylellisimmin, muiden työllä ja huolella ansaittuina ja heille annettuina, niin etteivät ensinkään ole eivätkä tahdokkaan olla missään vaarassa. Lyhyesti: uskolla ei ole semmoisissa säädyissä mitään sijaa eikä tilaa, ei mitään aikaa, ei työtä eikä harjotusta. Sillä he kaikessa rauhassa vaalivat kultaansa ja aarteitansa. Mutta jos otat vaimon ja joudut naimisiin, on ensimmäinen kysymys tämä: millä nyt elätät itsesi, vaimosi ja lapsesi? Ja tätä kestää koko elinaikasi. Siispä on avioliitto sen luontoinen, että se opettaa ja ajaa katsomaan Jumalan käteen ja armoon ja ikään kuin pakottaa uskomaan. Sillä näemmekin, että kun ei avioliitossa ole uskoa, se silloin on raskasta, viheliäistä oloa, täynnä murhetta ja ahdistusta ja vaivaa. Ja taas, mitä vähemmän uskoa tuolla kiitetyllä arvosäädyllä on, sitä paremmat päivät sillä on. Sillä heidän vatsansa on itsestään varattuna, heidän ei tarvitse katsoa Jumalan käsiin eikä toivoa Hänen hyvyyteensä. Sano siis minulle, mitä säätyä oikeastaan on kutsuttava hengelliseksi jollei sitä, jossa tarvitaan uskoa ja jolla on oma <<<0045>>> työnsä ja jokapäiväinen harjotus ja syy turvaamaan Jumalaan. Avioliitto vaatii, ajaa ja pakottaa ihmistä kaikkein sisimpään, korkeimpaan hengelliseen elämään, nimittäin uskoon, sillä ei ole uskoa korkeampaa sisällistä elämää; sillä usko riippuu yksin Jumalan sanassa ja on paljastettu kaikesta, mikä ei ole Jumalan sanaa. Sitten harjoittaa avioliitto ei ainoastaan sydäntä ja sisällistä oloa uskon kautta Jumalan edessä, vaan myös ruumista ulkonaisissa töissä, niin että avioliitto näin vaatii molempia, uskoa ja töitä, auttaa, elättää ja hallitsee ruumista ja sielua.

Mies ja vaimo olkoot millaisia hyvänsä sekä ulkonaisesti että sisäisesti, ovat he kuitenkin kaunistetut sillä ihanalla kaunistuksella, jota kutsutaan Jumalan sanaksi, joka heidät on avioelämään luonut ja yhdistänyt ja siunannut. Tämä on se side, joka heidät yhdistää, etteivät juoksisi pois toistensa luota, vaan Jumalan käskystä pysyisivät toinen toisensa luona. Avioliitto on siis suljettu Jumalan sanaan ja sen kautta pyhitetty ja puhdas, ettei sitä soimattaisi lihalliseksi eikä syntiseksi. Mutta kun sitä tahdotaan katsella ainoastaan ulkomuodon mukaan, niin voisi sitä luontokappalekin tehdä, sillä sekin olisi niin viisas, ettei se siinä näkisi mitään pyhää. Mutta joka katselee Jumalan sanaa, jonka kautta se on asetettu ja vahvistettu, ei ole antava moisten <<<0046>>> unien ja Raamatun väärän selittämisen eksyttää itseään. Sillä sana on ihanasti opettava häntä, ettei se itsessään voi olla mikään hylättävä sääty, vaan Jumalalle otollinen ja pyhä, jos sitä vain oikein käytetään .

Jumala kunnioittaa ja ylistää avioliittoa ihanasti siten, että käskyllään vahvistaa ja varjelee sen. Sentähden tahtoo Hän meitäkin sitä kunnioittamaan, pitämään ja käyttämään jumalallisena, autuaallisena säätynä, koska Hän ennen kaikkia muita on sen asettanut, ja sentähden erittäin luonut miehen ja vaimon, ei irstaisuuteen, vaan että olisivat yhdessä, siittäisivät lapsia, elättäisivät ja kasvattaisivat heitä Jumalan kunniaksi. Sentähden on Jumala sen myös muitten säätyjen rinnalla runsaimmasti siunannut, ja sitäpaitsi varustanut sen kaikella, mitä maailmassa on, että se tulisi hyvin ja runsaasti varatuksi; avioelämä ei niin muodoin ole mitään leikintekoa eikä turhanpäiväistä, vaan jotakin jaloa ja jumalallista todentekoa.

Avioliitto ei ole tehty vain muiden säätyjen vertaiseksi, vaan se on niiden edellä ja yli, olkoot he keisareita, ruhtinaita, piispoja taikka mitä hyvänsä. Sillä se ei ole mikään erityinen, vaan yleisin, ihanin sääty, joka käy ja ulottuu kautta koko kristikunnan, niin kautta koko maailmankin.

Sitten tulee sinun myös tietää, ettei avioliitto <<<0047>>> ole vain kunniallinen, vaan myös tarpeellinen, ja että Jumala on vakavasti käskenyt miehet ja vaimot, jotka sitä varten ovat luodut, yleisesti kaikissa säädyissä elämään siitä. Sillä missä luonto on senkaltainen, kuin miksi Jumala sen on valmistanut, ei voida millään muotoa avioliiton ulkopuolella puhtaana pysyä; sillä liha ja veri pysyy lihana ja verenä ja luonnollista taipumusta ja kiihotusta ei voida hillitä eikä estää, niinkuin jokainen kokee ja tuntee. Jotta nyt voitaisiin helpommin haureutta karttaa, on Jumala asettanut avioliiton, että jokaisella olisi määrätty osansa ja jokainen tyytyisi siihen, vaikka siihen vielä vaaditaan Jumalan armo, että sydänkin olisi puhdas. Tästä näet, miten paavit, papit, munkit, nunnat ponnistelevat Jumalan järjestystä ja käskyä vastaan, kun katsovat ylen avioliiton ja kieltävät siihen menemästä, ja luulevat voivansa ja lupaavat elää iankaikkisesti puhtaassa naimattomuudessa ja sitä paitsi pettävät yksinkertaisia valheellisilla sanoilla ja ulkokullaisella muodolla. Sillä ei kenelläkään ole niin vähä halua ja rakkautta puhtauteen, kuin juuri niillä, jotka suuresta pyhyydestä karttavat avioliittoa ja joko julkisesti ja häpeämättä viettävät haureellista elämää taikka salaa harjoittavat sitä vielä pahemmin, ettei sitä julkea sanoa, niinkuin valitettavasti <<<0048>>> liiankin usein on saatu havaita. Ja vaikka kohta pidättävät itsensä työstä, ovat he kuitenkin sydämissään täynnä haureellisia ajatuksia ja pahaa himoa, niin että heissä on iankaikkinen palaminen ja salainen himo, joka avioelämässä voidaan välttää.

Pyhästä avioliitosta on paljon saarnattava; sillä se on vanhin kaikista säädyistä maailmassa; niin, kaikki muut tulevat siitä.

Jumala on myös avioliiton tähden antanut neljännen käskyn ja asettamalla sen ensimäiseksi edellisen taulun jälkeen todistanut tahtovansa avioliittoa korkeassa arvossa pidetyksi ja kunnioitetuksi, kun sanoo: "sinun pitää kunnioittaman isää ja äitiä".

Avioelämä ei ole perkeleen mieleen.

Joka aviovaimon osaa, hän löytää hyvän kappaleen ja saa mielisuosion Herralta. Sananl. 18:22. Mikä on se hyvä kappale ja mielisuosio? Sitä tahdomme katsella. Maailma sanoo aviosta: Lyhyt ilo ja pitkällinen vaiva. Mutta anna sen puhua mitä tahtoo; mitä Jumala luo ja tahtoo, sitä maailma pitää pilkkanaan. Luulen sen parhaiten huomaavan omassatunnossaan, mitä huvitusta ja iloa sillä avioliiton ulkopuolella lienee. Aivan toista on olla aviopuolisona ja tuntea avioelämän arvo. Joka tosin on aviopuolisona, mutta ei tunne avioelämän <<<0049>>> oikeata arvoa, hän ei milloinkaan voi elää siinä ilman mielikarvautta, vaivaa ja valitusta; hänen täytyy valittaa ja häväistä, niinkuin pakanat ja järjettömät sokeat ihmiset. mutta joka tuntee sen arvon, hänellä on siinä huvitusta, rakkautta ja iloa lakkaamatta. Mutta ne panevat sille oikean arvon, jotka vahvasti uskovat itse Jumalan asettaneen avion, yhdistäneen miehen ja vaimon ja määränneen heidän lapsia siittämään ja kasvattamaan. Sillä heillä on Jumalan sana, niin että ovat vakuutetut siitä, että Hän ei valhettele (1. Moos. 1:31). Sentähden ovat myös vakuutettuja siitä, että tämä sääty itsessään, kaikkine menoineen, töineen, kärsimisineen ja mitä muuta siihen kuuluu, kelpaa Hänelle. Sano siis minulle: kuinka sydämellä voi olla suurempaa onnea, rauhaa ja iloa muussa, kuin Jumalassa, ollessansa vakuutettu säätynsä, monensa ja työnsä kelpaavan Jumalalle? Katso, tämä on aviovaimon löytämistä! Monella on aviovaimo, mutta harvat löytävät aviovaimon. Minkätähden? He ovat sokeita, eivät voi havaita sen olevan Jumalan työtä ja kelpaavan Jumalalle, että he vaimon kanssa elävät ja toimivat. Jos he sen ymmärtäisivät, ei olisi mikään vaimo heistä niin ilkeä, niin paha, niin pahantapainen, ettei heillä olisi sydämen iloa hänestä. Nähdessään <<<0050>>> sen kelpaavan Jumalallensa, voisi heillä olla rauha rauhattomuudessa ja huvitus kaikessa mielikarvaudessa, ilo kaikessa murheessa, niinkuin marttyyreillä kärsimisessä.

Katso, kun tuo älykäs portto - luonnollinen järki (jota pakanat ovat seuranneet, tahtoessaan olla kaikkein älykkäimpiä) - katselee avioelämää, rypistää se nenäänsä ja sanoo: "Oi, pitäisikö minun lasta kiikuttaa, kapaloita pestä, vuoteita tehdä, löyhkää haistella, öitä valvoa, rupia ja rokkoja parannella, ja vielä vaimoa hoitaa, elättää ja työtä tehdä, murehtia siitä, murehtia tätä, tehdä sitä, tehdä tätä, kärsiä sitä ja kärsiä tätä, ja mitä muuta mielipahaa ja vaivaa avioliitossa täytyy oppia kärsimään; voi, pitäisikö minun olla niin sidottu? Voi sinua onneton miesparka, oletko sinä ottanut vaimon? Voi, sitä viheliäisyyttä ja ikävyyttä! Parempi on pysyä vapaana ja viettää levollista elämää murheetonna; minä rupean munkiksi, nunnaksi." - Mutta mitä sanoo tähän kristillinen usko? Se avaa silmänsä ja katselee kaikkia näitä ikäviä, halveksittuja töitä hengessä, ja huomaa niiden kaikkien olevan Jumalan mielisuosion kuten kalliin kullan ja jalokivien kaunistamia, ja sanoo: Oi Jumala, koska olen vakuutettu siitä, että olet luonut minut mieheksi ja siittänyt minun ruumiistani lapsen, tiedän myös varmaan, <<<0051>>> että se todellakin sinulle kelpaa, ja tunnustan, etten ole mahdollinen lasta kiikuttamaan, enkä sen kapaloita pesemään, enkä sitä tahi sen äitiä hoitamaan. Miten olen minä ilman ansiota tullut siihen arvoon, että olen tullut vakuutetuksi palvelevani sinun luotuasi ja sinun otollisinta tahtoasi! Oi, kuinka mielelläni tahdon tätä tehdä, ja muutakin, vaikka se olisi vielä halvempaa ja halveksitumpaa! Nyt ei enää vilu eikä helle, ei vaiva eikä työ minua suututa, kun olen vakuutettu sen sinulle näin hyvin helpaavan. Samoin on vaimon toimissansa ajatteleminen, kun hän lastansa imettää, tuudittaa ja kylvettää tahi muuta palvelusta sille tekee ja kun hän muutenkin tekee työtä, auttaa miestänsä ja noudattaa hänen tahtoansa: nämä ovat aivan kultaisia, jaloja töitä. Näin lohdutettakoon ja vahvistettakoon myös vaimoa synnytysvaivoissa, eikä suinkaan pyhän Margaretan elämäkerralla eikä muilla naurettavilla ämmäin loruilla; vaan näin on sanottava: ajattele, Reetta kulta, että olet vaimo ja että tämä työ sinussa kelpaa Jumalalle. Ota ilolla lohdutusta Hänen tahdostaan ja suo Hänelle oikeutensa itseesi; anna tänne lapsi ja pane siihen kaikki voimasi; jos sinä kuolet, niin olkoon! Onnellinen sinä, sillä sinä kuolet jalossa työssä ja kuuliaisuudessa Jumalalle. Niin, jos et olisi <<<0052>>> vaimo, pitäisi sinun nyt ainoastaan tämän työn tähden toivoa, että olisit vaimo, ja niin katuvaisesti Jumalan työssä ja tahdossa hätää kärsiä ja kuolla. Sillä tässä on Jumalan sana, joka sinut on näin luonut ja tällaisen hädän sinuun istuttanut.

