Häälahja/Luku 1

Ensimmäinen luku. Kihlaus. Häälahja Kirjoittanut Martti Luther

2. Häät

Vanhempien oikeudet ja velvollisuudet kihlaukseen nähden. Salaiset kihlaukset.

Älkööt vanhemmat istuko joutilaina odottamassa, että enkeli taivaasta tulisi tuomaan heidän pojalleen morsianta, älkööt myöskään laiminlyökö mitään, josta heidän tulee pitää huolta, ettei luultaisi heidän tahtovan kiusata Jumalaa. Sillä heidän tulee pitää murhetta siitä, kuinka voisivat auttaa lapsensa kunnialliseen ja jumaliseen avioliittoon; heidän tulee sentähden etsiä ja tiedustella morsianta, eikä luulla että se sattumalta tahi uudella, erinomaisella tavalla itsestään ilmestyy. Eikä se ole mikään synti, jos nuori mies tahi neito etsii morsianta tahi ylkää; sillä kun emme ole luodut haureuteen, vaan avioon, ei ole ainoastaan luvallista, vaan myös jumalista ja kunniallista, tiedustella ja etsiä itselleen aviokumppania. Mutta ryhdyttäköön asiaan uskossa <<<0006>>> ja pyydettäköön vanhempain taikka niiden suostumusta, jotka ovat heidän sijassansa, olkoot he kutka hyvänsä.

Kun niin sattuu, ettei isä taikka isän sijainen tahdo naittaa lasta, ja jos niin on, että hyvät ystävät, seurakunnan paimen taikka esivalta ymmärtävät, että naiminen on lapselle kunniallista ja hyödyllistä ja että lapsen vanhemmat tahi holhoojat etsivät omaa hyötyänsä ja mielivaltaansa, on esivallan isän sijassa otettava lapsi huostaansa ja otettava isältä kaikki isällinen valta ja vielä rangaistavakin häntä ei ainoastansa lapsensa ja Jumalan, vaan myös koko seurakunnan kurin ja kunnian, hyödyn ja parannuksen julkisena vihollisena. Sillä näin estää hän, niin paljon kuin voi, yhteiskuntaa ja seurakuntaa kasvamasta ja lisääntymästä, vähentää sitä ryöstäessään siltä kansalaisen. Jos esivalta ei tahdo sitä tehdä, auttakoon seurakunnan paimen hyväin ystäväin kanssa neuvolla ja työllä, niin paljon kuin voi, ja tehköön kaikkea tätä sen tähden, ettei Jumala ole isällistä valtaa määrännyt mielivaltaiseksi, vaan että sen ennen kaikkia tulee neuvon ja avun kautta olla lapsille hyväksi ja kunniaksi ja kaikella ahkeruudella edistää ja etsiä seurakunnan parannusta ja lisääntymistä. <<<0007>>>

