Yö rannalla

Yö rannalla. Kirjoittanut Heinrich Heine

Suomentanut Oskar Uotila.

Tähdetön, kylmä on yö,

Meri haukottelee;

Meren pinnalla rähmällänsä

Kuvatonna tuuli loikuu,

Ja hiljaa, ähkyvin äänin,

Kuin ukkonurrus, roveilleen tullen,

Vetehen hän jaarittelee,

Ja hassuja juttuja kertoo,

Jättiläissatuja, konnankonuja,

Ikivanhoja taruja Norjan,

Sekä välillä nauraa-hohkaa ja ulvoo

Lumolauluja Eddan,

Ja loihtuja, syntyjä,

Niin synkänsyviä, valtaavia,

Ett’ ilmahan ilakoiden

Ylös hyppivät hurmauneina

Meren valkeat lapset.

Sill’aikaa, aukealla rannalla,

Pisin hyrskyjen huuhtomaa hiekkaa

Astelee vieras, jolla

Povi huokuu tuulta tuimemmin.

Hänen askeleistaan

Kimmovat kipunat, narskuvat raakut.

Mies peitäkse visusti viittaansa

Ja kiiruhtaa läpi tuulisen yön;

Hänt’ ohjavi pienonen valo,

Joka vienona, viehättävänä

Kalamiehen mökistä tuikkaa.

Isä ja veli ovat merellä,

Ypöyksikseen jäi mökkiin

Kalamiehen tytär.

Hän lieden ääressä istuu,

Vesikattilan aavistavaista,

Salaperäistä kuohua kuunnellen,

Puun räiskyvän ahjoon työntää

Ja puhaltelee.

Punakieliä leimuvan liekin

Ihanaisina heijastavat

Nuo kukkivat kasvot,

Tuo hieno ja valkoinen olka,

Joka viehtäin pilkistää

Piilosta karkean paidan,

Sekä pienoinen, huolekas käsi,

Joka vaatetta kiinnittää

Somille lanteille.

Mut äkkiä aukee ovi,

Ja sisähän astuu öinen vieras;

Hän katseen, lemmestä lujan,

Luo sorjan neitosen puoleen,

Joka kummastuksissa seisoo

Kuin arkova lilja;

Ja hän heittää viittansa maahan

Ja nauraen lausuu:

«Kas, lapseni, sanasta miestä,

Minä tulen, ja mun kanssani tulee

Aik’ entinen, jolloin jumalat taivaan

Alas astuit ihmisten joukkoon,

Ja syleilit ihmistyttäriä,

Sekä heidän kanssaan siitit

Valtikankantajia kuningassukuja,

Sankareita, kuuluja maan.

Mut älä nyt, lapseni, kauvemmin kummeksi

Jumaluuttani mun,

Minä pyydän, laitappa teetä ja rommia,

Sillä kylmä ol’ ulkona,

Ja viimassa yön

Vilu karkaa meihinkin, jumalihin,

Ja saammepa helposti jumalallisen nuhan

Ja kuolemattoman yskän.

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset. II. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.