Häälahja/Luku 2
| 1. Kihlaus | Kolmas luku. AVIOLIITTO. Häälahja Kirjoittanut Martti Luther |
3. Avioliitto |
Viivyttelemisen vaara. Hääilo on luvallista. Ylellisyyttä on kartettava. Paras häälahja.
Häiden viivytteleminen ja toistaiseksi jättäminen on kovin vaarallista sen tähden, että saatana mielellänsä saattaa esteitä ja paljon sekaannusta pahojen kielten, panettelijain ja kumpaisenkin puolen ystävien kautta. Sentähden ei tule viivytellä, vaan häät ovat heti kohta pidettävät, Jos en minä kohta ja hiljaisuudessa olisi muutamien todistajien läsnä ollessa häitä pitänyt, olisivat he kaikki sen estäneet, sillä kaikki parhaat ystäväni huusivat: ei tätä, vaan jokin toinen.
Kristus ei pane pahakseen häiden kustantamista eikä mitään, mitä häihin kuuluu, niinkuin morsiuspukua ja iloitsemista, syömistä ja juomista, niinkuin tottumus ja maan tapa vaatii, joka kuitenkin näyttää ylelliseltä, tarpeettomalta <<<0022>>> kulutukselta ja maalliselta asialta, kuitenkin sillä ehdolla, että kaikilla näillä on määränsä ja että vastaavat häiden tarkotusta. Sillä täytyyhän morsiamen ja yljän olla juhlapuvussa; niin täytyy toki vierastenkin syödä ja juoda ja iloita. Ja sellainen kestitys ja meno saa kyllä hyvällä omallatunnolla tapahtua; sillä raamattu mainitsee paikottain sellaista, ja evankeliumissakin on kirjoitettu morsiuskaunistuksesta, häävaatteista, vieraista ja hyvin elämisestä häissä. Niinpä antaa Aabrahamin palvelija Rebekalle, Iisakin morsiamelle, ja hänen veljellensä hopea- ja kultaesineitä, 1. Moos. 24:53, ettei kukaan tottelisi noita muikean näköisiä ulkokullatuita ja tekopyhiä, joille ei kelpaa mikään muu, kuin mitä itse tekevät ja opettavat, ja jotka eivät hyvin mielin sitä sallisi, että tyttö pitäisi seppelettä taikka vähän koristelisi itseänsä.
Lieneekö myös syntiä soittaminen ja tanssiminen häissä, koska tanssista sanotaan tulevan paljon syntiä? Onko juutalaisilla ollut tansseja, en tiedä; mutta koska se on maan tapa, kuten vieraittenkin kutsuminen, itsensä kauniiksi vaatettaminen, syöminen, juominen ja iloitseminen, en voi minä sitä pahaksi sanoa, kun vaan kohtuutta noudatetaan, niin ettei se ole sopimatonta eikä aivan pitkällistä. Sillä siihen että siinä syntiä tehdään, ei ole yksin tanssi syynä, koska <<<0023>>> sitä kyllä tehdään pöydässä istuttaessa ja kirkossakin, niinkuin ei syöminen eikä juominenkaan ole siihen syynä, että muutamat siinä lankeevat. Mutta kun se säädyllisesti tapahtuu, myönnän minä häille oikeutuksensa ja tapansa. Usko ei anna tanssimisen eikä pöydässä istumisen ajaa itseänsä pakoon, jos olet siveä ja kohtuullinen siinä. Muuten, jos tanssiminen itsessänsä olisi synti, ei sitä pitäisi lapsillekaan sallittaman.
Semmoinen ylellisyys, jommoista meidän aikanamme häissä harjoitetaan on tavatonta, kun ei syödä eikä ryypitä, vaan ahmitaan, juodaan ja hotkitaan humussa ja touhussa, niinkuin paljo syöminen ja juominen olisi taitoa taikka väkevyyttä eli miehuutta, kun ei ole tarkotuksena iloiseksi tuleminen, vaan hullaantuminen ja juopuminen. Mutta nuo ovat sikoja eivätkä ihmisiä; semmoisille Kristus ei olisi antanut viiniä eikä tullut heidän pariinsa. Samoin ei vaatetuskaan ole tarkoitettu häitä, vaan katselemista ja koreilemista varten, ikäänkuin ne olisivat parhaita, joilla on parhaat voimat kultaa, hopeaa ja helmiä kantamaan sekä paljo silkkiä ja verkaa kuluttamaan, jota aasit ja lehmätkin hyvin voisivat tehdä. Mikä siis on kohtuutta? Sitä tulisi järjen opettaa, ja esimerkkiä olisi otettava muista maakunnista ja kaupungeista, joissa sellaista koreilemista ja ylellisyyttä ei ole. Mutta sanoakseni <<<0024>>> mitä minä ajattelen, luulen, että talonpoika olisi kyllä hyvin vaatetettu jos hänellä häissä olisi kaksi sen vertaa hyvät vaatteet kuin hänellä on joka päivä työssään, kaupunkilainen samoin, ja kun vapaasukuinen olisi kaksin verroin komeammin vaatetettu, kuin kaupunkilainen, kreivi kaksin verroin vapaasukuiseen verraten, ruhtinas kaksin verroin kreivin rinnalla ja niin edespäin. Niin pitäisi myös syödä ja juoda ja kestittää säätyarvon mukaan ja hyvin elämisellä tarkottaa iloa eikä juovuksiin ja hulluksi tulemista.
Älköön kukaan luulko sitä synniksi, jos puettaa morsiamen kauniimmaksi kuin jokapäiväisessä elämässä on tavallista, ja älköön sitä kukaan pahakseen panko jos ei sellaisessa tilaisuudessa niin ylen tarkkoja olla. Jumala antaa sen tapahtua häiden kunniaksi, että niitä siten kunnioitettaisiin, kun ei siinä vaan ole mitään ylellisyyttä. Mutta nyt tahdotaan että morsiamella on niin paljo helmiä ja silkkiä, ikäänkuin hänen ei pitäisi ollakaan kaunistettu, vaan näyttää, kuinka paljon hän voi yllään kantaa. Jos tämä on kaunistamista, sitten sopisi kyllä kaunistaa rattaitakin, jotka kantaisivat paljon tavaraa.
Jos tahdotte minun häihini tulla, en tahdo, että tuotte mukananne lahjaksi jonkun juomamaljan <<<0025>>> tahi jotakin muuta. Minä pyydän vaan teitä tähän kristilliseen toimitukseen toivottamaan minulle onnea ja siunausta ja rukoilemaan puolestani.