Vielä sananen Utopiastani
| Vielä sananen Utopiastani. Kirjoittanut Elvira Willman-Eloranta |
Arvoisa nimimerkki H. P. kirjoittaa Utopia nimisen kirjoituksen johdosta niinkuin minä kieltäisin naiselta kaiken yhteiskunnallisen kehittymismahdollisuuden.
Myönnän naiselle täyden kehittymisvapauden ennen ja sen ohessa kun hän on äiti. Lisäksi huomautan että kirjoitukseni oli etupäässä ehdotus asian käytännölliseen ja aineelliseen ratkaisuun.
Nyt on vaan kysymys siitä, onko lapsia kasvatettava suurissa yhteisissä laitoksissa, joita valtio kustantaa tahi perheessä.
Siihen voin vastata, että suostuisiko joka nainen jättämään pienokaistaan vieraan ihmisen huostaan vai tahtoisiko hän pitää sitä luonaan tahi toisin sanoin, olisiko ihmisillä sama järjestelmä kuin lypsylehmillä, että niitä pakotettaisiin luopumaan – jälkeläisistään. Olisiko valtiolla suurempi hyöty siitä, että vieras kasvattaisi lasta ja ravitsisi sitä – ainakin alussa lehmän maidolla – koska äiti jättää lapsen heti sen synnyttyä tahti päinvastoin.
Eikö lapsia enää elätettäisi äidinrinnalla? – Kuinka pian täytyy äidin luopua lapsestaan – missä hän sen synnyttämisen aikoina oleskelee – millä varoilla hän elää? – Onko lapsen kantaminen rintansa alla sen synnyttäminen ja kasvattaminen yhtä sivullista naiselle kuin miehelle.
Ei! Luonto jo panee vastaan. Naiselta menee suvun ylläpitämisessä enemmän voimia kuin mieheltä – tahi jos ei ruumiillisia voimia niin menee häneltä aikaa lapsen hoitamiseen tahi riistettäisiinkö pienokaisilta tykkänään äidin maito? –
Siis palatkaamme väittelyyni. Naisen on kehittymä mahdollisimman eteväksi äidiksi. Äidittömyys on poikkeusasema. Nainen voi ottaa osaa valtiolliseen elämään kuin mies joka yksityisihmisenä on nikkari.
Jos nainen kykenee äitinä ollessaan tekemään esim tehdastyötä – se hyvää – vaan jos se on hänen lapselleen vahingoksi tahi jos hänen lapsensa siitä syystä joutuu vieraan ja riittämättömän hoidon alaiseksi, on ulkotyön peräytyminen kotityön edestä.
Siis naisen asema parannetaan äitinä! Hänelle annettakoon kaikki mahdollisuuden kehittyä hyväksi äidiksi – ja saattaa vahinkoa pienokaiselleen hän ei saa.
Mikä on suhde suvun jatkamisen ja itsensä ylläpitämisen välillä.
Itsensä pitää hyvin ylläpitää, jotta voisi hyvin jatkaa sukua. Siis naiselle kaikki vapaus ylläpitää itseään suvun jatkajana siihen liitetty valtiollinen vapaus valvoa etujaan.
Mitä rodun hyvyyteen tulee kuin arv. kirjoittaja muistutti, voin sanoa, että Utopiassani oli ehdotus lasten luvun rajoittamisesta. –
Jos sukupuolisuhde olisi aivan vapaata – noin ilman minkäänlaista laillistuttamista ja valtiollista järjestystä – luuletteko että parhaimmat yksilöt silloin yhtyisivät – paremmatko kuin nyt. En usko sitä niinkään. Ensin pitää ihmisten itse yksilöinä parantua. Ei koulu eikä valtio eikä laki eikä mikään sanomalehtiväittely voi sitä tehdä. Ne ovat ulkonaisia säädönnöitä. Antakaamme ihmisille vapaus oppia ja harjoittaa hyvää – vaan muistakaamme – vapaa ihminen on itse itselleen ankarin lainsäätäjä.
Vapaus on järjestystä jopa järjestystä ilman – kuritushuonetta – mutta järjestystä kaikissa tapauksissa. Kysymys on kai tässä vaan siitä kumpaa järjestystä me ihailemme – yksilöllistä äidillisyyttä – vai yleishoitoa.
Lähde: Työmies 19.5.1904.