Ylämaan Meeri

Ylämaan Meeri. Kirjoittanut Robert Burns

Ylämaan Meeri = Meeri Campbell. Kihlatun morsiamensa äkkikuolemaa runoilija muistelee kaihoin kautta elämänsä iän. Meeri oli nuori tyttölapsi, joka aamuisin kantoi maitoa Ayr-virran pohjoispuolella olevaan Montgomeryn linnaan. Lähimmät sukulaiset asuivat Ylämaassa.

Te metsärinteet, versokaa

Montgomeryn linnan luona,

maat, kukkaan käykää, virran veet,

kohiskaa vaahtovuona!

Siell’ ilo kevään kerkein on,

syyshohde haikein varmaan;

näet siellä viime kerran näin

Ylämaan Meerin armaan.

Ol’ lehdet hennot koivuilla

ja kukat pihlajalla,

kun painoin immen povellein

puun valkolatvan alla.

Vait hiipi hetket kultaiset,

voin kuulla sykkeet parmaan;

näin valoks, innoks elämän

Ylämaan Meerin armaan.

Toi ero pitkät syleilyt

ja valat lujain liittoin;

taas yhteen tulla luvattiin,

jäähyväisiä viittoin.

Mut oi, jo ruusun äkkipäin

vei vilu kuolon karmaan! –

Nyt nurmi peittää, haudan yö

Ylämaan Meerin armaan!

Oi, kalvas nyt on rusosuu,

min hehkuun suukot painoin!

Ei säihky enää silmät nuo,

joiss’ asui puhtaus kainoin!

Jäi tomuks sydän lemmekäs

ja kätköön paaden harmaan, –

mut säilyy muisto sielussain

Ylämaan Meerin armaan!

Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.