Avioliitossa on runsaasti hyviä töitä. Sillä varmaan on lasten isä ja äiti apostoli, piispa, kirkkopaimen, ilmottaessansa heille evankeliumia, niin ettei maan päällä ole mitään suurempaa, kalliimpaa lahjaa, kuin vanhempain lahja lapsilleen, kun heillä on hengellinen ja maallinen valta heihin. Joka opettaa evankeliumia toiselle, on tottakin hänen apostolinsa ja piispansa. Piispan hiipat ja sauvat ja suuret maat tekevät kyllä epäjumalia, mutta evankeliumin opettaminen tekee apostoleita ja piispoja.

Jumala on antanut ankaran käskyn avioliiton suojaksi, kuten se, jolla on ihana kasvi- tahi kukkatarha, jota hän rakastaa ja johon hän ei salli kenenkään mennä jotakin noukkimaan tahi vahinkoa tekemään, tekee aidan sen ympärille. Niinikään tekee Jumalakin sanoessaan kuudennessa käskyssä: älä tee huorin. Koska avioliitto on Hänen kaikkein rakkain kasvi ja kukkatarhansa, jossa ihanimmat ruusut ja kukat kasvavat, - nuo armaat ihmislapset, jotka ovat luodut Jumalan kuvan mukaan, josta kasvi- ja kukkaistarhasta <<<0053>>> ne tulevat ja jossa ne syntyvät, jonka kautta ihmiskunta pysyy voimassa, käskee Jumala, että avioliittoa on pidettävä kaikessa jumalisuudessa, siveydessä ja kunniallisuudessa, eikä ole sitä rikottava.

Hurskasta aviopuolisoa on Jumalalta rukoiltava. Moni sanoo: Oi, varjelkoon minua Jumala, pitäisikö minun anoman miestä tahi vaimoa; olisihan se häpeä. Mutta rakas poika ja tytär, sinun ei tarvitse pitää minäkään häpeänä anoa hurskasta aviopuolisoa. Sillä ethän pidä minäkään häpeänä rukoilla Jumalaa, että hän antaisi sinulle terveen käden tahi jalan. Nyt on hurskas aviopuoliso yhtä tarpeellinen, kuin terve käsi tahi jalka. Sillä ellei mies tahi vaimo ole oikein mielesi mukainen, on sinulla vähä hyviä päiviä ja hetkiä, ja soisit sen sijaan mieluummin, että kätesi tahi jalkasi olisi halvattu. Sitä ei myöskään ole pidettävä minään vehkeilynä tahi pilantekona, vaan jos mieli sen oikein onnistua, täytyy se alkaa Jumalan kanssa.

Naimisiin meneminen ei ole mitään pilantekoa eikä lasten leikkiä. Ne jotka ovat säätäneet, että morsian ja ylkä ovat kirkkoon vietävät, eivät tottakaan ole pitäneet sitä minäkään pilkkana, vaan täytenä toden tekona. Sillä epäilemättä he ovat sillä tahtoneet pyytää Jumalan siunausta ja seurakunnan esirukousta, <<<0054>>> eikä tehdä pilkkaa eli pakanain tavalla ilveillä.

Kristillisesti ja jumalisesti puhuaksemme on kaikkein korkeinta, että Jumalan sana on kirjoitettu vaimollesi ja miehellesi. Jos katselet vaimoasi ikäänkuin hän olisi ainoa, eikä olisi ketään muuta tässä maailmassa, ja jos katselet miestäsi ikäänkuin hän olisi ainoa eikä muuta ketään olisi maailmassa, niin eipä mikään kuningas, eipä aurinkokaan paistaisi eikä silmissäsi loistaisi ihanammin, kuin juuri vaimosi tahi miehesi. Sillä tässä on sinulla Jumalan sana, joka omistaa ja lahjottaa sinulle miehen tahi vaimon ja sanoo: mies on oleva sinun, vaimo on oleva sinun; se on niin minun mieleeni, että kaikilla enkeleillä ja luoduilla on ihastus ja ilo siitä. Sillä eipä ole mitään suurempaa aarretta, kuin Jumalan sana, jonka mukaan sinä katselet vaimoasi Jumalan lahjana.

Avioliitto on lähde, josta kaikki säädyt saavat alkunsa. Ja Jumala on näin erinomaisesti ne toisiinsa liittänyt: kuten avioliiton täytyy palvella kaikkia muita säätyjä (sillä jos ei avioväkeä olisi, ei voisi mikään hallitus eikä yhteiselämä voimissa pysyä), niin on jälleen kaikkien säätyjen palveltava yksin avioliittoa.

Avioliitossa pysytään Jumalan sanassa ja käskyssä; Hän tahtoo, että toinen sydämen mielihalulla <<<0055>>> palvelisi toista. Sellaista tapahtuu aviosäädyssä lakkaamatta. Jos lapsi on sairas, ovat vanhemmat edeltäpäin sairaat ja murheelliset. Jos mies on sairas, on vaimo hänen tähtensä juuri niin murheissansa, kuin jos se olisi hänen oma onnettomuutensa tahi sairautensa. Silloin ilmenee ahkeruus, huolenpito, uskollisuus ja rakkaus vilpittömimmällä tavalla kaikesta sydämestä, eikä mikään tule heille raskaaksi, niin, he ikävöivät saada neuvoa, auttaa, parantaa toinen toistaan ja estä onnettomuutta. Toisaalta, kun synnytysvaivoissa taikka muussa heidän taikka lasten vaarassa ja hädässä käy onnellisesti, silloin on sydämellinen, puhdas ja täydellinen ilo; ei kenenkään käy hyvin, ilman että toinenkin sydämestänsä iloitsisi siitä ja soisi hänelle vielä enemmänkin. Kukapa nyt tahtoo kieltää, etteikö siinä ole aivan hyviä rakkauden töitä, missä sydämet näin hyvin yhtyvät ilossa ja murheessa? Sitä vastoin ei kelpaa rakkaus eikä kärsiminen aviottomassa elämässä Jumalalle, vaikka se itsessäänkin on huonoa rakkautta, se kun joka hetki vähäisenkin sanan tähden, taikka kun toinen vaan karsaasti katsoo toiseen, katoaa ja murtuu. Nämä avioliiton hyvät työt pysyvät perheessä avioväen ja heidän lastensa kesken. Sitten seuraavat vasta oikeat hyvät työt, kun tästä säädystä, niinkuin lähteestä, tulee kaikellaisia <<<0056>>> henkilöitä, joiden kautta maita ja kansoja hallitaan ja suojellaan, seurakunta varustetaan saarnaajilla ja kaikella mitä tarvitaan, niin, kaikki virat maailmassa hoidetaan ja Herramme Jeesuksen valtakunta edistyy ja kasvaa. Sillä koska erittäin avioliiton piirissä lapset kasvatetaan jumalanpelkoon, kunniallisuuteen ja hyviin tapoihin, niin onpa tunnustettava, että avioliitto on kaikkien näitten hyveiden alkulähde. Jos nyt sen ohessa myös paljon irstasta roistoväkeä kasvaa, ei ole se aviosäädyn, vaan pahojen, jumalattomien ihmisten syy, jotka eivät oikein siinä käyttäydy. Sillä joka Jumalan nimessä alkaa, hän on myös lasten kasvatuksessa ja kaikessa muussa menestyvä ja edistyvä.

Mutta kun väitetään, että avioelämässä on moninaista murhetta, vaaraa, huolta ja rasitusta, joista aviosäädyn ulkopuolella ollaan vapaita, kun kullakin on vaan oma ruumiinsa holhottavana, voi siihen olla jotakin syytä; kuitenkaan älköön tämä syy pelottako ketään kristittyä avioelämästä. Sillä ensiksikin, vaikka et menekkään naimisiin, sinä silti et pääse varsin vapaaksi; sinun on kuitenkin kärsittävä kaikellaista ja antauduttava kaikellaisiin vaaroihin, kun sinulle tapahtuu välistä vahinkoa ruumiin ja hengen puolesta, välistä kunnian ja tavaran puolesta; ja käy sellainen kärsiminen sinulle raskaammaksi <<<0057>>> ollessasi avioliiton ulkopuolella ja yksinäsi, niinkuin Raamattu sanoo Saarn. 4:10: Voi yksinäistä, jos hän lankee, niin ei ole toista saapuvilla häntä auttamassa. Toiseksi: vaikka avioliitossa onkin enemmän vaaraa, huolta ja murhetta kuin muutoin, älköön sitä kuitenkaan sen vuoksi ylenkatsottako ja kartettako. Ja miksi? On meille hyödyllistä ja hyvää, niinpä sangen tarpeellistakin, että Jumala tulee tykömme ristin kanssa ja että me kaikin tavoin tulemme koetelluiksi. Sillä ilman koetusta ja ahdistusta olemme silminnähtävässä vaarassa: me tulemme suruttomiksi ja huolettomiksi Jumalan sanaan nähden, uupuneiksi ja hitaiksi rukoukseen ja muihin hyviin töihin. Kun nyt avioliitossa kohtaa kaikellaista hätää ja vaaraa, välistä vaimon, välistä lasten, välistä palkollisten, elatuksen ja muun suhteen, on se kristityille ikäänkuin koulu, jossa hyvin harjaantuvat, jotteivät ahdistuksessa ja vaivassa tule aroiksi ja alakuloisiksi, vaan avaavat sydämensä Jumalalle, rukoilevat ja pyytävät apua.

Anna tämänkin olla yhden sellaisen hyvän työn, johonka avioliitto aivan usein antaa aihetta. Sillä juuri sentähden, että siinä kohtaa paljon hätää ja kiusausta, aviopuolisot, jos he muutoin ovat jumalaapelkääviä ja oikeita kristityitä, kehottuvat rukoukseen, niin että rukoilevat <<<0058>>> täydellä todella, uskaltavat ja toivovat yksin Jumalan apuun ja armoon. Kun tämä toivo sitten täyttyy, ilmaantuu silloin myös muita hyviä, pyhiä töitä: Jumalaa kiitetään Hänen avustaan ja armostaan, Hänen hyvyyttään ylistetään ja muita ihmisiä kehotetaan siihen turvaamaan. Kaikki nämä ovat oikeata puhdasta jumalanpalvelusta ja kalliita hyviä töitä, joihin avioliitto joka päivä johtaa, niin ettei usko ja rukous ehdi taukoamaan, vaan niiden täytyy olla alituisessa harjotuksessa sentähden, että välistä on ilo, välistä murhe, välistä kaikki apu ja pelastus käsillä ja johtaa joko kiitokseen taikka rukoukseen.

Oi, rakas Herra Jumala! avioliitto ei ole mitään luonnollista, vaan Jumalan lahja, kaikkein viehättävin, suloisin, jopa puhtain elämä, jalompi kaikkea aviottomuutta ja yksinäisyyttä, kun hyvin onnistaa; mutta jos siinä ei ole onnea, on se helvetti. Sillä avioliitto on aivan autuaallinen sääty, jos siinä ovat nämä kolme, nimittäin uskollisuus, lapset sekä että sitä pidetään pyhänä ja jumalallisena säätynä.

5. Avioliiton hyöty ja siunaus.

Kaikkia avioliiton etuja ja menestystä kutsutaan siunaukseksi; sillä kaikkea, mitä perheenisännällä <<<0059>>> on kalua ja tavaraa, kutsuu raamattu tavallisesti yhdellä sanalla siunaukseksi. Jos ihmiset tämän tietäisivät ja uskoisivat, ei maailmassa niin paljo harjotettaisi ryöstämistä ja häpeällisiä elinkeinoja. Mutta suurin joukko elää aikansa ilman rukousta, sentähden ei olekaan siinä mitään siunausta. Ja niin suruttomina he antautuvat aviosäätyyn, voittavat ja kokoovat rahaa ja tavaraa ilman siunausta, jota he eivät kertaakaan elämässään ajattele.

Kuinka harvassa onkaan niitä talonpoikia ja kaupunkilaisia, joilla on Jumalan siunaus ja jotka nauttivat tavaroitaan muita vahingoittamatta ja heille häviötä tuottamatta! Kaikki ovat täynnä ilkeää voitonpyyntöä, ahneutta, haalimista ja nylkemistä.

