Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlaskut.../Esipuhe
| Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset / Sananlaskut / Mahdollisuden jälken monialda cootut / ja nyt wastudest ahkerudella enätyt. Esipuhe Kirjoittanut Henrik Florinus |
A |
Hywän suowalle / Jumalata pelkäwäisel
Lukialle JEsuxen Rauha ja Siunaus!
NIjncuin Jumala Caickiwaldias / jolda caicki hywä lahja tule / on sanomattomast wijsaudestans / armollisesti lahjoittanut monda Ihmistä / erinomaisel ymmärryxellä käsittämän caickein luotuin moninaisia meno ia luondo / ia nijtä aiwan sorkeilla sanoilla toimellisesti selittämän / caikille opixi ia neuwoxi / Nijn on myös se hywä Jumala jo muinengin andanut meidän Esiwanhemmillem / täsä Suomes / sencaltaiset lahjat / että he omalla kielelläns / nijn taitawita sanoja puhunet / joita caicki owat hywäxi ottanet / ja nijtä aina kerroinet / että ne wijmein owat jälkentulleille yhteisix Sananlascuixi tullet / Cuitengin / ettei ne caicki taida olla jocaitzella tiettäwät / sentähden on muinen aiwan jalost oppenut / jumalinen ja uscollinen Opettaja Jumalan Seuracunnas / Tam̃elan Pitäjän Kirckoherra ja Säxämäen kihlacunnan Prowasti / Her LAURENT[I]US PETRI waina / jocapäiwäisest cansapuhesta lähes 50. ajaistaica sitten / nämät Sanalascut ahkerudellans muiston kirjoittanut / joihin sitte hänen Pojaldans / muinen corkiast oppenelda Mag. GABRIEL TAMMELINUxelda / ylistettäwäldä Prowastilda ja Kirckoherralda Lohjalla ja minulda usiat owat lisätyt / ja nyt Jumalan Cunniaxi / ja Suomen Maan caunistoxex / nijn myös nijlle otolisixi / jotca tätä kieldä oppia pytäwät / monen toiwomisen jälken Prändistä uloskäydä an~etut. Nämät Sananparret ei ole suingan hyljättäwät / wan sitä suuremmas arwosa / cuin itze Jumalan Hengi on Cuningas Salomon lahjoittanut taitawammax caickia Ihmisiä / puhuman colmetuhatta Sananlascu / 1 Reg. 4: 32. nijn on monda näidengin Sananlascuin seas Jumalan pyhän Sanan cansza yhtensopiwaista; mutta ei yhtäkän ilman hywä perustusta ja hyödytystä waan caicki / pidemmäldä ajatelda / oppia täynnä / puhen hywin caunistawat. Että sencaltainen sana / aicanans puhuttu on otollinen Prow. 25: 23. ja nijncuin cullainen omena hopia maljasa ibid. 25 v. 11. Löytän myös näisä monda wanha puhdasta Suomen sana / jotca muun kielen hembestä secoituxest näillä maan paicoilla owat unhotuxeen joutunet. Jumala meitä caickia hengelläns hallickon / wälttämän turhia sanoja / joista duomiopäiwänä pitä lucu tehtämän Matth. 12. 36. että me poispanisim ilkiät sanat meidän suustam / Col. 3. 8. ja aina puhuisin mitä soweljas on parannuxen tarpexi / että se kelwolinen cuulla olis! Eph. 4 8. Paimiosta.
2. Octobr. 1702.
HENRICUS FLORINUS. Sen:r.