Yövartian tulo Pariisiin

Yövartijan tulo Pariisiin.

Kirjoittanut Heinrich Heine
Alkuteos Bei des Nachtwächters Ankunft zu Paris. Suomentanut Hilja Liinamaa.


”Kuu vartija öinen, sä nopsajalka,
miks’ kasvojas kattaa hämmästys.
Rakas maani, kuinka se voida alkaa
isänmaani, tuo toki tervehdys”.
Hyvin vallan! Rehottaa siunaus, lepo,
siveätä on majojen paimennus.
Käy rauhassa, taatusti edistyshepo,
ja varmaa Saksan on vaurastus.
Ei loista se pinnalta Ranskan malliin,
missä vapaus elolle muotoja loi.
Kas Saksan mies se rintansa valliin
tuon vapaustuntehen kammitsoi.
Ja Kölnin kirkkoa korjaellaan
se ansio hohenzollien vaan.
Habsburg’ista apua lahjoitellaan,
suo Wittelbach lasit ikkunaan.
Ja perustuslaki, se vapausmuuri
on luvattu, sana on panttina jo,
ihan keisarisana, se aarre on suuri,
kuin Reinissä tarujen aarteisto.
Ja Rein, jalo virta, virroista muhkein
on meidän, maamme se kestitsee.
Sen jalkoja huuhtovi Hollanti uhkein
ja Sveitsi sen hapsia hoitelee.
Ja laivasto luojan lahja niin vankka
ylivoimamme turvaa, ja soutavat tään
kaleriorjat, jo tultanee kahlekin rankka
pois soutajain jaloista jättämään.
Kevät kukkivi. Niityllä vihryt loimi.
Vapautta ja luontoa ahmitaan.
Ja kunhan kielletään kustannustoimi,
niin sensoritkin on muistoja vaan.


Lähde: Heine, Heinrich 1910: Aikarunoja. Suomensi Hilja Liinamaa. Kyminlaakson Työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kotka.