Mutta jos tahdot Jumalan siunausta nauttien mennä avioliittoon, etsi kaikkein ensiksi Herralta neuvoa ja rukoile näin: Rakas Herra Jumala, anna minulle hurskas vaimo ja jokapäiväinen leipäni. Semmoiseen rukoukseen Jumala mielistyy ja vastaa siihen ja sanoo: Minä olen toimittanut sinulle miehen ja vaimon, miksi en sinua elättäisi? Katso sinä eteesi ja ainoastaan karta ryöstämistä ja varastamista, jolla tahdotaan rikastua lähimmäisen vahingoksi ja häviöksi. Ja sitä nyt kutsutaan avioliitoksi, kun mies ja vaimo ovat Jumalan yhdistämät <<<0060>>> hänen selvän tahtonsa mukaan ja kun aviopuolisot, jotka sen tietävät, kärsivät ja helposti voittavat kaiken vahingon ja onnettomuuden, joka voi heitä kohdata. Niin on siis ensimäinen ja korkein siunaus se, että tiedät Jumalan tahdon mukaisesti joutuneesi avioon ja että hätä on pakottanut sinua ottamaan vaimon, nimittäin että siten syntiä välttäisit. Mitä Jumala sitten sen ohessa sinulle antaa, niin nimitä sitä kaikkea oikealla nimellä ja sano: tämän pojan tahi tyttären on Herra minulle antanut: tämän pellon, niityn, tämän lehmän ja vuohen on Jumala minulle antanut, se on kaikki tyyni Jumalan siunausta. Tämä on sitten tottakin aivan ihana ja onnellinen avioliitto, jossa sekä pöytään että vuoteeseen on kirjoitettuna: Tässä on Jumalan armo, tahto ja Hänen armollinen mielisuosionsa. Nämä ovat avioliiton oikeita ja määräämättömiä aarteita ja rikkauksia.

Mitä pitäisi kenenkään mieluummin toivoa ja pyytää maan päällä, kuin autuaallista, hiljaista ja levollista avioliittoa, jossa mies ja vaimo rakastavat toinen toistaan ja sydämet ovat rakkaudessa toisiinsa liittyneet ja yksimieliset. Semmoista avioelämää ylistetään kaikkialla suurena ihmeenä. Kokemus opettaa valitettavasti, että monen avioliiton joukossa tuskin yksi on kiitettävä. Siitä on sitten seurannut, <<<0061>>> että moni tätä säätyä häpäisee, jonka tähden onkin monta, jotka kovin kammoavat sitä.

Avioliittoon menevälle sanoo psalmi: onnellinen sinä, sinä olet hyvässä tilassa, se on, sellaisessa asemassa, että teet työtä, että sinulla on monta kiusausta, että sinun täytyy kärsiä välistä sitä, välistä tätä vastusta; se ei ole ainoastaan minulle mieliksi, vaan on se sinullekin hyödyllistä ja hyvää, että liha tulisi sen kautta kuoletetuksi ja perisynti tukahutetuksi ja sinä avioliitossa, ikäänkuin koulussa, oppisit jalon viisauden, että kärsivällisesti kärsit Jumalan tahtoa, ja että sinulla on paljon syytä osottamaan rakkautta ja kärsivällisyyttä, jota sinulla yksinäisessä elämässä ei olisi.

Järki ja maailma luulee avioelämän ja talouden onnistuvan, niinkuin he aikovat, ja tahtovat auttaa asiaa omalla valinnallaan ja toiminnallaan, aivan kuin olisi se heidän työllään toimeen saatavissa. Siihen sanoo Salomo: ei, ja vetää meitä Jumalan tykö ja opettaa meitä oikealla uskolla näitä kaikkia Jumalalta rukoilemaan ja odottamaan. Ja tämän kokemuskin todeksi osottaa. Usein menee naimisiin kaksi, joilla tuskin on paitaa ylleen pukeakseen, ja he elättävät itsensä kuitenkin hiljaisuudessa niin hyvin, että on ilahuttavaa. Toisaalta tuovat taas muutamat paljon tavaraa kokoon, ja se kuluu kuitenkin <<<0062>>> heidän käsissään, että tuskin toimeen tulevat. Kaksi menee yhteen suuresta rakkaudesta, ja kaikki käy heidän toivomuksensa mukaan ja hyvin, eikä heillä ole ainoatakaan hyvää päivää keskenään. Muutamat ovat suuresti huolissaan ja tuskissaan sentähden, että mielellänsä tahtoisivat saada lapsia, eivätkä saa. Toiset, jotka eivät sitä ajattele, saavat lapsia huoneen täydeltä. Samoin haluavat muutamat hiljakseen pitää taloutta palkollisten kanssa, ja sattuu niin, että kaikellainen onnettomuus on käsillä. Ja niin edespäin tapahtuu ihmeellisesti maailmassa.

Niiden, jotka ovat avioliitossa, tulee olla iloissaan ja turvallisella mielin ja kiittää Jumalaa, että ovat sellaisessa säädyssä, jonka Jumala on säätänyt ja siunannut, siinä lujassa toivossa ja uskalluksessa, että Jumala on järjestystään ja siunaustaan valvova, vaikka se perkelettä suututtaakin.

Haureellinen ja irstas elämä, ei ainoastaan ole sangen häpeällistä, vaan myös kunniatonta elämää ja maksaa enemmän kuin avioelämä. Se kuluttaa ruumiin ja turmelee lihan ja veren, tavaran, kunnian ja ystävyyden.

Oi, tottakin on avioliitto jalo, suuri, autuaallinen sääty, jos sitä oikein käytetään. Oi, tottakin on avioliitto viheliäinen, pelättävä, vaarallinen sääty, jos sitä ei oikein käytetä. Joka <<<0063>>> näitä miettisi, siltä katoisi kyllä lihan himo ja hän ryhtyisi ehkä niin pian naimattomuuteen, kuin avioliittoonkin. Nuoriso pitää sen halpana, seuraa vain himojaan; mutta Jumala pitää sen aivan suuressa arvossa ja auttaa sitä, joka sitä oikein käyttää.

On suuri kunnia aviopuolisoille, että Kristus pitää heistä murheen, tahtoo siis olla heidän kanssaan häissä, se on, avioliitossa, lohduttaa heitä eikä antaa heidän nälkään tahi janoon kuolla, tahi häpeän alaisiksi joutua, vaan tahtoo toimittaa heille niin paljon, että tulevat ravituiksi; ja ennen kuin he kärsivät puutetta, tahtoo hän muuttaa heille veden viiniksi, se on, muuttaa murheen iloksi ja suloisuudeksi eikä millään muotoa hylätä heitä.

Jumala tahtoo niin siunata Herraa pelkäävien työn, että he katsellessaan huoneittensa loukkoja eivät löydä ainoatakaan tyhjänä.

Tosin ovat vanhat opettajat opettaneet, että avioliitto on kiitettävä sen hyödyn uskollisuuden ja rakkauden tähden. Mutta eikö tuo ruumiillinenkin hoito ole jotakin jaloa, että sitä voidaan ylistää avioliiton ensimäisenä avuna, niin että mies voi luottaa vaimoonsa ja turvallisesti uskoa hänelle ruumiinsa ja kaikki mitä hän täällä maan päällä omistaa, niin että se hänen hallussaan on yhtä hyvässä turvassa, kuin miehen <<<0064>>> omassa hoidossa? Tämän hyöty merkinnee myös jotakin.

Kunnialliset ja siveät ihmiset ovat sen luontoiset, että heitä huvittaa nähdä aviopuolisoiden elävän kunniallisuudessa ja yksimielisyydessä keskenänsä, kasvattavan lapsukaisiaan jumalanpelossa, noudattavan siveyttä ja kunniallisuutta, auttavan toinen toistaan hädässä ja olevan toinen toisellensa avullisia neuvolla ja työllä, ja millä vaan taitavat. Toisaalta kun avioliiton ulkopuolella eletään haureudessa, synnissä ja häpeässä, ei pidetä huolta lapsista eikä heitä pidetä kurissa, ja kun irstaita ihmisiä juoksee sinne tänne osoittamatta oikeaa keskinäistä rakkautta ja uskollisuutta, - semmoista aviotonta elämää pitävät kaikki järjelliset ihmiset luonnostaan pahana ja häpeällisenä.

Luther katseli lapsiaan ja sanoi: Oi, miten suuri, runsas ja jalo Jumalan siunaus on avioliitossa! Mikä ilo ihmiselle syntyy hänen jälkeisissään, jotka luetaan hänen lapsikseen hänen kuolemansakin jälkeen, kun hän jo makaa maatumassa! Tämäpä toki on suloisin ja suurin ilo.

"Kussa löydetään hyväntapainen vaimo? Hurskas, Jumalaa pelkääväinen vaimo on harvinainen lahja, paljoa kalliimpi kuin kalleimmat helmet; sillä hänen miehensä sydän uskaltaa häneen, uskoo hänelle kaikki. Eikä häneltä pidä elatusta <<<0065>>> puuttuman. Hän saattaa miehellensä iloa eikä murhetta; hän tekee kaikkena elinaikanansa hänelle hyvää eikä pahaa; hän harjottaa itsensä villoissa ja pellavissa ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä. Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa. Hän nousee jo yöllä ja antaa perheellensä ruokaa ja piioillensa heidän osansa. Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istuttaa viinipuita kättensä hedelmistä; hän hoitaa ja toimittaa ilolla, mitä hänen tulee hoitaa ja toimittaa. Mikä hänelle ei kuulu, sen hän jättää sikseen eikä pidä lukua siitä: Hän vyöttää kupeensa väkevyydellä ja vahvistaa käsivartensa, on reipas talossaan. Hän näkee askareensa hyödyllisiksi, estää vahinkoja ja katsoo, mikä on hyödyksi; hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä. Puutteessa on hänellä hätävaransa; hän ojentaa kätensä rukkiin ja tarttuu sormillansa kehrävarteen, tekee työtä mielellänsä ja ahkerasti. Hän kohottaa kätensä köyhille ja ojentaa kätensä tarvitseville. Ei hän pelkää lunta kodissaan: sillä hänen koko perheellään on kaksinkertaiset vaatteet. Hän pitää huoneensa hyvässä kunnossa, hyvin katettuna ja niin edespäin. Hän tekee itsellensä makuuvaatteita: valkea kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa. Hän pitää itsensä puhtaana ja vaatteensa siistinä, ei käy epäpuhtaana eikä likaisena. Hänen kaunistuksensa on se, <<<0066>>> että hän on puhdas ja ahkera. Hän avaa suunsa viisaudessa ja hänen tiellänsä on suloinen oppi, totuttaa lapsiaan kauniisti Jumalan sanaan ja kasvattaa heitä siinä. Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, eikä syö laiskuudessa leipäänsä; ei sekaannu muiden asioihin. Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi; hänen miehensä kiittää häntä, sanoen: moni tytär käyttäytyy kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkien. Suloisuus on petos ja kauneus on varjo, mutta Herraa pelkäävä vaimo on kiitettävä. Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkööt häntä porteissa" j.n.e. Näin puhuu Salomo sananlaskujensa viimeisessä luvussa 10 v. ja seur. Toimellinen vaimo puhuu taiten, niinkuin sopii, ja viisaasti, hänellä on suloinen, otollinen kieli eikä hän herjaa.

6. Avioliiton vaivat ja vastukset.

Kokemattomat ihmiset luulevat avioliittoa elämäksi, jossa ei ole mitään muuta, kuin paljasta huvia ja iloa; mutta sanomattoman paljon murhetta, onnettomuutta ja mielipahaa löydät todella siinä, ja tähän tarvitaan vahvaa ja kärsivällistä mieltä. Sen huoneessa, <<<0067>>> joka on aviomies, on välttämättä joku Haagar tahi Elieser, josta hänellä täytyy olla mielipahaa ja ikävyyttä.

Avioliitossa on paljon kovempia uskon, toivon, rakkauden , kärsivällisyyden ja avuksihuutamisen harjotuksia ja koetuksia, kuin kaikissa luostareissa voi ollakaan.

Avioliitossa on kahdellaista pahaa, jotka synti ja perkele ovat sille tuottaneet. Ensimäinen on synti ja luonnolliset virheet, toinen on kuolema. Tämä kahdenlainen paha on siinä määrässä koko luonnon nurjaksi tehnyt ja turmellut, ettei järki vaimossa näe mitään muuta kuin heikkoutta ja mielipahaa. Lisäksi tulevat sitten rangaistukset ja sairaudet ja sanomattoman paljon muuta viheliäisyyttä ja onnettomuutta, mikä kaikki pahentaa ihmisiä ja on syynä siihen, että ylhäiset ihmiset sitä vähemmän rohkenevat antautua avioliittoon, ikään kuin nämä kaksi kohtaa kuuluisivat ainoastaan vaimolle, vaikka meillä miehillä kuitenkin on paljon häpeällisempiä virheitä, niinkuin ylpeyttä, ahneutta ja muuta senkaltaisia törkeitä paheita, joilla me maallisessa hallituksessa ja myös seurakunnassa aikaansaamme rauhattomuutta ja levottomuutta. Niin, lisää tähän vielä rangaistukset ja kaikenlaiset sairaudet! Jos nämä nyt rinnakkain asetetaan ja verrataan toisiinsa ja niistä luettelo tehdään, niin tavataan <<<0068>>> miehissä paljon suurempia vikoja ja virheitä, kuin vaimoissa. Mutta meidän viheliäisyyttämme ja tyhmyyttämme on, ettemme voi tuntea emmekä nähdä, mikä hyvää on, vaan näemme ainoastaan, miten perkele on myrkyttänyt aistimme ja sielumme ja ruumiimme voimat, ja tuottanut meille pahaa, josta sitte on tullut niin paljo häväistystä, minkä esineeksi vaimo on joutunut enemmän kuin mies. Sentähden tulee meidän ahkeroida sitä, että vaikka perkele onkin niin paljon tätä jumalallista järjestystä pimittänyt ja arvottomaksi tehnyt, me sitä enemmän kiittäisimme, kunnioittaisimme, kaunistaisimme ja ylistäisimme siinä ilmenevää Jumalan tekoa, järjestystä ja kunniaa.

