Herää, Suomi! (1889)

Herää, Suomi! Kirjoittanut Arvid Genetz

Suomeni, kansani, synnyinmaa!

Äitini kurja ja kallis!

Kärsinyt ain’ olet sorrantaa;

Vieläkö kärsisit kauvempaa,

Vieläkö luontosi sallis?

Suottako, kansani, keskeen jään

Raivasit maan ihanimman,

Suottako suojasit suojas tään,

Suottako välkytit peitses pään

Keskellä taisteluvimman?

Turhanko kantelo soinut lie

Väinämön tenhosa, raikas?

Turhanko synnyt kaikk’ opit sie,

Turhako Sammon nou’anta-tie,

Turha sun muinainen taikas?

Vieras sun runteli ruumistas,

Suomeni suur’, jalopeuran’,

Sorti sun äänes ja valtas kaas,

Ilkkuen kuolon-taisteluas,

Niin kuni isketyn teuraan.

Poikas myös, moni kunnoton, oi,

Pöyhkänä päätäsi tallaa,

Maidon, jonk’ utaristas joi,

Pilkoin palkiten, min vain voi –

Rintansa täynnä on hallaa.

Herää, Suomi, niin loppuu yö,

Nouse jo pois, jalopeura!

Ken sua kieltävi, sortaa, syö,

Luotasi luo, tahi maahan lyö!

Suuri on lastesi seura.

Vasta kun leijona valveutuu,

Loppuvi kärsimys Suomen;

Kun, ken kansoa halveksuu,

Sortuvi niin kuni juureton puu,

Silloin on Suomessa huomen.

Suomeni, kansani, synnyinmaa!

Äitini kultainen, kallis!

Kyllin jo kärsit sä sorrantaa,

Ellös kärsikö kauvempaa,

Ei sitä Luojasi sallis!

1881.

Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.