Viime suudelma nyt sulta

Viime suudelma nyt sulta.

Kirjoittanut Robert Burns
Runoelma lienee katsottava romanssiksi. Alkukielessä esiintyy tekaistulle vivahtava neidon nimi Nancy, vastaten sointuun fancy. (Suomennoksessa: tytti – sytti). Walter Scott lausuu runosta, että siinä on ”tuhansien romaanien sisällys”.


Viime suudelma nyt sulta, –
hyvästi, ja iäks, kulta!
Murhein sulle, kyynelöiden
pyhitän mä kaipuut öiden.
Sit’ en kurjaks sano vielä,
kelle toivo tuikkii tiellä:
Mulle ei näy lohdutusta,
tähdetön on yöni musta!
Houreen huumako mun sytti?
Ei sua vastustaa voi, tytti!
Näin sun vain, ja sydän kiehtyi,
sinuun vain se iäks viehtyi! –
Ei ois oltu lemmekkäitä,
lemmess’ ei niin lyhytpäitä,
tultu yhteen, – menty eriin,
sydän nyt ei sortuis veriin.
Hyvästi, sä viehkein, vienoin!
Hyvästi, sä hennoin, hienoin!
Sulle ilot, onni lauha,
toivo, lemmenriemu, rauha!
Viime suudelma nyt sulta, –
hyvästi, ja iäks, kulta!
Murhein sulle, kyynelöiden
pyhitän mä kaipuut öiden.


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.