Kun taas niin sattuu, että lapsi asettuu isäänsä vastaan ja tahtoo käyttää evankeliumia mielivaltaisesti, tietäen ja luottaen siihen, ettei sitä ole pakotettava, vaan että se on saapa tahtonsa täytetyksi, kun se ehkä on antautunut tyhmän rakkauden valtoihin ja siten epuuttaa naimisen, joka kuitenkin olisi sille luvallinen ja kunniallinen hyväin ystäväin taikka myös seurakunnan paimenen ja esivallan harkinnan mukaan, siinä pitää tottakin isälle jätettämän valta rangaista lasta. Sillä kun naiminen on kunniallinen ja hurskasten, hyväin ihmisten käsityksen mukaan lapselle hyödyllinen, ettei isässä tässä kohden havaita mitään vääryyttä eikä mielivaltaa, vaan oikeaa isällistä uskollisuutta, tulee lapsen, kun sillä ei ole mitään muita syitä kuin sen tyhmä nuoruuden rakkaus, jolla se riippuu kiinni jossakussa toisessa, syystä jättää tuo rakkaus ja lapsellisella kuuliaisuudella totella isällistä neuvoa ja tietää, että jos se sitä ei tee, se ei voi ilman syntiä vastustaa tuota isällistä tahtoa, vaan on vaarassa rikkoa Jumalan neljättä käskyä vastaan. Sillä kristillinen vapaus ei ole kenellekään sitä varten annettu, että hän käyttäisi sitä halunsa ja mielivaltansa mukaan, muille pahennukseksi, haitaksi eli vahingoksi, vaan ainoastaan omantunnon hädässä ja vaarassa, niin että kukin palvelee ja auttaa toista. Saarnaajain <<<0008>>> tulee ystävällisesti neuvoa nuorisoa ja ohjata omaatuntoa lapselliseen kuuliaisuuteen ja osottaa, että, jos he semmoisissa tapauksissa valehtelevat ja vääryydellä itseänsä kaunistavat, he kaksinkerroin tekevät syntiä isällistä valtaa vastaan: sekä tottelemattomuudella että petoksella, joka sittemmin ei ole saattava heille hyvää, ja että heidän tulee peljätä saavansa rangaistukseksi onnettoman avion tahi lyhyen elinajan, että ovat varoillansa eivätkä tässä tee leikkiä, etteivät petä isää, vaan itseänsä, sillä Jumala on kyllä löytävä heidän valheensa ja petoksensa. Jos tottelemattomuuden puolustukseksi riittäisi, että rakastaisin jotakuta toista enkä tahtoisi luopua hänestä, niin ei todellakaan mitään kuuliaisuutta olisi taivaassa eikä maassa.

Vanhempain tulee myös varoa, etteivät anna lastansa semmoiselle nuorukaiselle tahi miehelle, jota he eivät tunne. Se on todella aivan tärkeätä, että jokainen katsoo eteensä, millaisen aviopuolison hän saa ja kenelle kukin antaa lapsensa.

Salaiset kihlaukset ovat varsin pätemättömät. Mutta vanhempain ei myöskään sovi <<<0009>>> vaatia lapsiaan ottamaan niitä, joihin heillä ei ole rakkautta, vaan heidän tulee suoda ja sallia heidän, jos he naimaijässä ovat, vapaasti naida ja avustaa heitä; heidän ei myöskään tule estää heitä ottamasta kunniallisten ihmisten lapsia, kun asianomaiset itse rakastavat toisiansa.

Vanhempain tulee pitää murhetta pojistaan ja tyttäristään, että tulisivat avioliittoon kunniallisesti autetuiksi; vaikka emme saa myös jättää mainitsematta, mitä tässä elämässä tavallisesti tapahtuu, että vanhemmat toisinaan väärinkäyttävät valtaansa ja oikeuttansa ja tahtovat vaatia lapsiansa ottamaan avioksensa niitä, joita eivät rakasta, joka usein tapahtuu vapaasukuisten suurissa suvuissa. Sellaisia vanhempia tulee nuhdella; sillä ei heillä ole ensinkään mitään isällistä sydäntä eli mieltä, vaan he ovat ainoastaan pölkkyjä ja kantoja, jotka eivät rakasta lapsiansa sydämestä, niinkuin heidän tulisi tehdä. Sentähden tulee seurakunnan paimenen virkansa puolesta taikka maallisen esivallan valtansa puolesta ryhtyä asiaan; sillä eihän se ole mitään isällistä valtaa, vaan hirmuvaltaa. <<<0010>>>

Me puolustamme sentähden innokkaasti vanhempain valtaa, ensiksi Jumalan käskyn ja järjestyksen tähden; sitäpaitsi myös raamatun esimerkkien tähden, ja maallisen lain ja oikeuden tähden, ja vihdoin sen suuren pahuuden tähden, jota maailmassa kaikkina aikoina on väkivallalla harjoitettu ja jota hurskasten, Jumalaa pelkäävien ja kunniallisten vanhempain on aivan raskas kärsiä, että, jumalisesti ja kunniallisesti lapsiansa kasvatettuansa tavarainsa perillisiksi, sitten on tavattu muutamia, jotka heidän tietämättänsä ja tahtomattansa ovat rohjenneet houkuttelemisella ja kavaluudella pettää ja vietellä kunniallisia neitosia tahi nuorukaisia salaa menemään kihloihin niiden kanssa, jotka eivät ole olleet oikein kunniallisia eikä ansainneet heitä, ja sitäpaitsi eivät myöskään ole olleet vanhempain mielenmukaiset eikä heille otolliset. Sentähden tulee vanhempain muistaa, että Jumala on heille antanut voiman ja vallan pitää kunniallisesti huolta lapsistansa ja että ne kihlaukset, jotka tapahtuvat ilman heidän tietoansa ja suostumustansa, ovat kelpaamattomat eivätkä pidä paikkaansa Jumalan eikä ihmistenkään lakien mukaan.

