Vaikk’ kävis mistä tuulen tie
| Vaikk’ kävis mistä tuulen tie. Kirjoittanut Robert Burns |
| Kirjoitettu v. 1788 runoilijan nuorelle vaimolle Johannalle, o. s. Armour. Runoon kuului alkujaan vain kaksi ensimmäistä säkeistöä, joista Burns lausuu: ”Tämän laulun kirjoitin vaimoni kunniaksi. Huom.! Oli lempiviikkojen aika”. Vasta myöhemmin Burns jatkoi runoa, lisäten siihen neljä uutta säkeistöä. Runon aiheutti seikka, että Burnsin otettua haltuunsa Ellislandin vuokratilukset Nith-virran rannalla, nuori vaimo jäi aluksi vielä vanhempainsa kotiin Mauchlinéiin, kunnes asunto oli saatu vuokratilalla kuntoon. – Clyde, Skotlannin suurin virta. – Oikullinen sointujen kudonta esiintyy jo alkuperäisessä runossa. |
- Vaikk’ kävis mistä tuulen tie,
- sain rakkaaks länsituulen;
- se saapuu luota lemmityn,
- tuo viestit armaan huulen.
- Veet välill’ on, vyö hongikon
- ja vuoret ilmanrannan;
- mut aikaan työn ja uniss’ yön
- oon aina luona Hannan.
- Sun nään, kun kukat tuoksuilee
- ja hohtaa kasteess’ aamun;
- sun äänes lintuin lauluss’ soi
- ja ihastuksiin saa mun!
- Jos missä vaan on kielo haan,
- tai lilja puron-sannan,
- jos pesällään mä kyyhkyn nään,
- ne mieleeni tuo Hannan.
- Ja Clyden rannall’ liiveissään
- on neidoill’ lastikoita;
- mut vaikka vaatteet hienot on,
- ei Hannaani he voita.
- Kun kauppalaan hän saapuu vaan,
- on muita kaunihimpi;
- sen joka mies ja poika ties,
- vaikk’ onkin röijyss’ impi.
- Et vartta nää niin viehkeää,
- mut hymy saa sun taikaan,
- ja silmät nuo ne säihkeen luo,
- kuin kaste aamun aikaan!
- Hän veikaroi, taas olla voi
- luo äidin mieli keidon.
- Mua lempii hän, – vain seikan tän
- voit väittää viaks neidon.
- Oi, leyhki, länsi vienoinen,
- kautt’ alhoin, metsänrantain;
- mailt’ tuoksujen sä mettisten
- suo tulla simaa kantain!
- Sa pojan luo taas tyttö tuo,
- luo kevätkoivun kannan!
- Pois huolet jäis, kun hymyäis
- taas sulo huulet Hannan.
- Taas valat sois, ja siimeiss’ ois
- niin armaat meillä retket;
- oi, minkä hurman kohtaus tois,
- min kaihon eronhetket!
- Sa Taivainen, vain tiedät sen,
- kuink’ kaikki hälle annan
- ja ainiaks ma kalleimmaks
- sain rakkaan sulo Hannan!
Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.