Ylösnousemuspäivänä
Ylösnousemuspäivänä Kirjoittanut Heinrich Heine |
- Ah armahin, kun jo arkussas
- sinä pimeässä nukut,
- minä astuva oon alas hautahas,
- minun hyväilyihini hukut.
- Sinun huulias hulluna suutelen,
- tomu kylmä ja mykkä sinä!
- Minä nauran ja itken ja vapisen,
- tomu koht’ olen myöskin minä.
- Sydänyöllä kun nurmen nukkujain
- käy karkelo ylitse hautain,
- me kaksi, me jäämme multaan vain
- ja väliin samojen lautain.
- Ja kun tuomiopäivänä kutsutaan
- kaikk’ kuollehet mättähistään,
- sylityksin me jäämme nukkumaan.
- Me piittaisimmeko mistään!
Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.