Varo, läsn’ on jumalainen
Varo, läsn’ on jumalainen. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Kaunis tyttö, tyttö virma,
- Malta vainen pari vuotta,
- Etpä sitten noin sa kirmaa,
- Eikä vilku silmäs suotta.
- Neljästoista vuos’ on riemun;
- Joutuu viides-, kuudestoista,
- Amor tulee, tuopi liemun,
- Silloin kaikk’ on toisenmoista.
- Leimun säihky ainokainen
- Paljo murhemieltä tuottaa;
- Jousen viima vieno vainen –
- Terve sydän verta vuotaa.
- Ilovirs’ ei suusta raiku,
- Rauha, riemu karkajaapi,
- Toivon, naurun kesken haiku,
- Silmäpeilin sumentaapi.
- Tyttö, nuolen tuskaa vasten
- Viel’ et kaipaa varjelusta;
- Jumal säästää syöntä lasten,
- Joill’ ei viel’ oo aavistusta.
- Vaan kun karkaa rauhas, kalvoo
- Kaipuu, halu hehkuvainen,
- Varo, silloin Lempi valvoo,
- Varo, läsn’ on jumalainen.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.