Ei ketään (1918)

Ei ketään. Kirjoittanut Robert Burns

Tällä runolla Burns tervehti nuorta vaimoaan Hannaa, hänen saapuessaan Ellislandin vuokratilalle ja astuessaan yli tuvan kynnyksen. Vrt. Vaikk’ kävis mistä tuulen tie. Runoilija lausui usein, että hänen onnellisin aikansa oli ensimmäinen talvi Ellislandissa (vv. 1788–89), jolloin hän sai elää perhe-elämää ensi kerran oman kurkihirren alla. – Runomitta ja kertaussana ei ketään (naebody) on kansanlaulusta lainattu.

On mulla vaimo, lies,

en jakoon päästä ketään;

mua ei hae lautamies,

enk’ käräjiin vie ketään.

Lie penni joutaviin,

mut siit’ en kiitä ketään;

jos takuuseen en kelpaa, niin

en lainoin kiusaa ketään.

Ma herrasmies en lie,

mut pokkuroi en ketään;

on miekka, lempo vie! –

en liki laske ketään.

Vain vapaa, iloinen,

en koskaan sure ketään!

Jos ei mua kysy ken,

en myös mä kysy ketään.

Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.