Veljelleni

Veljelleni. Kirjoittanut Arvid Genetz

”Minä olen laulaja poika”
”Mull’ on laulun-ääni.”

Armas ainoa veikkosen’,

Kasvinkumppani kultainen,

Parhain ystävä nuoruuten’,

Kantama äitini rakkaan!

Varhain voimasi riutuivat,

Päättyi päiväsi riemuisat,

Toivees hautasit armaimmat,

Kärsiä sait ylimäärin.

Mutta Sa voittelit aineen lait:

Laulun lentimet oivat sait,

Niillä Sä tuskihis unheen hait,

Henkesi lens vapahaisna.

Lauluin viehätit armaitan’,

Lapseni veit satumaailmaan,

Murheen multakin poistumahan

Soittosi sai useasti.

Kauvan näin elelimme myö.

Mutta jo nyt erohetket lyö,

Toisaall’ alkavi Sullen työ:

Jäähyväisiksi mä laulan.

Kestit vaivasi niinkuin mies;

Viimein valkeni Sunkin ties,

Kohta jo Sull’ oma leimuu lies,

Laulusi viet lavealle.

Kauvas soipi jo äänes Sun,

Yhtyy kansa jo lauluhun,

«Herää, Suomi»-kin Sun ja mun

Kaikuva on yli Suomen.

Sorja soittaja-veikkosen’,

Laulinkumppani kultainen,

Parhain ystävä miehuuten’,

Kiitos veljeydestäs!

1889.

Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.