Jos meidän on kärsiminen viheliäisyyttä ja surkeutta, tulee meidän mieluummin kärsiä Jumalan kuin perkeleen kanssa. Jotka pakenevat avioliiton vaivalloisuutta, viettävät tosin hiljaista, iloista elämää; heillä on porttonsa, joiden he toisinaan antavat mennä menojaan vieläpä ajavat pois tyköänsä, toisinaan ottavat jälleen luoksensa, niinkuin tahtovat. Mutta millaiset omantunnon luulet sellaisilla ihmisillä olevan? Tottakin aivan pahan, ja mikä vielä kaikkein vaikeinta on, heidän täytyy kuitenkin kärsiä samaa, vieläpä enemmänkin vaivalloisuutta ja rasituksia, joilla portot heitä vaivaavat, vielä <<<0069>>> paljon sopimattomammalla tavalla, kuin aviovaimojen puolelta tapahtuisikaan. Näin on heillä kahdellainen rangaistus kärsittävänä, nimittäin yleinen rangaistus ja iankaikkinen rangaistus, jonka itse siihen lisäävät.

On monta, jotka eivät pidä siitä, että heidän vaimonsa ovat hedelmälliset ja synnyttävät paljon lapsia, vain siitä syystä, että lapsia on elättäminen ja kasvattaminen. Sillä he puhuvat tavallisesti näin: Miksi minä vaimoa ottaisin, kun olen köyhä ja kerjäläinen; minä tahdon mieluummin yksinäni kantaa köyhyyttäni enkä tehdä viheliäisyyttäni ja köyhyyttäni suuremmaksi. mutta ei ole oikein avioliittoa ja kohdun hedelmää tästä syyttää. Miksi et paljoa enemmän syytä uskomattomuuttasi, kun et uskalla Jumalan hyvyyteen? Kun et pane uskallustasi etkä toivoasi Herraan, niin et milloinkaan elämässäsi voi olla onnellinen.

Perkele ei vähemmän hätyytä avioliittoa, kuin seurakuntaa. Se nähdään hyvin siitä, että hyviä ja onnellisia avioliittoja ja sitä rakkautta, joka miehellä ja vaimolla tulee olla keskenänsä, ja sitäkin rakkautta, jota tulee osottaa lapsia ja naapureja kohtaan, on aivan harvakselta. Sillä avioliitto on orjantappuroiden ja ohdakkeitten piirittämä; tätä nuoret tosin eivät ensimmältä voi nähdä, kun he sokean rakkauden ja himon kiihottamina <<<0070>>> kevytmielisesti menevät avioliittoon; mutta sitten kun tuntevat ja kokevat vaivalloisuutta ja kaikellaisia vastuksia, katuvat he kauvan ja turhaan.

Niin monen ja suuren vaivalloisuuden ja vastuksen tähden, jotka avioliittoa seuraavat, ei ole pahoin tehty, jos joku valitsee ihanan ja reippaan vaimon, voidakseen sitä kauvemmin ja helpommin kärsiä ja kantaa tätä avioliiton sidettä ynnä kaikkia sen tuottamia vastuksia. Sillä ei ole ketään neuvottava valitsemaan ja ottamaan sellaista, joka kohta alussa ei kelpaa hänelle, ja sen lisäksi on paha ja häijysisuinen sekä ikäänsä nähden melkein voisi olla hänen äitinsä, koskapa perkele voi tehdä nekin eripuraisiksi ja erottaa toisistaan, jotka ovat aivan ihanat ja suuresti rakastavat toinen toistaan.

Me saksalaiset sanomme oikein, lapsista puhuessamme: Herra Jumala on suonut minulle lapsen. Vaikka nyt joka mies näin sanoo, on kuitenkin aivan harvassa niitä, jotka ihailevat taikka ymmärtävät sellaista siunausta. Sillä tämä siunaus on niin runsaan viheliäisyyden, ahdistuksen, hädän, vaivan ja työn peittämä ja pimittämä, ettei sitä taideta nähdä, käsittää eikä ymmärtää, niin että sitä pidetään enemmän kirouksena kuin siunauksena. Sillä välistä ovat <<<0071>>> lapset, välistä vaimo sairaita taikka tottelemattomia, välistä kuolevat vanhemmat ja jättävät köyhiä, viheliäisiä orpoja jälkeensä, ja on niin paljon viheliäisyyttä, että kirous näyttää meistä suuremmalta kuin siunaus. Sentähden käskee pyhä Raamattu meitä kääntämään silmämme pois sellaisesta viheliäisyydestä ja sydämen kivusta ja tahtoo, että katselisimme ja tutkistelisimme avioliittoa itsessään emmekä siinä löytyviä murheita; siten saamme havaita, että se on Jumalan siunausta. jos pidämme sen sinä, voimme sitten kantaa ja kärsiä kaikki vaivalloisuudet, joita avioliitossa on.

Saattaa tapahtua, ettei avioliitto toisinaan tule onnelliseksi niillekään, jotka Herra pelkäävät, vaan että saavat pahoja, turhamaisia vaimoja, taikka ettei heidän muutoin hyvin käy, kuten että heiltä pian kuolee hurskas vaimo, että saavat pahantapaisia lapsia taikka ovat hedelmättömiä, etteivät siitä lapsia. Jolla nyt on kristillinen sydän, niin että hän pelkää Jumalaa, se taitaa helposti voittaa tällaisen vaivalloisuuden ja ajattelee näin: katso, sinä olet saanut pahan vaimon, jonka kanssa ei kukaan muu voisi päivääkään rauhallisesti elää; mutta Jumala on antanut sinulle sen armon, että tiedät ja tunnet, että Jumala on luojasi ja isäsi, ja opit kärsivällisesti kestämään Hänen tahtoaan. Tällä armolla <<<0071>>> on onneton avioliitto hyvin palkittu. Sillä siitä ei ole ainoastaan se hyöty, että päästään vapaaksi avioliiton vaivalloisuudesta, vaan myös muista pahoista siteistä.

Avioliiton luontoon kuuluu, että miehen täytyy tehdä työtä ja käsillään elättää itseänsä niinkuin Jumala on määrännyt sanassaan, 1. Moos. 3:19: "otsasi hiessä pitää sinun syömän leipää". Silloin hänen täytyy olla valmis kärsimään sitä, ettei hänen työnsä menesty, että hän usein tulee suureen vahinkoon vaimon, lasten ja palkollisten puolesta; ja kuka taitaa kaiken otsan hien edeltäpäin arvata? Sentähden on ruumiillakin avioliitossa osansa työntekoon, murheenpitoon ja vaivaan nähden; ja kuitenkin on aina varma totuus, että tämä kaikki on Jumalalta ja kelpaa siis hyvin Jumalalle.

Aviopuolisoilla täytyy olla vaivaa lihassa. Tämä on se virsi, jota koko maailma laulaa, ja se valitus, jota kuullaan avioelämästä, ettei näet kenenkään hyväin päiväin tähden olisi naimisiin mentävä, että avioliitossa on paljon vaivaa ja pahoja päiviä, joista kaikista naimattomat ovat vapaat. Tähän kuuluu, että miehen pitää murheella elättämän itsensä kaikkina elinaikanansa. Tähän tulee onnettomuutta palkollisten puolelta, karjan ja tavaran vaara, vihdoin ihmisten kavaluus ja uskottomuus, joiden kanssa <<<0073>>> hänen täytyy elää ja oleskella. Sillä hänen täytyy nöyrtyä ja usein olla hiiskumatta sanaakaan ja kärsivällisesti kärsiä pahoja juonia sentähden, että hän on vaimoon sidottu, josta kaikesta hän pääsisi, jos olisi vapaa. - Samoin on vaimon vaivana, että hänen täytyy lapsia kantaa, kivulla niitä synnyttää, valvoa öitä, muuttaa tavallisen elämä järjestyksensä, kieltäytyä kaikesta hyvästä, jota hänen ei tarvitsisi tehdä, jos hän pysyisi neitona. Sillä kuinka hento ja heikko astia onkaan vaimo, niin että miehen täytyy kärsiä hänessä paljon, jos tahtovat pysyä yksimielisinä. Toisaalta on Jumala tehnyt vaimon miehelle alamaiseksi, että hänen täytyy mennä sinne ja olla siellä, mihin mies menee ja tahtoo. Jos siinä vielä on muuta vaivaa ja jos tahdot sitä tietää, niin ota vaimo. Mutta kaikki tämä ei ole syntistä eikä pahaa Jumalan edessä, vaan ainoastaan ajallista, ulkonaista vaivalloisuutta tässä elämässä, jota sen tulee miettiä, joka tahtoo ja aikoo avioliittoon mennä.

Meillä on vielä suuri, voimallinen vastaväite vastattavana. "Niin", sanovat he, "hyvä olisi mennä naimisiin, mutta kuinka voin elättää itseni? Minulla ei ole mitään; ota vaimo ja syö siitä j.n.e." Tämä on todellakin suurin este, joka enimmin estää avioliittoon menemästä sekä on <<<0074>>> syynä haureellisuuteen. Mutta mitä pitää minun sanoa? Se on uskottomuutta ja Jumalan hyvyyden ja totuuden epäilemistä. Sentähden ei olekaan mikään ihme, että missä sitä on, siinä myös seuraa huoruus ja kaikkinainen onnettomuus.

Pakanat turvaavat Jumalaan niin kauan, kuin tietävät etteivät tarvitse Häntä ja kuin heillä on varoja. Mutta joka tahtoo kristillisesti naimisiin mennä, hänen täytyy ensiksikin tyytyä siihen, että hänen säätynsä ja työnsä hyvin kelpaa Jumalalle, toiseksi siihen, että Jumala totisesti on elättävä hänet, jos hän vain tekee työtä ja toimii voimiensa mukaan, ja että vaikkei hän voi olla herrana eikä ruhtinaana, hän kuitenkin on palkollisena ja palvelijattarena.

Tämä sääty ei ole senvuoksi paha eikä ylenkatsottava, ettei siinä aina käy yhtäläisesti; eikä se taida niin puhtaana säilyä, kuin jos viattomat kyyhkyset olisivat siihen antautuneet. Sentähden sanotaankin aviopuolisoista, jotka sopivat toisilleen: Se on suloinen avioliitto; ikäänkuin tahdottaisiin sanoa: harvoin onnistaa niin hyvin.

Avioliiton ulkopuolella oleva luulee, että hän, jos hän joutuisi siihen, aina nauraisi ja olisi hyvällä mielellä, ei koskaan puhuisi mitään, joka pahoittaisi muita. Mutta se sinulta <<<0075>>> kyllä jää tekemättä. Sinä luulet sitä joksikin, joka tapahtuu sattumalta tahi omien ajatustesi hedelmäksi. Ei, se on Jumalan sääty ja järjestys, niin että se, joka menee avioliittoon, menee oikeaan luostariin, joka on täynnä kiusausta. Olkoon nyt vaimosi kuinka rikas, kuinka kaunis, kuinka ystävällinen hyvänsä, niin on sinulla kyllä tekemistä säilyttääksesi rakkautta ja ystävyyttä. Sillä ei ole se sinun vallassasi, ja sinulla on sitä paitsi voimallinen vihollinen, jonka nimi on perkele, joka sydämen halulla näkee, että talossa kirotaan ja pauhataan, tuolit, penkit ja pöydät paiskataan nurin ja että toisinaan tukasta vedetään ja korville lyödään. Tämä on perkeleen kanteleensoittoa, sille hän nauraa itsekseen; hänen tarkotuksensa on, ja sitä hän mielellään tahtoisi, ettei yksikään mies pysyisi vaimonsa luona eikä vaimo rakastaisi miestään. Sentähden ei sinun pidä katsella avioelämän ulkopuolta; sillä silloin näet sen olevan täynnä kiusausta ja murhetta, vaan Sanan mukaan, jolla se kaunistettu ja johon se on suljettu. Tämä sana on kyllä muuttava sinulle katkeran koiruohon medeksi ja murheen iloksi.

