Yövartian tulo Pariisiin
Yövartijan tulo Pariisiin. Kirjoittanut Heinrich Heine |
Alkuteos Bei des Nachtwächters Ankunft zu Paris. Suomentanut Hilja Liinamaa. |
- ”Kuu vartija öinen, sä nopsajalka,
- miks’ kasvojas kattaa hämmästys.
- Rakas maani, kuinka se voida alkaa
- isänmaani, tuo toki tervehdys”.
- Hyvin vallan! Rehottaa siunaus, lepo,
- siveätä on majojen paimennus.
- Käy rauhassa, taatusti edistyshepo,
- ja varmaa Saksan on vaurastus.
- Ei loista se pinnalta Ranskan malliin,
- missä vapaus elolle muotoja loi.
- Kas Saksan mies se rintansa valliin
- tuon vapaustuntehen kammitsoi.
- Ja Kölnin kirkkoa korjaellaan
- se ansio hohenzollien vaan.
- Habsburg’ista apua lahjoitellaan,
- suo Wittelbach lasit ikkunaan.
- Ja perustuslaki, se vapausmuuri
- on luvattu, sana on panttina jo,
- ihan keisarisana, se aarre on suuri,
- kuin Reinissä tarujen aarteisto.
- Ja Rein, jalo virta, virroista muhkein
- on meidän, maamme se kestitsee.
- Sen jalkoja huuhtovi Hollanti uhkein
- ja Sveitsi sen hapsia hoitelee.
- Ja laivasto luojan lahja niin vankka
- ylivoimamme turvaa, ja soutavat tään
- kaleriorjat, jo tultanee kahlekin rankka
- pois soutajain jaloista jättämään.
- Kevät kukkivi. Niityllä vihryt loimi.
- Vapautta ja luontoa ahmitaan.
- Ja kunhan kielletään kustannustoimi,
- niin sensoritkin on muistoja vaan.
Lähde: Heine, Heinrich 1910: Aikarunoja. Suomensi Hilja Liinamaa. Kyminlaakson Työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kotka.