Sen ohessa tulee lastenkin tietää, että ovat velvolliset osottamaan hurskaille vanhemmille <<<0011>>> sen kunnian, että pyytävät heiltä neuvoa ja tiedustelevat heiltä, mikä heidän tahtonsa on. Naimisiin aikovan nuorukaisen ei pidä ujoileman ilmoittaa sydäntänsä rakkaille vanhemmillensa ja saattaa heidän tietoonsa että rakastaa hurskasta, kunniallista neitoa, ja sentähden pyytää heitä antamaan hänet hänelle vaimoksi. Sentähden tulee lasten nöyrtyä vanhempain edessä ja suoraan sanoa: rakas isäni, rakas äitini, anna minun saada tämä nuorukainen tahi tämä neito, jota minä rakastan. Jos niin on, että hän ansaitsee sinun taikka vanhempiesi ystävyyden, niin hurskaat, kunnialliset vanhemmat eivät kiellä sitä lapseltansa, vaikka kohta myötäjäiset eli tavara ei ole niin suuri, että se olisi heidän tavaransa vertainen. Sellaisten naimisten täytyy todellakin olla onnellisia ja hyvin menestyä, ja Jumala siunaa ne suuresta hyvyydestänsä.

Mutta nuorten tulee karttaa tottelemattomuutta ja ylenkatsetta vanhempiansa kohtaan, joka valitettavasti nyt on niin aivan tavallista, että muutamat heistä varomattomasti antauvat kunniattomaan naimiseen, josta koituu häpeää heille itselleen, heidän vanhemmilleen ja esi-isilleen. Semmoista pyhää yhtymää eli liittoa älköön ilman Jumalan järjestystä tehtäkö älköönkä toimeen pantako. Raamattu <<<0012>>> sanoo: "ymmärtäväinen vaimo tulee Herralta". Sen tähden täytyy rukouksen käydä edellä, että rukoillaan Jumalalta apua ja sanotaan: rakas Herra Jumala, sinä näet, etten minä synnittä voi naimattomana elää, anna sinä minulle hyviä neuvoja ja anna minulle hurskas, Jumalaa pelkääväinen ja kunniallinen vaimo. Sen jälkeen tulkoon vanhempien neuvo ja suostumus; vanhempien tietämättä taikka vastoin heidän tahtoansa älä tässä mitään hanki tahi ala. Sillä, rakkaani, ajattele kuitenkin, kuinka suuria hyviä töitä vanhempasi ovat sinulle osottaneet, kuinka paljosta sinun tulee heitä kiittää ja kuinka väärin on saattaa heitä sydämissänsä murheellisiksi eli vihoittaa niitä, jotka ovat sinua lempeästi elättäneet ja kasvattaneet ja sydämellisesti sinua rakastavat. Näitä tulee nuorukaisten mieleensä johdattaa ja aina ajatella. Sillä näin tottuvat he kunnioittamaan vanhempiansa, joka ei ole ainoastaan kunniallista ja jumalista, vaan myös Jumalan käskyjen ja esimerkkien ja raamatun kanssa yhtäpitävää, ja koko elinaikana aivan hyödyllistä ja hyvää. Sitä enemmän tulee meidän tuomita ja hylätä paavin säännöt, jotka eivät opeta tällaisia kuuliaisuuden töitä, joita lapset ovat velvolliset osottamaan vanhemmille, vaan vastoin kaikkia näitä kietovat ja eksyttävät <<<0013>>> yksinkertaisia sydämiä salaisiin kihlauksiin, varastavat vanhemmilta heidän lapsensa ja liittävät heitä yhteen ilman heidän tietoaan, neuvoaan ja tahtoaan, samaten kuin joku irstas tyttö tahi nuorukainen viettelee lapsiparkoja tahi joku veijari eli paha konna väkivallalla ryöstää eli varastaa vanhemmilta heidän lapsensa. Sillä mitä surettavampaa taikka loukkaavampaa voi ihmiselle tapahtua, kuin että hänen täytyy antaa lapsensa, jota hän on kristillisesti ja siveellisesti kasvattanut ja hyviin tapoihin opettanut, seurata irstasta seikkailijaa ja rietasta hylkyä, joka tavottaa saada itselleen hänen perintöänsä ja tavaraansa? Pitäisikö jonkun pitää sellaista veitikkaa poikanansa ja tavarainsa perillisenä? Eikö tuo ole paljon viheliäisempää ja surettavampaa, kuin itse kuolema? Sentähden en minä suotta niin usein terota tätä nuorisolle, enkä suotta niin usein muistuta heitä, miten näin suurta ja pyhää asiaa on tuumailtava ja alotettava, että se valta, joka vanhemmilla on lapsiinsa, ja se kuuliaisuus ja kunnia, jota lapset ovat velvolliset heille osottamaan, säilyisi; pojan taikka tyttären tulee pyytä heiltä neuvoa, koska he Jumalan järjestyksen ja siunauksen mukaan kyllä voivat antaa parhaan neuvon.

