Varpuselleni (Virtanen)

Varpuselleni

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Sua ruokin varpuseni, mielelläni
Ja luen usehin
Ne murut, kyyneleillä kädessäni,
Sä joita noukitkin.
Mä suosin sua vaikka ei höyheneesi
Oo kaunis, loistava:
Mä tunnen sun, vaik’ ei voi säveleesi
Sydäntäs kuvailla.
Pukus on synkkä niinkuin yö ja aina
On kieles äänetä:
Et loistaa, etkä laulaa sinä taida;
Vaan olet ystävä.
Sun moni soimaa rumaks, kummeksien
Kuin sinun elätän;
Vaan sä oot aina hellä, uskollinen!
En tahdo enemmän!
Kun moittii muut sun halpaa pukuasi,
Lempeesti katsot vaan
Minuun, ja höyhentä en ruumiistasi
Älä antas kultaankaan.
Ne ylistävät siskojen säveltä
Canarin ääntäki;
Mä etsin vaan olentoa, sydäntä
Lämmittään syöntäni.
Ei rakkaus suosi ulko loistoisuutta,
Ei viihdy siihen se.
Se riemuiten vaan, kiittää suloisuutta
Min lempi taritsee.
Kun noukit hiljaa, huoletta ilolla
Ruokaa kädestäni;
Sä siedät suosioni ja sulolta
Tunnut mielestäni:
Siis uskollisesti mä täällä hoidan
Elosi vähäisen – –
Ja kuoltuasi haudallesi puotan
Kukan ja kyyneleen!

H[eikki]. V[irta]–nen.


Lähde: Tapio 31.7.1869.