7. Avioliiton ylenkatse.

Me näemme, etteivät paavilaiset pidä lukua siitä, mitä on kirjoitettu: "Jumala loi ihmisen" <<<0076>>> j.n.e. Sillä he elävät niin ja antavat sellaisia lupauksia ja sitoumuksia, etteivät pidä itseään äiteinä eikä vaimoina. Niin eivät he myöskään pidä lukua siitä, että kuuluu: "Jumala toi Eevan Aadamin eteen" j.n.e. He eivät myöskään pidä lukua lupauksesta eikä siunauksesta, jonka Jumala sanoi: Hedelmöikää ja lisääntykää. Niin eivät he myöskään huoli kymmenistä käskyistä: "kunnioita isääsi ja äitiäsi". He eivät myös ajattele, mistä ovat tulleet, nimitäin, että ovat syntyneet miehen ja vaimon yhtymästä. He menevät kaikkein näiden ohitse, katsovat ylen ja hylkäävät kaikki nämä, ja vaativat pappejansa, munkkejansa ja nunniansa lupaamaan ikuista naimattomuutta, juuri kuin olisi avioelämä kirottua ja hylättävää. Ja pyhä raamattu on kuitenkin täynnä kertomuksia miehen ja vaimon yhtymisestä, niin että muutamat tästäkin syystä ovat estäneet ja kieltäneet nuoria munkkeja ja nunnia raamattua lukemasta. Niin ovat paavilaiset vaatineet ihmisiä valalla velvottautumaan naimattomuuteen, ja säätäneet seuroja, joissa elettäisiin naimatonna ja kokonaan kironneet avioelämän. Senpätähden on semmoisella jumalattomalla menolla ollut rangaistuksensa; sillä esimerkit osoittavat päivän selvästi, mitä hedelmiä saastaisesta aviottomasta säädystä on tullut, niinkuin heidän omissa muistiinpanoissaankin on semmoisia <<<0077>>> inhottavan synnin ja siveettömyyden esimerkkejä.

Mistä lieneekin Kristuksen vihollisten mieleen johtunut, että ovat sanoneet avioliittoa haureelliseksi säädyksi, ja niiden olevan hengellisiin virkoihin kaikkein kelvollisimpia, joilla ei ole vaimoja, koska raamattu 3. Moos. 11:44 sanoo: "Pyhittäkää itsenne, että tulisitte pyhiksi." Ovatko siis aviopuolisot saastaisia? Siis on Jumala saastaisuuden asettaja ja säätäjä, joka itse toi Aadamille Eevansa? Ja Aadam on sentähden muka tehnyt pahoin siinä, että hän antautui saastaisuuteen, koska hän viattomuutensa tilassa olisi voinut tulla toimeen ilman avioliittoa? Eikö nyt paavikuntaa senkaltaisen Jumalan pilkkaamisen tähden olisi syystä rangaistava, ei ainoastaan sentähden, että se saastuttaa itsensä huorintekijäin ja huorain paljoudella, vaan myös harjottaa muita hirveitä ja kauhistavia sodomalaisia syntejä, joilla se jo aikaa on ansainnut Sodoman ja Gomorran rangaistuksen?

Poikana ollessani tiesin, että avioliitto jumalattoman ja saastaisen aviottoman elämän tähden oli niin pahaan huutoon saatettu, etten luullut voivani ilman syntiä avioelämää edes ajatellakaan. Sillä kaikille ihmisille oli terotettu ja kaikki olivat myös siinä luulossa, että sen, joka mieli elää pyhässä ja Jumalalle otollisessa <<<0078>>> säädyssä, ei pitäisi tulla aviopuolisoksi, vaan elää avioliiton ulkopuolella ja luvata pysyä naimattomana, jonkatähden myös monta niistä, jotka olivat avioliitossa olleet, on vielä vaimojensa kuoltua munkiksi ruvennut. Sentähden olemme alottaneet aivan tarpeellista ja hyödyllistä työtä seurakunnassa, ja tehneet kaikki ne, jotka ovat olleet ahkeria kirkonkävijöitä, jälleen taipuvaisiksi avioliittoon, niin että aviosääty jälleen Jumalan sanan kautta tulee kunnioitetuksi ja, niinkuin kohtuullista on, ylistetyksi ja kiitetyksi; näin on päästy niin pitkälle, Jumalan kiitos, että jokainen pitää sitä hyvänä ja pyhänä, että mies elää yksimielisesti ja rauhallisesti vaimon kanssa, vaikka kohta hänellä on hedelmätön tahi jonkun muun virheen alainen vaimo.

Kun pakanat, jotka eivät mitään tiedä eivätkä ymmärrä Jumalasta ja Hänen töistään, näkevät kuoleman tuskan ja hädän synnyttämisessä, pahenevat he siitä siihen määrään, että päättävät, ettei viisaan miehen semmoisen surkeuden ja viheliäisyyden tähden tulisi ensinkään ottaa vaimoa. Sillä nainen tulee kovin nöyryytetyksi ja vaivatuksi, ja hänen täytyy kärsiä paljon raskaampaa ja kovempaa rangaistusta kuin miesten. Sillä mitä kärsii mies ruumiissaan vaimoon verraten? Mutta kun mies avioliiton kautta jossakin määrin tulee naisen kärsimisestä osalliseksi <<<0079>>> (sillä hurskas mies ei voi kivutta ja säälittä katsella vaimonsa surkeutta), on asia siksi muuttunut, että jumalattomat <<<0080>>> ihmiset usein mieluummin elävät huoruudessa, kuin tulevat aviomiehiksi.

Munkit, erakot y.m. inhoavat avioelämää sekä miehen ja vaimon keskinäistä yhteyttä, niin etteivät ainoastaan pidä sitä kunniattomana elämänä, vaan myös sanovat pyhien töiden ja harjotusten sen kautta estyvät; sentähden on paavi velvottanut ja käskenyt omiansa elämään naimattomina. Sitä paitsi on sellainen avioelämä niin yleistä maailmassa. Sentähden ei sillä ole mitään ulkonaista loistoa ja sitä halveksuvat erittäinkin ne, jotka tahtovat olla kaikkein pyhimpiä. Mutta sen sijaan olisi heidän pitänyt katsoa Häneen, joka on säätänyt maallisen ja perhehallituksen, ja jos paavi joukkoineen sen tekisi, osaisi hän kunniallisemmin ajatella ja puhua semmoisista töistä kummassakin suhteessa. Jumala loi miehen ja vaimon, niin myös Hän siunasi heitä. Tahdotko siis tätä pitää halpana? 1. Moos. 1:28.

Avioliiton todellisista, oikeista eduista ei maailma tiedä ensinkään mitään, vaan jos se näkeekin muutamia niistä, peittää se kuitenkin ne niillä vaivalloisuuksissa, joita avioliitossa on. Sentähden ei ole mikään ihme, että jumalattomat ihmiset siitä puhuessaan käyttävät muita sanoja, kuin Pyhä Henki tavallisesti käyttää. Sillä he seuraavat ainoastaan lihan mieltä eivätkä näe maallisessa eivätkä perhehallituksessa mitään muuta, kuin sitä, mitä on raskasta, kiusallista ja vaivalloista. Niin, niiden vähäisten vastusten tähden, joita tässä säädyssä on, eivät he näe niitä etuja, jotka ovat todellisia ja taivaallisia etuja näissä molemmissa säädyissä; ja näitä he eivät huomaa lihan vähäisen rasituksen tähden. Siitä johtuvat mielilauseet: Ei ole yhtään kaupunkia ilman vaimoja; sekä: vaimo on paha kapine, jota paitsi ei kuitenkaan voi toimeen tulla. Sentähden moni joko kokonaan karttaa avioliittoa, kuten epikurolaiset tekevät, taikka väärinkäyttää sitä ainoastaan hekumaksi. Näin kokonaan on ihminen perisynnin kautta hekuman, kunnian ja ajallisten tavarain himon pimittämä.

Houkkio on se, joka ottaa vaimon, sanoo maailma, ja se onkin totinen tosi. Moni korkeasti oppinut on myös arvellut, ettei viisaan miehen tulisi ottaa vaimoa, vaikka kohta hän olisi itse viisaus. Tuo onkin oikein ja hyvin puhuttu. Sillä jotka eivät usko elämää tämän elämän jälkeen olevan (niinkuin semmoiset ihmiset tekevätkin), ne tekevät sangen viisaasti tyytyessään vapaaseen haureuteen, eivätkä kiinnitä itseään avioelämän vaivalloisuuteen, jotta heillä tässä elämässä <<<0081>>> olisi muutamia pahoja päiviä vähemmän. Mutta toisaalta sanoo Henki sen viisaaksi mieheksi, joka ottaa vaimon. Tämä on myös totinen tosi. Ja totuus päättää myös, että viisaan miehen tulee ottaa vaimo, vaikka hän olisi itse hulluus. Tämä on myös oikein ja hyvin puhuttu. Sillä koska kristitty odottaa toista elämää tämän jälkeen, on oikein viisaasti tehty, että hänellä täällä on hyviä päiviä sitä vähemmän, jotta hänellä toisessa elämässä olisi paljaita hyviä päiviä iankaikkisesti. Sen on myös Jumala hyväksi nähnyt luodessaan ja yhdistäessään miehen ja vaimon. Siis puhutaan avioliitosta eri tavalla: ensiksi puhuvat siitä viisastelijat ja maailman viisaat, jotka ovat sokeita ja päähulluja Jumalan edessä; nämä pitävät avioliittoa liiallisena, tarpeettomana, inhimillisenä asiana, jonka voi siksensä jättää ja jota paitsi voi tulla toimeen yhtä hyvin kuin ilman liiallista vaatetta eli nuttua. Nämä täyttävät sitte maailman hulluilla ja häpäisevillä kirjoituksillansa ja huudoillansa avioliittoa vastaan ja kieltävät jokaista siihen menemästä, vaikka he kuitenkin itse hyvin tuntevat, sekä töillään kylliksi osoittavat, etteivät voi olla ilman vaimoja, niinkuin eivät ole luodutkaan mihinkään muuhun kuin aviossa elämään, ajelevat, ratustelevat ja rämpivät huorien kanssa päivät ja yöt. <<<0082>>>

Onhan parempi avioliitossa kärsiä pahoja päiviä syntiä tekemättä, kuin sen ulkopuolella synnissä nauttia hyviä päiviä. Mutta ei kukaan mielellään rohkene ottaa pahoja päiviä kärsiäksensä; sentähden karttaa jokainen avioliittoa. Sentähden sanotaan: rohkean täytyy olla sen miehen, joka ottaa vaimon. Niin todellakin rohkean, eikä kukaan tee niin hyvin kuin hurskas kristitty, joka uskossa vaeltaa ja joka pahoinakin päivinä voi olla tyytyväinen, ettei valita, vaikeroi eikä häpäise Jumalaa ja Hänen työtään, niinkuin hullut, sokeat viisastelija tekevät.

Jos Kristus olisi ollut saapuvilla jonkun mennessä munkiksi tahi nunnaksi, niin sitäpä vasta, Jumala paratkoon, olisi kerrottu kaikissa loukoissa ja saarnatuoleissa! Niin, sitä paitsi olisi se täytynyt kirjoittaa kaikkiin kirjoihin punaisella paineella ja kultaisilla kirjaimilla ja kaikkiin kirkkoihin maalata. Mutta kun on kirjoitettu, kuinka Kristus, Jumalan Poika, on häihin mennyt, sitä pidetään vähäarvoisena asiana ja työnä.

8. Väärinkäytöksiä avioliitossa.

Lihalliset ihmiset, jotka ovat ilman Pyhää Henkeä, näkevät avioliitossa vain haureutta ja riettautta. Himoissaan eivät näe lasten kasvatuksen suurta siunausta; sillä he eivät tunne eivätkä <<<0083>>> havaitse muuta mitään kuin ainoastaan häpeällisen lihallisuuden kiiman.

9. Synnit avioliitossa.

Perheellistä yhteiselämää ja kaikkea sitä viheliäisyyttä ja surkeutta, jota avioliitossa synnin tähden on lukemattoman paljon, nurjat ihmiset myös väärentävät ja häpäisevät, niin ettei ainoastaan semmoisia tavata, jotka pitävät naisten häpäisemistä ja avioliiton ylenkatsomista viisautena, vaan niitäkin, jotka hylkäävät ottamansa vaimot ja heittävät sikseen lastensa elättämisen. Nämä kaikki hävittävät pahuudellaan ja nurjalla käytöksellään tämän Jumalan rakennuksen ja ovat tottakin kauhistavaisia petoja luonnossa.

Kussa aviollinen velvollisuus ja kuri unhotetaan ja annetaan sijaa haureudelle ja riettaudelle, siinä katsoo myös kaikki järjestys, laki ja kunniallisuus. Mutta kun nämä ovat kadoksissa, ei jää mitään säädyllisyyttä jälelle, vaan siitä seuraa kaikellainen epäjärjestys ja eläimellinen ja hurja elämä.

10. Yhteys avioliitossa.

Adam sanoi: "Se pitää kutsuttaman miehiseksi" (vira, virago). Mutta tämä sana sisältää <<<0084>>> ihmeellisen ja suloisen kuvan avioliitosta. Sillä kaikki, mitä miehellä on, se on vaimonkin omaa, ja niinmuodoin heillä on yhteisenä ei ainoastaan heidän tavaransa, vaan myös lapset, elatus, ruoka, juoma, vuode, huone ja koti. Heillä on myös yksi mieli ja tahto toinen toistaan kohtaan niin, ettei mies eroa vaimosta muuhun, kuin sukupuoleen nähden; muuten vaimo on miehen kaltainen.

