Yö kajutassa
| Yö kajutassa Kirjoittanut Heinrich Heine |
- Merellä päärlyt ovat
- ja taivahalla tähdet,
- mutta sydän, oi sydän,
- on sulla lempes.
- Ovat suuret meri ja taivas,
- mut suurempi sydämeni,
- ja kauniimmin kuin päärlyt
- ja tähdet lempeni loistaa.
- Sa pieni, nuori tyttö,
- tule suureen sydämeeni;
- sydän, meri ja taivas hukkuu
- vain pelkästä rakkaudesta.
- * * *
- Siniselle taivahalle,
- missä kauniit tähdet kiiluu,
- tahtoisin ma huulet hurjat
- painaa, itkeä myrskyisästi.
- Tähdet nuo ovat kullan silmät,
- tuhatkerroin kimmeltävät,
- tervehtävät herttaisesti
- siniseltä taivahalta.
- Kohden sinitaivaan kantta,
- kullan silmiä vilkkuvia,
- kädet kohotan ma hartaat
- ja ma pyydän ja ma palvon:
- »Silmät vienot, armon valot,
- suokaa mulle sielun autuus,
- sallikaa mun kuolla, saada
- teidät koko taivaan kanssa!»
- * * *
- Säkenöivät taivas-silmät
- kirpoo kultakipunoita
- halki yön, ja sydämeni
- laajentuu niin lemmen-laajaks.
- Oi, te taivas-silmät siellä!
- Itkekää mun sydämeeni,
- että tähtikyynel-tulva
- täyttäis koko sydämeni.
- * * *
- Tuutimana aallon syvän
- sekä unelmitten omain
- lepään hiljaa kajutassa
- pimeällä vuotehella.
- Läpi luukku-aukon näen
- korkealta tähdet heljät,
- silmät lemmityt ja armaat
- armaan liioin-lempimäni.
- Silmät lemmityt ja armaat
- valvovat mun pääni päällä,
- ja ne viittoo ja ne vilkkuu
- siniseltä taivahalta.
- Siniselle taivahalle
- katson kauan autuaana,
- kunnes valkopilven huntu
- peittää multa silmät armaat.
- * * *
- Laivan seinään lautaisehen,
- missä pääni unelmoiva lepää,
- lyövät aallot, hurjat aallot;
- ne humisevat
- mun korvaani salaa:
- »Hullu mies!
- Lyhyt on käsivartesi, taivas on laaja,
- ovat tähdet korkeat naulatut kiinni
- kultaisin nauloin;
- on huokaus turha, on kaipaus tyhjä,
- paras oisi, jos nukkuisit.»
- * * *
- Näin unta ahomaasta autiosta,
- min kattoi lumi laaka, hiljainen,
- ja alla hangen hiljaa, haudattuna
- ma nukuin tuonen kylmän, kolkon unta.
- Mut alas puoleen hanki-haudan katsoi
- laelta taivaan tumman tähtisilmät,
- nuo silmät armaat, nyt niin voiton-varmat
- ja tyynen-kirkkaat, mutta lemmen-hellät.
Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.