Varpuselleni (Virtanen)

Varpuselleni Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Sua ruokin varpuseni, mielelläni

Ja luen usehin

Ne murut, kyyneleillä kädessäni,

Sä joita noukitkin.

Mä suosin sua vaikka ei höyheneesi

Oo kaunis, loistava:

Mä tunnen sun, vaik’ ei voi säveleesi

Sydäntäs kuvailla.

Pukus on synkkä niinkuin yö ja aina

On kieles äänetä:

Et loistaa, etkä laulaa sinä taida;

Vaan olet ystävä.

Sun moni soimaa rumaks, kummeksien

Kuin sinun elätän;

Vaan sä oot aina hellä, uskollinen!

En tahdo enemmän!

Kun moittii muut sun halpaa pukuasi,

Lempeesti katsot vaan

Minuun, ja höyhentä en ruumiistasi

Älä antas kultaankaan.

Ne ylistävät siskojen säveltä

Canarin ääntäki;

Mä etsin vaan olentoa, sydäntä

Lämmittään syöntäni.

Ei rakkaus suosi ulko loistoisuutta,

Ei viihdy siihen se.

Se riemuiten vaan, kiittää suloisuutta

Min lempi taritsee.

Kun noukit hiljaa, huoletta ilolla

Ruokaa kädestäni;

Sä siedät suosioni ja sulolta

Tunnut mielestäni:

Siis uskollisesti mä täällä hoidan

Elosi vähäisen – –

Ja kuoltuasi haudallesi puotan

Kukan ja kyyneleen!

H[eikki]. V[irta]–nen.

Lähde: Tapio 31.7.1869.