<<<0014>>>

Vanhempain tulee niinmuodoin olla ymmärtäväisiä, etteivät pakota eli vaadi lapsia vastoin heidän tahtoansa. Sillä sanotaan: vaaditut palvelukset eivät kelpaa Jumalalle, ja siihen vaaditaan kuitenkin vielä kyllä vaivaa ja työtä, että naiminen hyvin menestyisi.

Älkäämme kuitenkaan pitäkö vanhempien arvoa, valtaa ja heille osotettavaa kuuliaisuutta leikintekona, koska pakanatkin ovat sitä puolustaneet, niinkuin Ambrosius kauniisti kertoo ja suuresti ylistää näitä sanoja, jotka kreikkalainen runoniekka Euripides runoilee erään neidon lausuvan: "kihloihin meneminen ja miehen ottaminen ei ole vallassani, siihen ei ole minulla valtaa eikä oikeutta; vaan se on vanhempaini vallassa; heiltä sitä kysyttäköön; jos he tahtovat ja kenelle tahtovat minut antaa, siihen olen tyytyväinen". Samaten sanoo myös pyhä raamattu Jer. 29:6: "Antakaat pojillenne emäntiä ja naittakaat tyttärenne miehelle."

Jos niin sattuu, että nuoret ihmiset lupauksen johdosta ovat salaa jo tulleet yhdeksi ruumiiksi, <<<0015>>> on kohtuullista, että heidän sallitaan yhdessä olla ja ettei isän valta tee mitään siihen.

Isällä on valta estää poikaansa tahi tytärtänsä ottamasta sitä tahi tätä; mutta hänellä ei ole valtaa kieltää tahi estää häntä ottamasta ketään, vaan on hän velvollinen antamaan lapselleen jonkun, joka on hänestä hyvä ja sovelias.

Niin en ole minäkään (Luther), jotta töilläkin oppini vahvistaisin, voinut kieltäytyä noudattamasta isäni viimeistä tahtoa, kun hän pyysi sitä minulta siinä hyvässä toivossa, että Jumala olisi antava minulle lapsia.

Jos rikkaat vanhemmat, joiden käytös on kunniallinen, eivät tahtoisi antaa tytärtänsä halvalle irralliselle miehelle, joka kuitenkin on hänet maannut, vaan vaativat että sitä heti rangaistaisiin, vastaan minä: jos esivaltaa taidetaan saada sitä rankaisemaan, ei minulla ole sitä vastaan, vaan suon sen mielelläni; mutta jos ei, neuvoisin minä antamaan naisen hänelle.