Jos mies rakastaa vaimoaan, on se hänen ihanin ja rakkain aarteensa, kun hän vaan on hurskas ja kunniallinen. Sillä rakkaus jakaa hänelle kaikkea kunniaa ja antaa hänelle ruumiin, tavaran ja kaikki, nimen ja arvon niin että hänellä on mitä miehelläkin on. Hän nauttii hänen kanssaan yhteisiä tavaroita ja kunniaa. Ja niinkuin vaimo taitaa sanoa miehellensä, niin sanoo myös kristitty Herralle Kristukselle. Sillä vaimolla on kaikki valta kodissa, paitsi että mies on pää ja isäntä eli hallitsija; kuitenkin pitää vaimo huolta kaikesta ja käyttää talon tavaroita, niinkuin ne olisivat hänen omiansa. Niin käyttää myös kristitty itseänsä Herraa Kristusta kohtaan, mutta Hän, Herra Kristus, on pää, mies ja Herra, jolta meillä on kaikki tavara ja kunnia, joka yksin tekee erotuksen. Jos Kristuksen viattomuus, elämä ja vanhurskaus on minun, niin myös taivaan valtakunta ja Pyhä Henki on minun, niin <<<0085>>> on myös kaikki, mitä Hänellä on, mitä Hän voi ja on ansainnut, minun. Sillä seurakunta on Hänen lihaansa ja vertansa, kahden pitää olla yksi ruumis, heillä ovat yhteiset tavarat. Semmoiseksi on Kristus tunnettava, että Hän on kristikunnan mies ja pää ja että seurakunta on Hänen emäntänsä ja morsiamensa.

Ruumiillisessa avioliitossa, kun mies ja vaimo ottavat toisensa avioksi, tulee kummankin ruumis ja tavara yhteiseksi. Lapset ja kaikki muu ovat yhtä haavaa heidän kummankin omia. Vaimo on yhtä hyvin miehen tavaran omistaja, kuin mies itse, niin ettei heidän välillään ole mitään muuta erotusta, kuin se että mies on vaimon herra; mutta muihin perhekunnan jäseniin verraten, paitsi perheen isäntää, on vaimo aivan yhtä hyvin kaiken herra kuin mies.

Sen tuo avioliitto mukanaan, jos se on nimensä mukainen ja jos sitä siis voidaan oikeaksi avioelämäksi kutsua, jossa mies ja vaimo hyvin sopivat keskenään, että siinä ennen kaikkea vallitsee oikea, sydämellinen, molemminpuolinen luottamus, niinkuin Salomo Sananl. 31:11 ylistäessänsä hurskasta vaimoa kiittää sitäkin, "että hänen miehensä sydän uskaltaa häneen", se on, että hän uskoo hänelle ruumiin ja hengen, rahan, tavaran ja kunnian. Niin kiintyy toisaalta vaimon sydän mieheen, joka on hänen korkein, kallein <<<0086>>> tavaransa maan päällä; sillä hän tietää, että hänellä hänessä on kunnia, suojelus ja apu kaikissa hädissänsä. Sellaista varsin yksimielistä, yhtäläistä, iankaikkista uskallusta ja sydämellisyyttä ei ole olemassa henkilöiden kesken muissa säädyissä, kuten isännän ja palvelijan, emännän ja palvelijattaren, eipä edes vanhempain ja lasten välillä. Sillä siellä ei ole keskinäinen rakkaus niin yhtäläinen, väkevä ja kokonainen, eikä niissä ole semmoista ikuista, pysyvää liittoa, kuin Jumalan säätämässä avioliitossa, kuten sanotaan 1. Moos. 2:24: "Sentähden pitää miehen luopuman isästänsä ja äidistänsä ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne tulevat yhdeksi lihaksi." Semmoista rakkautta ja sydämellistä luottamusta seuraa myös osanottavaisuus kaikessa, mitä heillä kumpaisellakin on taikka mitä heille kumpaisellekin tapahtuu, hyvää tahi pahaa, että kummankin täytyy ottaa se vastaan omanaan ja auttaa toista sekä korvata ja jakaa toiselle hyvyydestänsä, niin että molemmat yhdessä kärsivät tahi nauttivat, iloitsevat ja murehtivat sen mukaan kuin toiselle tahi toiselle käy hyvin taikka pahoin.

11. Erilaisia avioliiton solmiamisen syitä.

Ensimäinen ryhmä avioväkeä etsii ja toivoo lapsia ja antautuu avioliittoon sentähden, että <<<0087>>> tulisivat vanhemmiksi ja että heillä olisi lapsia. Tämä on heille vaikuttavin syy, vaikka kyllä perisyntikin puolestansa vaikuttaa. Semmoiset ihmiset ovat todellakin enkeleitä muiden suhteen, sillä he mielivät toteuttaa avioliiton tarkotusta, nimittäin , että he siinä lapsia siittäisivät. Mutta tällaisia naineita ihmisiä on sangen harvoja ja minä pidänkin heidät kokonaan enkeleinä enkä ihmisinä. Sillä on suuri Jumalan lahja, kun vaimoltani pyydän ainoastaan lapsia, erittäin kun voin kärsiä aviosäädyn vaivalloisuuden ja rasituksen, kuin myöskin perkeleen pistokset ja nuolet. Semmoinen aviomies oli Aabraham, jonka luen enkelein kaltaisten aviomiesten joukkoon, jotka avioliitossa etsivät Jumalan lupaamaa siementä, niinkuin Malakia, Mal. 2:15, sanoo. - Toinen avioväen ryhmä ottaa vaimoja, sen kautta huoruutta välttääksensä. He eivät halveksu lapsia eivätkä vihaa niitä. Mutta pääsyy, jota he katsovat, on, että voisivat elää puhtaasti ja siveästi. Nämä ovat myös hyviä, mutta eivät ole edellisiin verrattavia. Jos Jumala suo heille lapsia, on heidän mielensä hyvä siitä ja he rakastavat vaimoa ja lapsia ja tekevät ahkerasti, mitä heille ja heidän virkaansa kuuluu. - Kolmas ryhmä haluaa ottaa vaimoja ainoastaan hekuman tähden, jotka eivät ollenkaan huoli lapsista, vaan tahtovat viettää hiljaista ja mukavaa elämää, tahtovat <<<0088>>> saada kauniin tytön huvitellakseen sen kanssa. - Neljäs ryhmä ottaa vanhoja vaimoja suuren tavaran ja suuren kunnian tähden ja antavat näiden olla herroinansa. Niille antakoon Jumala kärsimisen kalkin, niinkuin Bernhard puhuu; sillä he etsivät ainoastaan tavaraa ja kunniaa eikä sitä että taitaisivat lapsia synnyttää, eivätkä kuitenkaan ole hyljättävät avioliiton kunnian ja ihanuuden tähden.

12. Kevytmielisyydestä avioliitoa solmittaessa.

Nuoret, joilla ei vielä ole elämänkokemusta, eivät ajattele avioliiton vaikeutta, vaivaa ja rasituksia, eivätkä myös sitä, että heillä on perkele vihollisena, joka vihaa lasten kasvatusta, kuuliaisuutta, rakkautta ja yksimielisyyttä, jonka tulisi vallita aviopuolisoiden kesken. Nuori ylkä ja morsian eivät huolehdi sellaisista asioista. Sentähden on heitä opetettava tuomaan mukanaan avioliittoon sellaisen uskon, että rukoilevat sanoen: Herra Jumala, minä olen sinun käskystäsi ja tahdostasi antautunut tähän säätyyn ja olen huutanut sinua avukseni, että sinä myöskin antaisit minulle armoa ja siunausta, voidakseni kantaa ja kärsiä sitä kuormaa ja rasitusta, joka siinä on tarjona. Sellaisiin rukouksiin Jumala <<<0089>>> epäilemättä hyvin mielistyy, suostuu niihin ja vastaa: on tapahtuva, mitä rukoilet.

Joka tahtoo alkaa avioelämää, hänen tulee alkaa uskossa ja Jumalan nimessä ja rukoilla Jumalaa, että tämä sääty Hänen tahtonsa jälkeen menestyisi, ettei sitä naurun asiana ja pilkantekona pidettäisi. Tämä asia on niin vaarallinen ja vakava, kuin mikään maan päällä voi olla. Sentähden ei siihen käy ryntääminen, niinkuin maailma tekee, kevytmielisyydestä ja uteliaisuudesta ja hekuman halusta, vaan Jumalalta on myös ensin siihen neuvoa kysyttävä, jotta sellaista elämää vietettäisiin Jumalalle kunniaksi. Jotka eivät sitä näin alota ja joille se menestyy hyvin, ne kiittäkööt Jumalaa; jos se ei menesty, älkööt ihmetelkö, koska eivät ole alkaneet sitä Jumalan nimessä eivätkä rukoilleet Häneltä siunausta, vaan ovat rohjenneet omin päin ruveta ihmisiä hallitsemaan, joka ei ole heidän vallassaan. Mutta joka antaa Jumalan sen tehdä ja toimittaa, sille käy onnellisesti ja hyvin.

13. Vapaudesta avioliittoa solmittaessa

Tarkoituksemme ei ole, että ketään pakotettaisiin avioliittoon väkisin ja vastoin omaa tahtoaan. Sillä jos sinulle on se armo annettu, että <<<0090>>> voit elää siveästi ja ilman syntiä olla avioliittoon menemättä, niin voithan niin tehdä; mutta jos et ilman syntiä voi sitä tehdä, niin yhdistä itsesi vaimoon, käytä sitä lääkettä, jonka Jumala on sinulle osottanut, nimittäin välttääksesi epäsiveyttä ja huoruutta, sekä saastutusta ja häpeällisiä himoja.

Lapsia älköön vaadittako rakastamaan eli aviokseen ottamaan niitä, joita he kammoovat taikka joihin eivät mielisty. Aviosäädyssä kohtaa muutoinkin vaaraa ja vaivalloisuutta enemmän kuin kylliksi, vaikka sellaisetkin yhtyvät, jotka suuresti rakastavat toisiaan, niinkuin jokapäiväiset esimerkit osoittavat.

Aivan peräti toista kuin naimisiin menon estäminen eli kieltäminen on naimisiin vaatiminen eli pakottaminen; ja vaikka vanhemmilla olisikin oikeus ja valta kieltää naiminen, ei siitä kuitenkaan seuraa, että heillä myös on valta vaatia siihen. Sillä onhan kärsittävämpää, että rakkaus, jota kahdella on keskenänsä, tulee katkaistuksi ja estetyksi, kuin että kaksi ajetaan yhteen, joilla ei ole halua eikä rakkautta toisiinsa; sillä edellisessä tapauksessa murhe kestää vähän aikaa, mutta jälkimmäisessä on peljättävissä iankaikkinen helvetti ja kaikellainen onnettomuus koko elinajaksi. Nyt sanoo pyhä Paavali, 2. Kor. 13:10, ettei korkeinkaan valta, nimitäin evankeliumin saarnaaminen <<<0091>>> ja sielujen hallitseminen ole Jumalan antama turmioksi, vaan parannukseksi. Kuinka paljoa vähemmän sitte onkaan vanhempain valta taikka joku muu valta annettu turmioksi! Päinvastoinhan se on annettu vain parannukseksi! Sentähden on varmaa, että isän vallalla on semmoinen raja ja määrä, ettei se saa olla lapselle, erittäinkin sen sielulle, vahingoksi ja turmioksi. Jos nyt isä saattaa lapsensa avioliittoon, johon sillä ei ole halua eikä rakkautta, niin hän käy valtansa rajan yli ja muuttuu isästä hirmuvaltiaaksi, joka ei käytä valtaansa parannukseksi, joksi Jumala sen on hänelle antanut, vaan turmioksi, kun hän ilman Jumalaa, vieläpä vastoin Jumalaa, anastaa itselleen tämän vallan. Samoin, jos hän estää lasta taikka siten menettelee, ettei hän aijo auttaa häntä naimisiin, niinkuin kyllä tapahtuu isäpuolen ja lasten taikka orpojen ja heidän holhoojainsa kesken, kun ahneus enemmän harrastaa lapsen tavaraa, kuin sen tarvetta, silloin on lapsi todellakin vapaa ja saa menetellä, ikäänkuin jos hänen isänsä tahi holhoojansa olisi kuollut. Silloin hän saa ajatella parastaan ja Jumalan nimessä mennä kihloihin sekä elättää itseään niin hyvin kuin taitaa. Kuitenkin lapsi ensin pyytäköön taikka antakoon pyytää sitä isältänsä ja kehotuttakoon häntä siihen, että olisi tietävä, ettei tahdota tehdä mitään <<<0092>>> vastoin isän taikka ystäväin tahtoa taikka viivytellä turhilla sanoilla ajasta toiseen. Sillä semmoisessa tapauksessa laiminlyö isä velvollisuutensa ja käyttää valtaansa väärin sekä antaa lapsen vaaraan joko kunnian taikka sielun puolesta. Sentähden on hän syystä ansainnut, ettei hänestä huolitakaan, kun ei hänkään välitä sinun kunniastasi ja sielustasi.

