Viime suudelma nyt sulta

Viime suudelma nyt sulta. Kirjoittanut Robert Burns

Runoelma lienee katsottava romanssiksi. Alkukielessä esiintyy tekaistulle vivahtava neidon nimi Nancy, vastaten sointuun fancy. (Suomennoksessa: tytti – sytti). Walter Scott lausuu runosta, että siinä on ”tuhansien romaanien sisällys”.

Viime suudelma nyt sulta, –

hyvästi, ja iäks, kulta!

Murhein sulle, kyynelöiden

pyhitän mä kaipuut öiden.

Sit’ en kurjaks sano vielä,

kelle toivo tuikkii tiellä:

Mulle ei näy lohdutusta,

tähdetön on yöni musta!

Houreen huumako mun sytti?

Ei sua vastustaa voi, tytti!

Näin sun vain, ja sydän kiehtyi,

sinuun vain se iäks viehtyi! –

Ei ois oltu lemmekkäitä,

lemmess’ ei niin lyhytpäitä,

tultu yhteen, – menty eriin,

sydän nyt ei sortuis veriin.

Hyvästi, sä viehkein, vienoin!

Hyvästi, sä hennoin, hienoin!

Sulle ilot, onni lauha,

toivo, lemmenriemu, rauha!

Viime suudelma nyt sulta, –

hyvästi, ja iäks, kulta!

Murhein sulle, kyynelöiden

pyhitän mä kaipuut öiden.

Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.