Yötuuli.

Kirjoittanut Otto Manninen


Yötuulen synkkä huoku
syysmetsän halki soi,
ei kesän kielot nuoku,
ei umput unelmoi.
Pimeitä hyiset hongat
hapuilee havuillaan,
pimeitä pilvenlongat
ui pilkkoisia vaan.
Ja pilkko-pimeämmin
se riutuu rinnan yö:
pois kesä lähti lämmin,
kukintos loppu lyö.
Vain jätti jäiset vaipat
sen viitain vihannuus,
saa kolkot kuolinvaipat
sun kuollut suvikuus.
Ja lakastuvin latvoin,
kuin vilu-yössä puu,
yön ongelmia vatvoin
miel’ yölle alistuu.
Pimeys ympärillä
suur’, raskas, autio,
on pitkä voitto sillä –
kipinän kohtalo!
Syystuulen tumma nyyhky
yöss’ elää yksinään,
ei kanna toivon kyyhky
vihanta-lehteään...


Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.