Usko ja kristillinen avioliitto on niin vapaa, ettei se ole mihinkään säätyyn sidottu, vaan on yli kaikkien säätyjen, kaikissa säädyissä ja kaikkien säätyjen kautta. Sentähden ei sinun tarvitse mennä mihinkään säätyyn eikä luopua mistään säädystä autuaaksi tullaksesi. Vaan missä säädyssä ikänä evankeliumi ja usko sinut tapaa, siinä saat pysyä ja voit tulla autuaaksi. Sentähden ei sinun tarvitse luopua avioliitosta eikä juosta pois epäkristillisestä aviopuolisostasi uskon eli autuuden tähden. Toisaalta ei sinun tarvitse mennä naimisiin uskon eli autuuden tähden. Lyhyesti: jos olet naimisissa kristityn taikka epäkristillisen kanssa, hurskaan taikka pahan kanssa, et sinä sen vuoksi ole autuas etkä kadotettu. Jos olet naimaton, et sinä senkään vuoksi ole autuas etkä kadotettu. Kaikki on vapaata. Mutta jos olet ja pysyt kristittynä, tulet sinä autuaaksi, ja jos pysyt epäkristittynä, tulet kadotetuksi.

Avioliittoa ei ole keneltäkään, joka siihen on <<<0093>>> sovelias, kiellettävä, vaan on se oleva jokaiselle vapaana ja avoimena. Sillä naimisiin meneminen on Jumalan järjestyksen ja asetuksen mukaista.

Jos minun täytyy ottaa Reetta vastoin tahtoani ja tulen pakotetuksi siihen, ei se todellakaan ole mikään avioliitto Jumalan edessä. Muta kuitenkaan ei pitäisi kenenkään suostua sellaiseen pakkoon eikä sen vuoksi paeta maasta, ettei pettäisi tyttöä tahi vaimoa. Sillä et sinä sen vuoksi ole syytön, että sinua siihen pakotetaan. Sinun ei pitäisi sallia vaadittavan itseäsi tekemään lähimmäisellesi vääryyttä, vaan ennemmin antaa henkesi kuin tehdä rakkautta vastaan. Sillä ethän sinä mielelläsi soisi kenenkään sinulle vääryyttä tekevän, joko hän sitä tekisi pakosta tahi ei. Sentähden en voisi sanoa sitä Jumalan edessä turvatuksi, se on, syyttömäksi, joka tämän asian tähden ottaa eron vaimostaan. Rakkaani, jos joku vaatisi sinua varastamaan minulta taikka tappamaan minut, olisiko se silti oikein? Minkätähden alistut noudattamaan sellaista vaatimusta, joka pakottaa sinua tekemään Jumalan käskyä ja lähimmäistäsi vastaan?

14. Onnelliset avioelämän ehdot.

Jumalaapelkäävän nuoren miehen joka aikoo mennä naimisiin, tulee ensin puhua Jumalan <<<0094>>> kanssa ja sanoa: Oi Jumala, anna armoa siihen. Mutta niin ei tehdä; kaikki taiturit ovat malttamattomia, alottavat suuria, tärkeitä asioita röyhkeinä ja omin tuumin. Veikkoseni! tee niinkuin minä, kun aioin naida Kaisani. Silloin rukoilin Herraa Jumalaa täydellä todella; tee sinäkin samoin.

Jos mielimme pitää avioliiton jumalallisena ja kristillisenä, kuuluu siihen kolme asiaa: ensiksi, että se aletaan uskossa; toiseksi, että rukoillaan ja hartaasti pyydetään Jumalalta hurskasta aviopuolisoa; kolmanneksi, että sitten naidaan vanhempain tieten ja tahdosta.

Jos et tahdo näin alkaa niin suurta asiaa kuin avioliitto on, on sinulla oleva viheliäinen, ikävä avioelämä, joka aina on täynnä riitaa, toraa ja alinomaista mielipahaa, niinkuin sitä yleisesti valitetaan esimerkiksi näin: "En voi elää sinun kanssasi enkä ilman sinua", taikka: "Vaimo on vaiva, jota ilman ei voida olla". Ja tämä tapahtuu tavallisesti niille, jotka eivät tarkoita muuta mitään kuin viheliäistä lihaa ja haureutta, ja kuvittelevat, kuinka heillä on oleva kaikellaista hekumaa ja iloa avioliitossa. Mutta miksi eivät huuda avuksensa Luojaa, joka on luonut sekä miehen että vaimon ja on myös avioliiton säätäjä ja sen paras neuvonantaja? Herra antaa miehelle sen armon, että hän on <<<0095>>> kärsivällinen ja voi tyytyä vaimonsa heikkouteen ja että vaimo myös voi käyttäytyä niin, että tyytyy miehensä tapoihin. Sitten, jos ei kaikki käykään mielesi mukaan, on sinulla kuitenkin se lohdutus, että ajattelet: minä ole rukoillut, olen pyytänyt neuvoa Herralta ja sitäpaitsi myös vanhemmiltani ja ystäviltäni.

Oikein hyvä avioelämä on maan päällä harvinainen ilmiö, mutta kuitenkin sekä Jumalalle että ihmisille aivan otollinen. Sentähden neuvoo myös Pietari, 1. Piet. 3:7, aviopuolisoita, että opettelisivat rakastamaan toisiaan ja asumaan toistensa kanssa kauniisti ja kunniallisesti, ei niin, kuin he nyt tavallisesti tekevät, kun miehet ovat kodeissansa melkein niinkuin jalopeuroja tylyjä ja kovia vaimojansa ja palkollisiansa kohtaan; niin tahtovat vaimotkin joka paikassa hallita, eivätkä kohtele miehiänsä toisin, kuin jos olisivat heidän palvelijoitansa. Mutta naurettavaa on, kun mies tahtoo sillä osottaa miehuuttansa ja suurta miehen voimaa, että hän hallitsee vaimoansa. Toisaalta on sekin sietämätöntä, että vaimot tahtovat olla herroja.

Tähän aikaan pyydetään ja etsitään tosin tavallisesti ainoastaan paljon rahaa ja tavaraa. Kaino, siveä ja hyväntapainen, ymmärtäväinen, taitava, vanhemmillensa kuuliainen neito ei ollenkaan tarvitse suuria tavaroita, vaan Jumala <<<0096>>> antaa hänen kauttansa suuren tavaran ja rikkauden. Mutta joka on huonosti kasvatettu ja jolla on sivistymättömät tavat, kehittymätön ymmärrys, joka on taitamaton ja hupsumainen ja sitä paitsi siveytensä puolesta epäluulonalainen, se tuo myötänsä, vaikka hän kuinka rikaskin olisi, kaikellaisia paheita, turmiota, vahinkoja ja vaivoja. Mutta meidän neitomme eivät muusta tiedä, kuin kalleista vaatetuksista ja kaunistuksista; hyväin tapain kaunistuksesta he eivät tiedä mitään.

Sentähden opetan ja neuvon usein, että on rukoiltava Herralta Jumalalta armoa ja apua, ennenkuin mennään avioliittoon taikka ryhdytään perheen hallitukseen, niin että se, joka mielii ottaa vaimon, ensin vakaasti rukoilee Jumalaa, pyytää Häneltä apua, että Hän soisi hänelle hurskaan vaimon, ja sitte alkaisi hallita koko elämää ja taloutta. Kun tämä ei tapahdu, ottaa mies vaimon ja luulee niin menestyvän, kuin hän ensimäisessä rakkaudessa on aikonut ja ajatellut. Mutta sitten, kun ei tahdo niin onnistaa, kun joko vaimossa on joku virhe taikka hänellä itsellä muista syistä on kiusauksia, tulee hänestä jalopeura kodissansa ja hirmuvaltias perheväkeänsä kohtaan, ja hän katuu ottaneensa vaimon ja jättää talouden siksensä. Jos hän menee toista, menee vaimo toista tietä ulos; jos hän rikkoo <<<0097>>> yhden astian, rikkoo vaimo toisen ja kaikki käy näin ylös alaisin. Sillä kun hän oli ajatellut, että kaikki piti hänelle hyvin menestyä ja onnistua, eikä sitten niin menestykään, tulee hän äreäksi, vihaiseksi, pauhaa ja kiroo avioliittoa; mutta siinä hän tekee väärin. Sillä, veikkoseni, että sinun niin käy, siihen ei ole elinkeino, talous eikä vaimo syynä, vaan oma tyhmyytesi, kun rohkenit omalla viisaudellasi ja työlläsi hallita ja ylläpitää kotiasi. Ei, veikkoseni, sinä et vielä ole se mies, joka yksin taitaisit sen aikoihin saada; siihen tarvitaan toinen, sinua voimallisempi ja viisaampi. Sinulle ei ole semmoista voimaa eikä väkeä annettu, että omin päin voisit oikein toimittaa näitä asioita; vaan sinä olet ainoastaan aseena, jonka kautta Jumala toimittaa työnsä. Sentähden astuhan vähän alas ja alistu toisen mestarin alle ja sano: Rakas Herra Jumala, neuvo minua, anna sinä voimaa ja viisautta, että osaisin oikein hallita kotiani tahi maatani, sinä olet ylimmäinen hallitsija, minä tahdon mielelläni olla sinun palvelijasi, hallitse ja johdata minua vain niin, etten tee vahinkoa, sillä minä tahdon mielelläni tehdä niin paljon kuin voin. Jos minulle luonnistaa, tahdon minä omistaa sen sinun työksesi ja armoksesi ja kiittää sinua siitä. Mutta jos se ei tahdo menestyä tahdon minä sen kärsivällisesti kestää; sillä minä en voi mitään, <<<0098>>> jos se on sinun tahtoasi vastaan. Sinä ole Luoja ja ohjaat ja teet kaikki, mitä taivaassa ja maassa on; minä olen ainoastaan sinun aseesi.

Jos tahdot että sinulle käy hyvin ja että olisit autuas, ja jos mielit antautua avioliittoon, saat havaita, että Jumala suo sinulle vaimon, että Hän suo sinulle kodin, että Hän suo sinulle lapsia ja muuta hyvää, mitä tarvitaan. Mutta ahkeroitse sitte sitä, että pelkäät Jumalaa ja Jumalan nimessä alotat tämän liiton. Tämä on tarpeellinen, hyödyllinen oppi, jonka Pyhä Henki kohta alussa opettaa, että se, jolla ei ole armoa elämään siveästi naimatonna, alkaisi avioliittoa ensimäisen käskyn mukaan ja huutaisi Jumalaa avuksensa, - että niinmuodoin alkaisimme tämän liiton Jumalan pelossa, ettemme olisi suruttomia, emme luottaisi itseemme, emmekä ajattelemattomasti ryntäisi eteenpäin, vaan huutaisimme Häntä avuksemme, joka on luonut meidät tähän liittoon, niin on siinä onni seuraava ja meidän käy hyvin kaikissa asioissa.

Mutta sitä pitää myös aviopuolisoille opetettaman, että heidän tulee tehdä työtä; sillä luonnon laki vaatii, että miehen tulee elättää vaimoansa ja lapsiansa. Jos aviopuolisot tietävät, että heidän tulee pelätä Jumalaa, Luojaansa, täytyy heidän myös ryhtyä johonkin, etteivät kävisi joutilaina, niinkuin pakana Hesioduskin <<<0099>>> neuvoo. Ensiksi neuvoo hän, että toimitettaisiin koti, jossa asuttaisiin vaimon ja lasten kanssa; sitten on vaimo etsittävä, mutta niin tavoin, että miehellä on ensin härkä, jolla hän kyntää, se on, että hänellä on jotakin, jolla hän elättää itsensä, vaimon ja lapset. Sillä vaikka meidän vaivamme ja työmme ei ole kylliksi elättämään meitä, vaatii Jumala niitä kuitenkin keinona, joilla Hän tahtoo siunata meitä. Nahka ei elätä suutaria eikä kylväminen peltomiestä; mutta kuitenkin antaa Jumala sen kautta eli siten elatusta. Niin tahtoo Hän nyt, että jokaisen aviomiehen pitää elämän otsansa hiessä ja harjotteleman työntekoa, tukahuttaaksensa lihaa ja kuolettaakseen sen himoja. Sillä ne, jotka elävät joutilaina, eivät käy Jumalan vaan perkeleen teillä, kun eivät ole eivätkä elä Jumalan järjestyksessä; sillä työnteon on Jumala säätänyt. Ja katso tässä, mitä Pyhän Hengen tarkotus on. Työnteko kuuluu myöskin avioliiton vaivalloisuuksiin; mutta katso, kuinka kauniisti hän peittää ja salaa sen sillä, että hän osottaa ensiksi sen olevan Jumalan käskyn, ja sitte sillä, että hän lupaa Jumalan tahtovan siunata työnteon kautta, vaikka kuinka kovalta ja vaivalloiselta tuntuisikin. Tämä on oikein katkeran koiruohon sokeroimista; niinkuin Syrakkikin ihanasti kehuu työntekoa <<<0100>>> ja sanoo sen olevan Jumalan luomaa ja otollista Hänen silmäinsä edessä.

Morsian ja ylkä viedään kirkkoon julkisesti tunnustamaan että menevät pyhään avioliittoon Jumalan järjestyksen mukaan, eivätkä tahdo huoruudessa elää. He tulevat myös siunatuiksi, eivätkä ensinkään epäile olevansa Jumalan siunaamia. Mutta sitten on heidän siitä vaarin ottaminen, että pysyvät siunattuina, ja elävät avioliitossaan jumalisesti, puhtaasti ja saastutuksetta.