Mitä onnettomuutta pakko-naimisesta tulee, sen opettaa ja osottaa meille kyllä jokapäiväinen kokemus. Perkelettä, lihaa ja maailmaa <<<0016>>> vastaan tarvitaan muutenkin runsasta armoa, että avioliitto hyvin menestyisi, vaikka kohta se kuuliaisesti ja halulla ja rakkaudella iloisesti aletaan Jumalan siunauksella ja rukouksella, ettei meidän tarvitse Jumalan voimaa vastaan ja haluttomuudella vastahakoisesti sitä alkaa ja niin muodoin perkelettä ovelle maalata; hän tulee kyllä itsestäänkin. Ja harvoin tapahtuu, että joku huolii morsiamesta, josta hän tietää ettei tämä huoli hänestä eikä rakasta häntä, ja tyhmät ovat ne vanhemmat, jotka vaativat lapsiaan alituiseen kiusaan ja mielikarvauteen; järjettömät luontokappaleet eivät sitä tekisi. Ja vaikkei Jumala ja luonto olisikaan käskenyt, että naimisen pitää olla ilman pakkoa, ei isällisen ja äidillisen hellyyden lapsia kohtaan pitäisi muuta sallimaankaan, kuin että se tapahtuisi halulla ja rakkaudella. Mutta mammona ja vatsa on voimallinen Jumala.

Salaiset kihlaukset.

Jokapäiväinen kokemus todistaa, että salaiset kihlaukset, jotka loukoissa tapahtuvat, ovat syynä moneen suureen onnettomuuteen, jokapäiväiseen riitaan ja eripuraisuuteen: niistä johtuvat sitäpaitsi petolliset juonet, murhat ja <<<0017>>> miestapot ja vielä kauheat rettelöt seurakunnissa ja maallisessa hallituksessa.

Mooseksen laissa ovat salaiset kihlaukset niin ankarasti kielletyt ja kirotut, että vanhemmat saivat ne purkaa ja rikkoa, vaikka yhtymys molempien välillä olisi tapahtunutkin. Ja vaikka emme nyt taida eikä meidän sovi seurata samaa lakia, koska semmoiset ulkonaiset Mooseksen säännöt eivät sido eikä koske meitä, on se kuitenkin kirjoitettu laki, jonka Jumala silloin antoi ja julisti, ja tämän lain esimerkillä ja todistuksella tulee meidän mielipiteemme voimallisesti vahvistetuksi.

Jos omasta varomattomuudestasi ja röyhkeydestäsi vanhempiesi tietämättä olet tähän säätyyn tullut, on tämä alati kalvava ja vaivaava sydäntäsi. Sinä sanot silloin: katso, nyt tulen rangaistuksi tyhmyyteni ja tottelemattomuuteni tähden, minä olen vanhempani vihottanut, nyt rasittaa minua vuorostani kaikellainen mielipaha ja kiusa. Tämä on raskaampi risti kuin voin kantaa.

Asetukset salaisesta kihlauksesta ovat tähän asti olleet niin kummalliset, että monen on täytynyt antaa viedä morsiamensa pois sylistänsä eikä kihlaus, todistajat ja kuuluttaminen ole <<<0018>>> mitään auttaneet.

Mitä ne, jotka salaa menevät kihloihin vanhempiensa mielipahaksi, muuta tekevät, kuin saastuttavat itsensä kauhealla kuolettavalla synnillä, joka tosin ajaksi makaa nukkuneena ja kätkettynä. Sillä tyttö kelpaa nuorukaiselle hyvin, ja hänen sydämensä palaa kokonansa rakkaudesta tyttöön, ettei hän öin, päivin mitään muuta ajattele eikä uneksi. Mutta jo kuukauden tahi kahden kuluttua seuraa huokaus ja valitus. Sellaiset loukkaukset ja pahennukset tavallisesti omaatuntoa aina murehuttavat. Sitte tulee inho, tuo musta paha koira - pelko, ja puree sinua koko elinaikasi eikä lakkaa, vaikka synti jo onkin annettu anteeksi.

