Yö rannikolla (Juva)

4. Yö rannikolla. Kirjoittanut Heinrich Heine

Tähdetön, kylmä on yö,

Meri haukottelee;

Ja meren päällä vatsallaan

Makaa mahdoton, muodoton Pohja,

Ja hiljaa ähkyen, laiskoin äänin,

Kuin ykspää äijä hyvillä tuulin,

Kuiskivi vesiin hän,

Kertoen hassuja historioita,

Jätteinjuttuja kuolonhulluja,

Ikivanhoja taruja Norjan,

Ja siinä väliin hän nauraa ja pauhaa ja ulvoo,

Eddan loitsuja laulain,

Luotteita noita

Niin hurjan huikeita, tenhokkaita,

Ett’ aavain vetten lapset

Huimina pystyyn hyppii

Riemusta hullauneina.

Mut aukeaa meren rantaa,

Hiekkaa aaltojen kostuttamaa,

Astuvi mies, sydän rinnassansa,

Mi hurjempi on kuin aallot ja myrskyt.

Missä hän astuu,

Ruskuvat raakut, ja pii lyö tulta;

Hän ylleen tarkemmin kietoo vaippaa,

Ja vinhaan astuu viuheessa yön,

Seuraten johtoa valon pienen,

Mi viettäen, viehtäen tuikkii

Kalapaikan laidasta kaukaa.

Isä, veikko on aalloillaan,

Ja yksin kuin hiiri pirtissä on

Kotitoimissa saaren tyttö,

Tuo ihmeen viehkeä saaren tyttö.

Hän lieden luona istuu

Ja kuuntelee vesikattilaa,

Mi armaita aavistuksia humuu.

Hän risut roiskivat tuleen heittää

Ja puhaltaa, –

Ja punaliekit loimuten,

Luovat vienoon tenholoistoon

Sirot, hehkuvat kasvot

Ja hienot, valkeat olkapäät,

Jotk’ kainosti kurkistaa

Hamppupaidasta karkeasta,

Ja pienen, näppärän kätösen,

Mi liiviä paulaa kiinteämmin

Hienon vyötäreen.

Mut äkkiä aukee uksi,

Ja sisään astuu kulkija öinen.

Lemmentyynnä hän silmänsä luo

Tyttöön norjaan, valkoiseen,

Mi siinä värjyen seisoo

Kuin säikähdyksissä lilja.

Ja vieras vaippansa heittää maahan

Ja hymyy ja haastaa:

”Näät, lapsi, lupaukseni täytän,

Olen tullut, ja kanssani palaa

Entisaika, kun jumalat taivaan

Alas astui ihmistyttöjen luokse,

Ja ihmistyttöjä syleillen

Synnytti heidän kanssaan

Valtikankantajat kuningaspolvet

Ja sankarit, ihmeet maan. –

Mut laps, älä suotta enää

Jumaluuttani pelkää,

Vaan laita sa mulle teetä ja rommia,

Sill’ ulkona kylmi,

Ja kalsea öinen ilma

Saa myös ikijumalat viluun,

Ja tulee jumalallisin nuha

Ja yskä kuolematon.”

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.