Verivelka

Verivelka. Kirjoittanut Otto Manninen

Mun elämän-intoni ylin,

syke lämpöisin läikkyvän veren,

mi syöksynyt avoimin sylin

ois aaltoon aamujen meren –

mitä tein minä, teit sinä siitä!

Sitä anteeks ei elo anna.

Voi lempeä, joka ei liitä,

voi kaihoa, joka ei kanna!

Pisar iäisen itkun ja parun

sen elon on vähyys ja lyhyys,

jano hehkussa hietikon karun

sen pylväspyhimys-pyhyys.

Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.