Uskollisuus tekee avioelämän avioelämäksi ja sitä onkin koko avioelämä, sitä uskollisuutta, jonka he ovat luvanneet toinen toisellensa. Niin puhuvat he siitä. Siinä on avioelämän pysyväisyys, ei, että rakastavat toinen toistansa, sillä silloinhan olisivat ne, jotka avioliiton ulkopuolella toisiinsa pitäytyvät myöskin avioväkeä, vaan uskollisuudessa, että toinen sanoo toiselle: Minä olen sinun ja sinä olet minun. Tämä on avioelämää.

Oi, suokoon Jumala, että jokainen taitaisi sydämestä sanoa: kun minä aviopuolisoni kanssa istun ja elän tässä, olen siitä varma, että Jumala on sen niin säätänyt ja asettanut ja että Jumalan sana käskee minua avioliitossa elämään. Tämä sana lohduttaa sitten avioväkeä jälleen ja rauhottaa omantunnon. Mutta jotka voivat kunniattomasti elää yhdessä, niillä ei voi koskaan <<<0101>>> olla hyvää omaatuntoa. Sillä he ovat yhdessä vastoin Jumalan sanaa, eivätkä Jumalan vaan perkeleen nimessä.

Aviopuolisoiden on sillä itseänsä lohduttaminen, että ovat hurskaita ja Jumalaa pelkääviä, ettei Jumala tahdo heitä hylätä, vaan siunauksellansa olla heitä läsnä ja poistaa kaiken puutteen. Sillä sitä ei voi estää, ettei avioväellä olisi paljo vastuksia elinkeinoonsa ja muuhun nähden. Mutta jos meillä on Kristus, se on, jos olemme Jumalaa pelkääviä avioliitossa ja uskossa Häntä avuksemme huudamme, ei ole siunaus eikä apu puuttuva.

Jos aviopuolisot tahtovat pitää aviovuoteen puhtaana ja saastatonna, niinkuin heidän tulee tehdä, pitää heidän tietysti karttaa kaikkia syitä, joiden kautta voivat tulla yllytetyiksi närkästykseen ja vihaan. He eivät saa olla tylyjä eikä äkkipikaisia sanoissa, ei selittää kaikkea pahimpaan päin, vaan heidän on toistansa kärsiminen ja annettava toisenkin olla oikeassa ei ainoastaan siksi, että ylläpidettäisiin ystävyyttä, vaan myös koska tiedetään sen olevan Jumalan tahdon ja Hänen sanansa vaativan sitä meiltä. Sillä niin pian kuin sydämet ovat katkeroituneet toinen toistansa vastaan, on perkele jo löytänyt aukon, josta hän ilman vaivaa voi avioliittoa vielä enemmän rikkoa ja tärvellä, että ruumiillisestikin <<<0102>>> tulevat toisistansa erotetuiksi. Sentähden miehen ja vaimon kesken on sävyisyys vallitseva, josta Pietari, 1. Piet. 3:7 sanoo, että miesten tulee asua vaimojensa kanssa taidolla ja antaa vaimolliselle niinkuin heikommalle astialle hänen kunniansa, ettei rukous närkästyksen tai vihan kautta tulisi estetyksi. Sillä miehen, päänä, ei sovi hallita hirmuvaltaisesti, vaan sävyisästi ja taidolla, ja toisinaan kärsiä sekä antaa myöden havaitessaan heikkoutta, jota erittäin on vaimoväessä, eikä pahuutta ja mielivaltaa. Niin sopii myös vaimojen tunnustaa heikkoutensa eikä antaa sille valtaa, vaan tarkasti itsestänsä vaatia ottaen hillitä itseänsä, ettei miehellä olisi syytä uudistettujen ja pitkittyvien erhetysten tähden närkästyä. Ystävällinen sana ja vaikeneminen voi tukahuttaa monta riitaa, koska muutoin vastaansanomisesta seuraa viha ja lyömiset ja niiden mukana kaikki onnettomuus. Missä nyt aviopuolisojen kesken vallitsee nämä kaksi asiaa, että ovat kainoja ja siveitä, niin myös sanoissa kuin käytöksessä sävyisiä ja ystävällisiä toinen toistansa kohtaan, siinä on avioliitto, niinkuin lähetyskirje Hebrealaisille sitä kutsuu, jaloa, suloista ja oivallista elämää, jossa ei ainoastaan hurskailla, kunniallisilla ihmisillä, vaan myös itse Jumalalla taivaassa, kaikkine enkeleinensä, on huvituksensa ja mielisuosionsa. Mutta kun jompikumpi näistä <<<0103>>> puuttuu, että joko aviovuode tulee saastutetuksi avioliiton rikkomisella ja huoruudella taikka sydämet tulevat yllytetyiksi toinen toistansa vastaan tylyn ja säädyttömän yhdessäelämisen kautta, siinä täytyy pelätä, että Jumala on tuleva tuomarina ja rankaiseva sellaista haureutta taikka säädyttömyyttä; sillä tässä kuuluu: "Huorintekijät ja salavuoteiset Jumala tuomitsee."

Siihen olemme nuoruudesta saakka synnin kautta tottuneet, että jokainen mielellänsä tahtoo pitää pintansa ja pitää oman päänsä parhaana, eikä mielellänsä myöntyä toiselle; mutta tämä ei auta yksimielisyyteen vaan eripuraisuuteen. Sentähden tulee aviokumppanien erinomaisella ahkeruudella karttaa sitä ja vakavasti rukoilla Jumalalta Hänen Pyhää Henkeänsä, että Hän niin hallitsisi heitä ja niin yhdistäisi heidän sydämensä, ettei paha vihollinen saisi kylvää siementänsä siihen väliin ja erottaa sydämiä toisistaan. Sellainen rukous on aviopuolisoille suuresti ja joka päivä tarpeellinen ja toisen tulee rukoilla toisen puolesta, että Jumala varjelisi heitä sellaisesta onnettomuudesta. Mutta kun harvat ihmiset sitä ajattelevat ja vielä harvemmassa on niitä, jotka sen tekevät, näet että ahkerasti rukoiltaisiin, sentähden nähdään, miten paha vihollinen saa aikaan, että on aivan harvassa sellaisia avioliittoja, joissa ei riidellä, toruta, kiroilla, <<<0104>>> haukuta, vedetä tukkanuottaa ja tapella. Nämä ihmiset eivät näe, että perkele mielellään niin tahtoo ja niin toimittaa; muutoin kyllä eivät ainoastaan rukoilisi sitä vastaan, vaan olisivat myös varuillansa, ja koska ikänä viha tahtoisi vaatia heitä haukkumaan tahi lyömään, eivät noudattaisi sitä, niinkuin ainakin perkeleen työtä, mitä, jos sitä noudatetaan, tulee sitä pahemmaksi ja saattaa toisen onnettomuuden toisen perästä. Sillä se on toden totta, että semmoisesta alusta paha vihollinen vie niinkin pitkälle, että sydämet viimein erkanevat toisistaan ja rakkaus kokonaan katoo. Sitten välttämättä seuraa viheliäinen elämä, kun kahden pitäisi olla yhdessä eivätkä kuitenkaan voi olla yhdessä. Ja kuitenkin on sellainen paha aivan yleistä maailmassa. Mutta mistä se tulee? Ihmiset eivät huomaa vihollista, perkelettä, eivätkä sentähden rukoile Jumalaa varjelemaan hänestä, eivätkä itsekään tiedä, että he kiukuitsevat ja kiroilevat ja ettei toinen tahdo antaa myöten toiselle eikä väistyä toisen tieltä sekä että he ainoastaan antavat perkeleelle tilaa hänen aikomustensa täyttämiseksi.

Tämä olkoon minun neuvoni, jonka minä annan kaikille, jotka aikovat naimisiin mennä: Älkää tehkö pilaa ja älkää orjallisesti seuratko himojanne ja kiimaanne. Rukoilkaa, rukoilkaa! Sillä joka <<<0105>>> saa hurskaan vaimon, hän saa hyvät myötäjäiset; rukoilkaa vaan, se on tarpeellista.

15. Onnettomien avioitten syyt.

Maan päällä ei ole mitään vaikeampaa sietää ja kärsiä kuin rikas vaimo, joka aina tahtoo hallita. Sillä semmoisessa avioliitossa täytyy miehen mukautua vaimonsa mieleen, antautua hänen hallittavakseen ja valtansa alaiseksi, taikka sellaiset vaimot voittavat ja elättävät ainakin semmoisia miehiä, joita pitävät rakkauden kahleisiin kiedottuina.

Tavallisesti on sellaisten aviopuolisoiden käytös toisiansa kohtaan omituista ja kummallista. Syynä on se, että ihmiset tavallisesti ilman rukousta antautuvat tähän säätyyn ja eläinten tavalla ainoastaan etsivät lihallisen himon tyydytystä. Sentähden ei vaimo näe mitä todellista hyvä miehessä on. Sentähden näkee mies vaimossa ainoastaan sitä, mikä ei ole hänen mielensä mukaista. Jos ei nyt toinen anna toiselle anteeksi eikä mukaannu hänen tapoihinsa, syntyy heidän välillensä loppumatonta riitaa ja toraa. Joka ei tahdo antaa anteeksi, vaan kaikkea tarkasti noukkii, se viettää mitä viheliäisintä elämää ja on oleva muillekin ihmisille pahennukseksi.

Nykyaikana on monta, jotka eivät ota vaimoja <<<0106>>> jumalisen elämän tähden, vaan ainoastaan rikkauden, vallan ja ystävyyden tähden, eikä kysytä sitä, onko mies tahi vaimo kristitty, kun heillä vaan on paljo rahaa. Silloin täytyy monen jättää Jumalan sana sikseen rakkaan vaimon tähden. Niin on mammona koko maailman epäjumala.

Jos avioliitossa mies ei tahdo kärsiä vaimonsa vikoja eikä vaimokaan tahdo pitää ainoatakaan miehen sanaa hyvänään, on rakkaus pian lopussa. Silloin tapahtuu, että joko käydään kimppuun nyrkillä taikka annetaan kaiken särkyä ja hävitä.

Me näemme että niitä on monta, jotka avioliitossa etsivät ainoastaan lihallista hekumaa ja jotka kuvittelevat, että siinä on paljasta iloa ja huvia. Mutta kun ei tuollaisen ilon nauttiminen käykään laatuun, vaan joka päivä kohtaa kaikellaista murhetta, rupeavat he soimaamaan avioliittoa, kiroomaan sitä ja sanomaan, että ovat surkeasti petetyt, kun eivät suinkaan odottaneet, että heille niin piti käydä.

Joka päivä on esimerkkejä silmäimme edessä siitä, kuinka aviopuolisoilla ensimältä on usein suuri keskinäinen rakkaus, joka sitte aivan helposti sammuu, niin että elävät riidassa ja torassa keskenään taikka jättävät toisensa. Toisinaan kiintyvät niin hekumaan ja tavaroihin, että elävät kokonaan ilman jumalanpelkoa, mikä on vielä <<<0107>>> pahempaa ja surkeampaa. Mutta heille tapahtuu oikein; miksi eivät pelkää Jumalaa? Niin opi nyt elämään peläten Jumalaa, joka sinut on luonut, että voit olla aviomies tahi aviovaimo, ja Hänpä myös tahtoo avioliittoasi johdattaa ja hallita. Mutta jos et tahdo siihen suostua, vaan tahdot hallita vaimoa ja lapsia, kotia ja taloa oman pääsi mukaan, ilman rukousta, on sinun käypä niin, että käännät kaikki nurin taikka luulottelet, että sinun käy hyvin, vaikka joudutkin yhä suurempaan onnettomuuteen. Jumala tahtoo, että Häntä on pelättävä ja Häntä palveltava, se on, Hän tahtoo että meidän on tunnettava ja tunnustettava, ettemme ilman Hänen neuvoaan ja apuaan voi mitään onnellisesti alkaa emmekä päättää. Tätä oppia on tarpeen hyvin terottaa nuorisolle, että ne, joista saattaa tulla aviopuolisoita, sen oppisivat ja ojentautuisivat sen mukaan. Sillä avioliitto on maailmassa ja lihassa, se on, perkeleitten keskellä. Liha yllyttää ihmisiä pian suuttumaan aviopuolisoon, erittäinkin jos ensi aikoina on oltu ylellisiä avioelämässä, niinkuin kerran eräs vanha pilkkakirves sanoi yljälle, joka häissä yhtenään loi silmänsä morsiameen: Rakas ystävä, älä niin ahkerasti vaimoasi katsele; ennen pitkää voit ruveta enemmän pitämään keittäjästäsi kuin vaimostasi. Mikä siihen on syynä? Siihen on syynä se, että avioliitto on <<<0108>>> lihassa, joka on kokonaan synnin kautta turmeltu. Sen sytyttää sitte perkele joko vihalla turhan asian tähden taikka mustasukkaisuudella, eikä avioliitto voi niinmuodoin kauan säilyä eikä kestää, niin että siinä halulla ja mielellänsä oltaisiin, jos et noudata Jumalan tahtoa. Sentähden tulee nuorta kansaa oikein neuvoa avioliittoon nähden että, kun joku ottaa vaimon, hän voisi elää hänen kanssaan Jumalan armossa ja siunauksessa.