Kokemus todistaa, että niiden lasten harvoin käy avioliitossa hyvin, että niillä tavallisesti on keskinäistä toraa ja riitaa ja pelkkää onnettomuutta, jotka salaa, vanhempain tietämättä menevät kihloihin.

Kuka pitäisi sitä kohtuullisena, että tytär, jota minä olen kasvattanut niin paljolla kulutuksella ja vaivalla, murheella ja vaaralla, ahkeruudella ja työllä, ja jonka hyväksi niin monta vuotta olen tehnyt suuria uhrauksia, ei olisi varmemmin omani kuin metsään eksynyt lehmäni, jonka jokainen susi voisi syödä? Pitäisikö minun lapseni samaten oleman altisna jokaiselle seikkailijalle, niin että henkilöllä, jota <<<0019>>> en tunne tahi joka ehkä on vihollisenikin, olisi valta ja vapaus tulla salaa varastamaan se minulta ja viedä pois vastoin tietoani ja tahtoani? Eipä kenkään tahtoisi antaa rahansa ja tavaransa olla niin alttiina, että se ne ottaisi, joka ensin ne saavuttaa. Mutta nyt tuo lurjus ei ota minulta rahaani ja tavaraani, vaan lapseni, jota ole vaivalla kasvattanut ja saa sen lisäksi rahani ja tavarani tyttäreni kanssa; minun täytyy niin muodoin antaa hänen, minulle tekemänsä vääryyden ja minua kohtaan harjoittamansa ilkeyden palkaksi olla vaivalla ja työllä ansaitun tavarani perillisen.

Jos olet ryöstänyt tyttäreltä kunnian, tehnyt vanhemmille ja ystävyydelle väkivaltaa, ei näitä syntejä sillä soviteta, että työnnät hänet tyköäsi; siten tekisit vain paljoa pahemmin sekä lasta että vanhempia kohtaan, sillä ethän voi antaa häntä takaisin, kun olet hänet ottanut. Jos tahdot työntää hänet tyköäsi, niin tee hänet jälleen niin täysin kunnialliseksi kuin hän oli, ennekuin olit häneen ryhtynyt, taikka pidä hänet luonasi rangaistukseksi taikka sovittaaksesi rikostasi, vaikka kuinka sinua siitä vielä rangaistaisiin. Ei käy laatuun, veikkoseni, jos olisit varastanut suutarilta kenkäparin, että annat ne hänelle takaisin, kun olet ne kuluttanut. Kenkien varastaminen on rikos <<<0020>>> lakia vastaan, ja jos voidaan jättää suutarin kengät varastamatta taikka että hän kumminkin saa ne eheinä takaisin, on niin tehtävä. Mutta jos ne ovat varastetut, ei voida sinua tuomita kenkiä takaisin tuomaan, jos ne ovat pilatut, vaan sinun on ne pitäminen ja maksaminen ja sitäpaitsi rangaistaan sinua varkaudesta. Niin on myös estettävä eikä suinkaan sallittava, että salainen kihlaus muuttuu naimiseksi; mutta jos se siksi muuttuu ja tytöstä tulee aviovaimo, ei pidä sinun nyt enää, kun hän ei ole yhtä kunniallinen kuin ennen, antaa häntä pois, vaan pitää hänet ja vielä päälliseksi vetää sakkoa. Tähän voi nyt joku väittää: Niin, mutta jos joku veitikka havaitsee, ettei hän taida saada tytärtäni salaisella kihlauksella, on hän kokeva häntä salaa raiskata, tietäen kuitenkin saavansa hänet omaksensa, kun hän on kunniansa puolesta pilattu; tahi saattaisivat molemmat tehdä sen liiton, että he molemmat tunnustaisivat harjoittaneensa luvatonta yhteyttä keskenään, vaikkei se olisikaan totta. Minä vastaan: kuka taitaa kaikkia konnia torjua? Muista vartioida lastasi; mutta jos et voi suojella hänen kunniaansa, kuinka voit sitten estää salaista kihlausta? Mutta maallisen esivallan tulisi rangaista semmoisia veitikoita ja nuorison viettelijöitä; kyllä he sitten pysyisivät kaukana.